Jaaha, lähdenpä tässä vakoilemaan Pienen Kirjapuodin (Yliopistonkatu 26, Turku) ikkunan taakse. Kirjapuodissahan myydään Taikkarin mäellä-runokokoelmaani ja pitäähän sitä mennä katsomaan, miten kauppa käy. Ehkä näen juuri sinut siellä! Moikataan siis, kun tavataan.

Mikäli nyt et sitten jostain syystä satu osumaan Turkuun reissuillasi, voit tilata lukemista helposti netistä. Eri verkkokirjakaupat toimittavat kirjat sinulle kätevästi, jotkut kotiin asti, jotkut lähimmälle R-kioskille tai omaan postiin. Aika vaivatonta, sillä kuka nyt näillä helteillä viitsisi lähteä kirjakauppaan. Esimerkiksi Valkoiset talot-kirjaa voit tilata suomalaisen, akateemisen, bookplussan, suurikuun, kirjasanan, bodin, adlibriksen ja infon verkkokirjakaupoista.

Tämä blogi siis vaikenee toviksi tai kahdeksi. Suuntana lounaisrannikko. Nähdään.

Se, että hän tappoi pikkuveljensä, ei ollut sattumaa. Hän oli suunnitellut veljensä tappamista jo kauan. Pikkuveli oli ärsyttävä, oli sellainen jo syntymästään lähtien. Hänen oli vaikea käsittää miksi vanhemmat olivat niin haltioissaan pikkuveljestä. Hänestä pikkuveljen huuto, itku, tikkumaisina sätkyttelevät jalat olivat vastenmieliset. Edes nukkuessaan pikkuveli ei ollut kaunis näky. Hänellä oli tapana katsoa pikkuveljeä, kun tämä oli päiväunilla pinnasängyssä.

Hän oppi pian olemaan tökkimättä veljeä pinnojen välistä. Pikkuveli huusi liikaa.

Pikkuveli kasvoi ja muuttui sietämättömämmäksi. Kaikki mitä veli teki, oli vanhempien mielestä ihanaa, ihmeellistä. Hän ei nähnyt pikkuveljessä ihmettä.

Vanhemmat eivät moittineet pikkuveljeä, kun tämä kompasteli hänen jalkoihinsa. Sen sijaan he ottivat pikkuveljen syliin, lohduttivat häntä ja puhalsivat kivut pois. Hänelle vanhemmat eivät sanoneet mitään, katsoivat vain sanattomina, ikään kuin olisivat unohtaneet, miten hänelle puhutaan.

Kun pikkuveli aloitti koulun, hän toivoi, että pikkuveljen luokalta löytyisi joku, joka pyyhkisi veljen ylimielisen hymyn kasvoilta. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt. Pikkuveli sai Hymypoika-patsaan ja valittiin koulun lätkäjoukkueen kapteeniksi

Jääkiekossa oli se hyvä puoli, että vanhemmat ja pikkuveli olivat paljon poissa. Pikkuveljellä oli jatkuvasti harjoituksia, pelejä ja turnauksia. Kotona oli rauhallista. Rauha katkesi, kun vanhemmat ja pikkuveli tulivat kotiin. Lopun iltaa hän sai kuulla, kuinka monta maalia pikkuveli oli tehnyt ja kuka oli valittu turnauksen parhaaksi pelaajaksi. Pikkuveljen palkintokaappi oli vaihdettava suurempaan.

Hän sai pikkuveljen vanhan kaapin. Se täyttyi hänen rannalta löytämistään kivistä.

Rannalla hän tappoi pikkuveljen, työnsi veljen laiturilta veteen. Siinä kohtaa oli syvää ja vesi oli kylmää. Oli huhtikuu, jäät juuri lähtemässä. Veli katosi hetkessä jäälauttojen alle.

Hän palasi vanhempien luo, jotka sytyttelivät grilliä metsän tuntumassa. Heidän kysymykseensä hän ei osannut vastata. Ei, hän ei tiennyt missä pikkuveli oli. Ei ollut nähnyt veljeä vähään aikaan.

Sehän oli totta.

Mikään ei muuttunut pikkuveljen kuoleman jälkeen. Ilta illan perään hän sai kuulla, kuka teki eniten maaleja, kuka oli turnauksen paras pelaaja ja mitä kaikkea pikkuveli olisi saavuttanut, jos veli olisi saanut elää.

Hän teki pikkuveljestä kuolemattoman.

M I K Ä   O N   S I N U N   T U R H A K K E E S I   !!!

Michael Jacksonin tuotanto on jäänyt minulle vieraaksi, jotenkin 80-luvun populaarimusiikki ja MTV:n musavideot ovat ohittaneet minut aika totaalisesti. 

Sen sijaan Jackson 5 oli bändi, johon tutustuin ostaessani bändin kolmannelta albumilta lohkaistun singlen Going back to Indiana. Vuosi oli kait 1971 tai niillä main, no, kauan, kauan sitten. Youtubesta ei löytynyt sen vuoden taltiointia kappaleesta, vuodelta 1972 löytyi 41 sekunnin verran, laitan sen kuitenkin tähän. Vuoden 1977 versiossa Michael on jo lähes aikuinen. 

Lisää infoa Jacksoneista Lepiksen sunnuntaiklassikossa ja lisää sunnuntaiklassikoita täällä.

eli

Luovan lauantain

haastekuva löytyy täältä.

on arvosteltu

Kirjavinkeissä.

Pieni Kirjapuoti

Yliopistonkatu 26
20100 TURKU
ma-pe 10-18 
la 11-14 

on paikka, josta löydät Taikkarin mäellä-runokirjani. Kokoelman runot sijoittuvat 70-luvun alun ja puolivälin Turkuun. Muistathan vielä Teräksen kulman, Salaman edustan? Ja vaikka et olisi turkulainen, muistat varmaan haisaappaat ja lakkanailontakit. Sen ajan tunnelman, tuoksut ja muistot elävät näissä proosarunoissa, joista moni löytää itsensä. Nuoruuden tunteet eivät katso vuosikymmentä.

Jos suunnittelet kesällä Turun reissua, pistäydy Pienessä Kirjapuodissa. Se sijaitsee aivan keskustassa ja kaupassa on kirjalöytöjen lisäksi kaikkea muutakin mielenkiintoista. Poikkea! Ehkä myös Valkoiset talot kiinnostaa.

***

Täältä voit lukea, mitä eri bloggaajat ovat olleet mieltä Taikkarin mäestä: Hirlii, Maurelita, Alastalo, Juhani Tikkanen ja Tuima. Turun Sanomissa Juri Nummelin arvosteli myös kirjan, Kirjavinkeissä löytyy myös arvostelu.

kuvan muokkaaminen kiinnostaa,

esittelen

yhden prosessin

TÄÄLLÄ.

En tiedä, mistä ne tulevat, miksi ne tulevat. Herään niiden huutoon joka yö neljän aikaan. Niiden kirskuvat, korkeat kirahdukset kaikuvat kalliolla. Ehkä uneni on ohuimmillaan siihen aikaan, en tiedä, ehkä ne ovat siellä koko yön: rääkyvät, kirkuvat tunnista toiseen. 

Neljältä äänet vyöryvät ikkunastani, tavoittavat korvani, yritän pitää unen riekaleista kiinni, häätää pääni ulkopuoliset äänet pois, tavoittelen suljetuin silmin horrosta, joka lipuu kauemmas. 

Mikään ei auta, ei pään tunkeminen lämpimän tyynyn alle, ei keltaiset korvatulpat, ei ikkunan sulkeminen. Lokit ovat kerääntyneet kalliolle, niillä on käskynjako menossa, ne suunnittelevat seuraavan päivän ohjelmaa, eikä mikään hiljennä niitä. Ne peittävät männyt valkoisiin siipiin, koko metsikkö on yhtä sekasortoista liikettä, ja sama levottomuus tulee uneeni, kun vihdoin nukahdan uudestaan. 

Aamulla lokit ovat poissa, mutta tiedän,  ne eivät koskaan lennä kauas.

Juri Nummelin on tietokirjailija, jonka tuotanto on laaja. Nummelin on myös pulp-lehden päätoimittaja, kuten myös isku-jännityskertomuksia-lehden. Lehtiä julkaisee Kioskikirjallisuusyhdistys. 

Pulp ilmestyy neljä kertaa vuodessa, Isku kaksi kertaa, ja lehtiä voi tilata suoraan Jurilta, juri.nummelin(@)pp.inet.fi.

Pulpissa 4/2008 on Jurin tekemä haastattelu urastani Kolmiokirjan viihdekirjoittajana, myös Joni Skiftesvik ja Tuija Lehtinen valottavat kokemuksiaan viihdekirjoittamisesta. 

Isku 9/2008 sisältää pääosin naisten kirjoittamia jännityskertomuksia, mm. novellini ”Huijarit” on lehdessä kuin myös Pirkko Arhipan, Tarja Sipiläisen ja Patricia Abbottin novellit. 

Lehtiä on mahdollista tilata Jurilta hintaan 2-3 euroa plus postituskulut. 

Viihtyisiä lukuhetkiä!

Isä on lähtenyt töihin, kun minä herään. Äiti nukkuu vielä. Keittiön pöydällä on lappu. Muista syödä aamupalaa ennen kuin lähdet ulos.

Isä on leikannut leipää valmiiksi, otan kaksi palaa, laitan päälle oivariinia ja kipparijuustoa. Maito on loppu. Isä käy varmaan kaupassa, kun tulee töistä.

Leikkipuistossa on vaan vauvoja ja niiden äitejä. Istun keinussa ja odotan, että kaverit heräisi ja tulisi. Kello kaksitoista saadaan soppaa. Minulla on oma lautanen mukana.

Kaverit lähtee kotiin syömään, kun leikkipuisto menee kiinni. Minä keinun vielä vähän aikaa.

Isä ei ole vielä tullut töistä. Äiti nukkuu edelleenkin. Minun tekee mieli kaakaota. 

ja Hennan kuvan voit nähdä

blogipersoonakuvissa.

Yöttömät yöt, valvotut tunnit, päättymätön yhdessäolo, halu pysyä tässä ikuisesti. Tämä kaikki on kuultavissa Juice Leskisen laulussa 3.30 vuodelta 1975 levyltä Juice ja Mikko. Minusta tämä laulu sopii juuri tämän viikon sunnuntaiklassikoiden teemaan, joka on Juhannusyön taikaa. 

Muita taikakappaleita löydät täältä.