1.  

 

Pohdi, mitä ihmisessä tapahtuu, kun hän lopettaa ala-asteen ja aloittaa yläasteen. Mieti, mistä johtuu, että yhden kesän aikana kuudesluokkalaisesta nössö-Niinasta tulee tupakkaa polttava, siideriä juova, kajalia käyttävä ja opettajia huoritteleva seiskaluokkalainen. Tarkastele muutosta eri näkökulmista – mikä vaikutus on hormoneilla, mikä vaikutus on Gossip Girl-tvsarjalla ja muotiblogeilla, mikä vaikutus on uudella kouluympäristöllä, johon Niina siirtyy.

 

2.  

 

Yläasteella, niin kuin elämässäkin, vallitsee vahvemman laki. Tämä tarkoittaa sitä, että ylempiluokkalaiset voivat kiusata seiskaluokkalaisia. Se ei ehkä tunnu sinusta mukavalta, mutta et voi mitään sille. Opettajatkaan eivät voi ilmiölle mitään, vaikka koulua mainostetaankin nollatoleranssin keitaana.

Kiusaamista on aina ollut, sitä tulee aina olemaan. Kiusaamista kutsutaan myös nokkimisjärjestelmän muotoutumiseksi.

Piirrä alaspäin levenevä kolmio, käytä viivainta apuna. Kirjoita kolmion huipulle sen henkilön nimi, joka koulussanne on nokkimisjärjestelmän huipulla. Sijoita kolmion sisälle muut oppilaat, jotka kuuluvat tähän nokkimisjärjestelmään.

Missä sinä itse olet tuossa kolmiossa? Haluaisitko siirtyä toiseen paikkaan? Mieti, mitä sinun pitäisi tehdä, jotta sinusta tulisi vahvempi, ja jotta sinua ei enää kiusattaisi. Kaikkihan tietävät, että kiusaaja ei muutu – kiusaamisen kohteen on muutettava käyttäytymistään tai koulua. Miten sinä voisit muuttua? Vai haluaisitko siirtyä toiseen kouluun?

 

3.  

 

13-vuotias alkaa olla sukukypsä. Tämä tarkoittaa sitä, että 13-vuotias poika voi siittää lapsen ja 13-vuotias tyttö voi tulla raskaaksi. Ehkä oletkin jo ollut sukupuoliyhdynnässä, koska kuvittelet, että ihmisen saavuttaessa sukukypsyyden, hän voi myös harrastaa seksiä.

Olet oikeassa. Ihminen voi olla sukupuoliyhteydessä 13-vuotiaana, mutta oikeastaan se on täysin turhaa. Seksi on kuitenkin paljon parempaa vanhempana, sillä vanhempana seksiin ei liity ylimääräisiä tunteita kuten ihastumista ja rakastumista.

Tunteet sekoittavat vielä 13-vuotiaan pään ja 13-vuotias luulee rakastelevansa rakkauden takia. Tämähän on typerää, sillä 13-vuotiaan rakkaus/ihastus harvoin kestää kahta kuukautta pidempään. Rakkaus haihtuu, mutta seksi jää, ja siksi on parempi heti alusta lähtien olla sekoittamatta näitä kahta asiaa keskenään.

Jos ihastuksesi kohde siis sanoo sinulle, että hän rakastaa sinua, mutta ei aio olla kanssasi, jos et suostu seksiin, voit joko a) olla tyhmä ja uskoa, että hän rakastaa sinua. Sitä hän ei tee, vaan hän on vain oivaltanut, miten käyttää hyväkseen tunneihmisiä tai b) olla viisas ja suostua seksiin, jos sinua huvittaa ja jos ei huvita, kertoa se hänelle suoraan. Älä missään nimessä sekoita rakkautta ja seksiä keskenään.

 

Pohdittavaa tytölle: Nyt kun olet saavuttanut sukukypsyyden, mieti, millaiseksi elämäsi muodostuu, jos saat lapsen seitsemännen luokan keväällä. Tuleeko synnytys olemaan alapääsynnytys, tarvitsetko ehkä kuusi tikkiä emättimen suun kokoon kursimiseen vai ehkä enemmän? Luuletko, että tulevan lapsen isä tulee mukaan synnytykseen vai onko hänellä jo uusi tunneihminen kierroksessa? Osaatko pitää vauvaa sylissä niin, ettei se putoa lattialle ja halkaise kalloaan? Pystytkö olemaan heittämättä lasta seinään, kun se on itkenyt vatsavaivojaan kuusitoista tuntia putkeen? Tiedätkö, että vauvaa ei voi jättää yksin siksi aikaa, kun itse lähtee kavereitten kanssa Linnanmäelle? Tiesitkö, että nuoret mummot eivät ole oikeita mummoja vaan mukamummoja, jotka käyvät karaokessa, juomassa valkoviiniä terassilla ja aerobictunneilla, eikä heillä ole aikaa hoitaa lapsenlapsia? Tiesitkö, että jälkiaborttia ei voi tehdä, eikä kunnan ole helppoa ottaa lasta huostaan, koska sijoituspaikkoja on niin vähän?

 

Pohdittavaa pojalle: Oletko tullut ajatelleeksi, että tulevan lapsesi äiti ei ehkä halua sinun ajavan mopoa, kun täytät 15 vuotta? Ehkä hän ei halua sinun kaasuttavan seinää päin ja tekevän lapsestanne isättömän? Miten olet ajatellut suhtautua asiaan, kun kaverit hankkivat mopon, etkä sinä voi tehdä samoin?

 

Elämänuskomusopin tunnit alkavat huomenna.Avoin ja oppivainen mieli mukaan!

HTML Codes

Sain tänään käteeni uuden kirjani. Kansi näyttää mielestäni hyvältä.
Pakotin itseni lukemaan ensimmäisen novellin ja löytyihän sieltä kirjoitusvirheitä muutama. Helkkari.

Enempää en pysty lukemaan tällä hetkellä, olen aika kyllästynyt omin juttuihini.

Mutta, lukekaa te, hahhah.

Kirjaa saa tällä hetkellä tilattua BoDilta, BookPlussasta ja Suurikuusta.
Ainakin.
Ja kirjakauppiaasi on kyllä niin ystävällinen, että tilaa sen sinulle pyytäessäsi.

Ehkä myös lähikirjastosi harkitsee kirjan hankkimista hyllyihinsä? Kysy!

Syksy saa, monet muut eivät. On tullut aika laskeutua kaameaan kaamokseen, surulliseen syksyyn ja aloittaa jälleen onneton opiskelu – niin ala-asteella, yläasteella, amiksessa, lukiossa, kansalaisopistossa, yliopistossa, ammattikorkeakoulussa, työväenopiston rivitanssikurssilla.

Joku on joskus sanonut elämän olevan jatkuvaa oppimista. Minä en. Olisi mukavaa, jos joskus voisi sanoa olevansa valmis.

Vaan ei. Milloin pitää oppia jotain itsestään, milloin pitää oppia jotain parisuhteesta, kun toinen ottaa ja lähtee lätkimään. Milloin pitää oppia matikkaa, englantia, kuviokelluntaa.

Elämä on työlästä.

 

Kahtena edellisenä syksynä olen tuottanut uutta oppimateriaalia iloisen oppimisen tueksi: aapisen ja matematiikan oppimateriaalin ala-asteelle. Tuossa toukokuussa kysyin lukijoilta, mikä olisi seuraava oppiaine, johon tarttuisin rähmäisillä käpälilläni ja ehdotuksia tuli laidasta laitaan. Hyvinkin moni halusi minun rukkaavan biologiaa. Hmm, liian haasteellista jopa minulle. Biologia oli inhokkiaineeni koulussa, monen muun aineen lisäksi, joten luontainen ja vanhakantainen vastenmielisyyteni luonnonoppia kohtaan estää minua lähestymästä sen enempää emiä, heteitä kuin oksaalihappojakaan.

 

Lukijoiden kommenteista sain kuitenkin hyvän idean alkaa kehittää täysin uutta oppiainetta, jossa olisi osioita uskonno(i)sta, elämänkatsomustiedosta, filosofiasta, psykologiasta, terveysopista ja jopa biologiasta. Muun muassa.

 

Olkaa hyvät: elämänuskomusoppi.

 

Tarkoitettu opettajien avuksi elävöittämään liimapöllyssä nuokkuvia yläasteikäisiä. Siitä vaan reippaasti, opet! Repikää ne mp3-kuulokkeet oppilaiden korvilta, nostakaa veltot vartalot seinälle ja keskustelkaa, niin huomaatte, että oppilaatkin ovat lähes ihmisiä.

Ainakin heillä on mielipiteitä, kunhan ette usko ensimmäiseen "en mä tiedä"-vetoomukseen. Kuunnelkaa opettajat oppilaita – tulevaisuus on heidän!

 

Haluamme sitä eli emme.

 

Valmiina on neljä oppikokonaisuutta: seiska-, kasi, ysi- ja kymppiluokkalaisille.

 

Ensi viikkoon.

-Menisiksä mummin luo viikonlopus?

-Emmä haluu.

 

-Menisit nyt vaan. Mä ajattelin mennä lauantaina leffaan ja sit syömään ulos. Sä et voi olla niin kauan yksin kotona.

-Voin mä. Mä oon jo iso. Eskarilainen.

 

-Kuusvuotias ei voi olla yksin kotona niin kauan. Sä meet mummille.

-Mä en haluu!

 

-Höpö-höpö, mummin luona on ihan kivaa. Käytte vaikka saunassa.

-Mä en haluu! Mä haluun olla kotona!

 

-Mut mä en haluu olla kotonaa! Tajuuksä, et mä en pääse koskaan yksin minnekään, ku sun paska faijas ei ota sua koskaan viikonlopuiksi, vaan kutee sen uuden huoransa kanssa!

-Mä en haluu mummille! Mummil ei oo pleikkaa.

 

-Sä voit ihan hyvin olla yhden illan ilman pleikkaa, ja jos se tuottaa liiaks vaikeuksia, parempi, et totut siihen jo nyt. Ei pleikkaa ennen ens maanantaita.

-Mä en haluu!

 

-Kuule, sun halumiset ei paljon täs paina. Älä vingu. Ja nyt se pleikka kiinni.

-Mä en tykkää susta! Sä oot tyhmä! Mä haluun isin luo!

 

-Mut se ei haluu sua. Enkä mä yhtään ihmettele. Iso poika ja parut. Saa nähä, jos mummikaan viitsii sua ottaa. Ehkä sä joudutkin oleen yksin ja sit mörkö tulee ja syö suuhun. Lopeta jo toi itkeminen!

 

Tyttö istuu lattialla ja leikkii. Nukkekodissa on sekaista, huonekalut ovat hujan hajan, vain nukkekodin makuuhuone on siisti ja siivotun näköinen. Tyttö laittaa nuken sänkyyn, peitossa on keltaisia ruusuja punaisella pohjalla. Tyttö silittää nuken valkoisia kasvoja, ja alkaa laulaa pienellä, hiljaisella äänellä.

Mummi tulee huoneeseen ja kysyy mitä tyttö tekee. Mitä sinä leikit? Onko sinulla suursiivous meneillään talossa? Tyttö pudistaa päätään vakavana ja kuiskaa, että meidän täytyy olla hiljaa nyt, äiti on juuri nukahtanut, emmekä me saa herättää häntä, muuten hän alkaa itkeä jälleen. Meidän on oltava hiljaa, Mummi.

Mummi ottaa tytön syliinsä ja keinuttaa pienokaista varovasti. Hän rutistaa tyttöä ja kysyy, olisiko hyvä ajaus mennä vähän ulos. Voisimme mennä ulos keinumaan, vai mitä sanot? Sinähän pidät kovista vauhdeista keinussa!

Tyttö ei halua lähteä ulos. Hän muistaa isän kädet, isän suuret, vahvat kädet, jotka lennättivät keinun ja tytön pilviä kohti. Minun täytyy siivota, tyttö sanoo, ennen kuin äiti herää. Minulla ei ole aikaa keinua, Mummi.

Sängyssä nukke makaa liikkumattomana, mutta sen silmät ovat auki.

 

 

 

Karpalon ehdottama Toinen painos tuli novellikokoelmani nimeksi.

Kirjan kanneksi tuli ylläoleva kuva, se sai 43% annetuista äänistä.

Kokoelma on jo nyt myynnissä BoDin verkkokaupassa, ja muihin verkkokirjakauppoihin se tulee lähiaikoina.
Vaatikaa myös lähikirjastoanne hankkimaan kirja hyllyyn ja lainattavaksi!

Itse en ole vielä pitänyt kyseistä kirjaa käsissäni, joten en osaa sanoa, kuinka paljon kirjoitusvirheitä ja muita layout-älyttömyyksiä se sisältää. Itse kun tekee, niin saa varautua kaikkeen.

Vaan nyt tämä kirjaprojekti siis loppui.

Ja mainostaminen alkaa, muahhhaaa.