Värikästä pääsiäistä niille, jotka sitä viettävät ja muille oikein aurinkoista kevättä!

 

 

 

kuvan muokkaaminen kiinnostaa,

esittelen

yhden prosessin

TÄÄLLÄ.

 

 

Vuodatuksen päivityksen ensimmäinen vaihe on ohi. Kojelauta näyttää siistiltä ja simppeliltä, hillitty graafinen ulkoasu.

Omasta blogista näyttää tällä hetkellä puuttuvan kirjoitusten kategoriat, mutta eivätköhän ne palaa joskus. Uutuutena Vuodatuksessa on, että nyt voi laittaa kirjoituksensa useamman kategorian alle, hyvä.

Kommentointi ei tällä hetkellä onnistunut ainakaan omaan blogiin, mutta eiköhän sekin ongelma tulee ratkaistua, kun päivitys etenee.

Kärsivällisyyttä siis, kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Annetaan Tuomaksen välillä nukkua. Lisätietoja täältä.

Jaaha, jostain syystä blogilista ei noteeraa päivitystä. No, joskus sitten.

 

 

Vuodatus.net-palvelua päivitetään maanantaina 5.1.2009 alkaen klo 9.00. Päivityksestä johtuen vuodatus ei ole käytettävissä 9-20 välisenä aikana.

Lisätietoja täällä.

***

Pitäisiköhän perustaa ruokablogi...hahhah, ei pelkoa. Kokkaamisesta kyllä tykkään.

 

 

 

uudenvuodenaaton

yllättää!

 

 

 

 

 

 

Edit 6.12. klo 12.06: novelli löytyy myös omalta sivultaan

4.

 

-Syö minua.

-Mitä?

  

Miehen suu loksahti auki, ja Ritva näki inhoa sen naamassa. Se yritti peittää sitä inhoa, mutta sen valahtaneet posket tutisivat paheksuvasti. Se näytti hetken juuri siltä mitä se oli: keski-ikäiseltä mieheltä. Vaimo, kaksi lasta, asuntovelka ja vanha Audi.

Sellainen se mies oli, ja koska se halusi pitää itseään tosi miehenä, se petti vaimoaan ja nai vieraita naisia.

  

-Syö, Ritva sanoi ja ojensi greippiä. –Se on hyvää.

  

Miehen silmiin jäi epäluuloinen ilme, mutta se otti greipin Ritvan kädestä. Se nuuhki hedelmää, avasi suunsa ja maistoi varovasti kielensä kärjellä maitoista lihaa.

Se irvisti, kun se antoi hedelmän takaisin Ritvalle.

  

-Pitää mennä, se sanoi. –Porukat alkaa heräillä.

  

Ritva käänsi selkänsä miehelle. Hän pudotti puoliksi syödyn greipin roskikseen ja odotti, että mies lähtisi saman tien. Sanomatta sanaakaan, yrittämättä turhia selityksiä. Jos se vain lähtisi, eikä sanoisi mitään.

  

-Pitäisi lähteä iltapäivällä appivanhempien mökille…

  

Miksi se tekee sen, Ritva ajatteli. Miksi se luulee, että minua kiinnostaa sen perhe-elämä? Miksi se haluaa satuttaa?

  

Hän kääntyi ja katsoi miestä. Ei se ollut ilkeä, se ei vain ymmärtänyt mistään mitään. Se luuli, että se oli Ritvalle samanlainen kuin Ritva sille. Aamupano kerran viikossa. Sisään-ulos- ja näkemiin.

  

-Viikon kuluttua sitten? mies totesi.

  

Ritva nyökkäsi. Mies katsoi häntä hetken ajan suoraan silmiin ja sen käsi liikahti, ikään kuin se olisi yrittänyt nostaa sitä ja koskettaa. Sitten käsi pysähtyi, sormet vetäytyivät nyrkkiin.

  

-Nähdään.

  

Sen ääni oli ylipirteä ja teennäinen. Se kuulosti siltä kuin vihellys olisi jo kutittanut sen kurkkua. Lähtövihellys, kaikki mukaan, matkaan, pois, pois, pois.

  

Ritva avasi sille oven. Se hymyili vielä, mutta se oli enää vain vaisu yritys, ja sai ainoastaan sen naaman vääntymään rumasti kuin itkussa. Ritva painoi oven kiinni sen perästä ja meni keittiön ikkunaan. Mies kulki pihan poikki ja potkaisi ohi mennessään maassa lojuvia pulloja. Se ei katsonut ylös Ritvan ikkunaan. Se ei koskaan tehnyt niin. Ei kääntynyt, ei vilkuttanut, ei lähettänyt lentosuukkoja, ei mitään. Se vaan käveli pois.

  

Tuuli lennätti kertakäyttömukeja. Piha oli törkyisen näköinen. Ritva laski kaihtimet alas, nosti lattialta alushousunsa. Hän veti vahakankaan keittiön pöydältä, taitteli sen tiiviiksi neliöksi ja vei kankaan kaappiin. Alushousut hän pudotti pyykkikoriin.

 

***loppu***

 

 

 

3.

 

Ritva nousi ylös. Hän ei enää katsonut miestä, vaan meni jääkaapille. Hän halusi jotain raikasta, jotain, joka huuhtoisi tympeän maun suusta, jotain, mikä peittäisi miehen hajun hänen kitalaellaan.

  

-Miten sinä pystyt syömään tuota? mies kysyi.

  

Ritva haukkasi uudestaan greippiä, upotti hampaansa sen valkoisen keltaiseen lihaan, veti hampaittensa välistä kirpeää, puhdasta mehua.

  

-Onko täällä ollut jotkut juhlat? mies sanoi.

  

Se oli mennyt ikkunan luo ja katsoi ulos pihalle. Se oli lähdössä, Ritva tiesi sen, mutta se halusi vielä hyvitellä äskeistä. Sitä, ettei siitä ollut uusintakierrokselle.

  

-Pihajuhlat.

-Oliko siellä mukavaa?

  

Mies ei kuulostanut kiinnostuneelta. Se halusi vain jonkun puheenaiheen, jota se saattoi nimittää keskusteluksi. Sitten se lähtisi.

  

-Eipä tullut mentyä sinne.

  

Mies nyökkäsi. Niin kuin se olisi ymmärtänyt tai välittänyt. Se katsoi vaivihkaa kelloaan ja hieraisi leukaansa, Aamusänki varjosti sen poskia.

  

Jos se söisi minua, Ritva ajatteli, sen sänki repisi ja raapisi minua, kutittaisi ihoa, saisi minut tuntemaan jotain. Hän haukkasi uuden palan greipistä ja katsoi miestä. Ei siitä ollut pillun syöjäksi. Se näytti siltä kuin se olisi ollut aamupuuron tarpeessa.

 

Kohta se saisi sitä. Söisi kauransa, silittäisi juuri heränneiden pentujensa päitä, kuuntelisi vaimon puhetta ja mättäisi lusikallisen toisensa jälkeen suuhunsa. Joisi maitoa päälle, haukottelisi ja menisi nukkumaan.

 

***jatkuu***

 

 

 

2.

 

-Varo, ettei persees saa kylmää, mies sanoi.

  

Se läppäsi kevyesti kankulle. Se ei tehnyt kipeää, mies ei ollut sellainen, mutta kuitenkin kyyneleet nousivat silmiin. Ritva tuijotti ruutuja niin kauan kunnes luomet kuivuivat ja nousi sitten. Mies oli jo nostanut housut ylös ja vetänyt vetoketjun kiinni. Se näytti tyytyväiseltä ja väsyneeltä. Se oli valvonut koko yön, ja se oli kertonut useammin kuin kerran Ritvalle, miten pitkiä aamuyön tunnit olivat valvomossa. Silloin ihminen halusi vain nukkua, eikä tuijottaa jotain typeriä mittareita, mies oli selittänyt. Se oli kuitenkin näyttänyt ylpeältä, sen omasta mielestä se teki tärkeää työtä.

Ja kai sen työ olikin tärkeää, Ritva ajatteli, mistä hän tiesi. Hän ei tuntenut miehestä muuta kuin sen kalun, joka oli yleensä liian nopea.

  

Ritva tarttui miehen housuihin. Hän avasi vetoketjun ja otti pehmeän kalun käteensä. Se nuokkui hänen kädessään, ei halunnut herätä. Se oli jo tehnyt päivän työnsä. Se oli väsynyt ja halusi vain nukkua. Ritva huomasi miehen yrittävän peittää haukotustaan. Sekin halusi nukkua.

  

Ritva polvistui miehen eteen ja otti tahmean peniksen suuhunsa. Se valui poskesta toiseen, ei halunnut liikkua itse. Ritva siirteli sitä kielellään ja yritti puhaltaa siihen elämää. Jos hän saisi sen herätettyä, saisi sen kovaksi ja halukkaaksi, mieskin haluaisi häntä uudestaan. Mies pysyisi vielä hetken aikaa täällä.

  

Miehen kädet hävisivät Ritvan hiuksiin. Ne hieroivat hänen päänahkaansa laiskasti, muodon vuoksi, ilman intoa, ilman elämää. Ritva nielaisi kalun syvemmälle kurkkuunsa. Jos se ei muuttuisi kovaksi, hän puraisisi sen poikki. Hän nielaisisi sen.

  

-Se sattuu, mies sanoi.

  

Ritva irrotti hampaansa miehen kalun ympäriltä. Hän katsoi ylöspäin ja näki miehen kaivavan toisella kädellä nenäänsä. Toinen käsi hieroi edelleen päänahkaa. Ritvaa alkoi oksettaa pehmeä ja niljakas lihamöhkäle, joka velloi hänen suussaan tunkkaisen levän makuisena. Hän päästi kalun putoamaan huuliensa välistä ja se tussahti miehen karvoituksen sekaan, piiloon, pakoon.

 

***jatkuu***

 

 

 

Marraskuu tuli selätettyä. Huh, Ei mikään helppo homma, koska oma bloggaaminen on ollut vähän retuperällä viime päivät, mutta sain kuin sainkin todistuksen Lepikseltä.

Kiitos Lepikselle, ilman sinua marraskuu olisi ollut paljon ankeampi, pidempi ja surkeampi. Tuota kaikkea se oli nytkin, mutta ehkä kuitenkin vähän vähemmän.

 

Inkivääri yllätti minut tänään (ja herätti blogihiljaisuuteni -kyllä, en ole päivittänyt muutamaan päivään, OMG) lahjoittamalla minulle Vuoden 2008 blogi-tunnustuksen. Täytyy sanoa, että en tällä hetkellä tunne olevani se susupetal, jota Inkivääri on kuvaillut "...sanan ja kuvan, mielikuvituksen ja järjen taituri, joka luovuutensa lisäksi on lämmin persoona, pienen ihmisen puolella.  Blogistaniassa hän myös toimii yhdistävänä tekijänä, koska on sekä ahkera bloggaaja monine blogeineen että kommentoija."

Sanaa ja kuvaa ei ole pahemmin pukannut viime päivinä, ja tunnen olevani vain hivenen järjen syrjässä kiinni. Luovuuden toivon palaavan pian, lämpökin voisi olla mukavampaa kuin turtumus. Muiden blogeja en ole juurikaan jaksanut/ehtinyt/pystynyt lukemaan, joten kommentointikin on jäänyt vähille.

Mutta pienen ihmisen sivulta on väisty.

Jään nyt sitten miettimään, kenelle annan eteenpäin tuon Vuoden 2008 blogitunnustuksen. Ohjeitten mukaan voin antaa sen kahdelle blogille. Helppoa? No, ei todellakaan.

Sen kummemmin en kerro, miksi olen ollut päivittämättä muutamaan päivään. Todennäköisesti hiljaiseloa jatkuu jossain määrin tulevinakin päivinä/viikkoina. En tiedä. On niin paljon mitä en tiedä.

Vaan, nou hätä. Löysin tiedostoistani novellin, joka on joskus ollut lyhytlyhytkertomuksena tässä blogissa. Nyt julkaisen sen novellin kokonaisuutena täällä, jatkokertomuksena seuraavien päivien aikana.

Että edes jotain.

 

 

 

inspiraation antaja

 

 

 

Obeesia, Äijä ja Ally ovat lahjoneet minua ja kertoneet rakastavansa blogiani. Oi! Minäkin rakastan sitä! Nyt kun taas jaksan jopa päivittää jonkin verran. Kiitos.

Ohjeitten mukaan minun pitäisi laittaa rakkaudentunnustusta eteenpäin seitsemälle bloggaajalle, mutta koska aivoni ovat edelleen kuumeen pehmentämät ja sydämeni niin täynnä rakkautta, tunnustus menee teille kaikille eli juuri

sinulle

HPY on perustanut omaa nimeään kantavan tunnustuksen, joka annetaan blogeille, jotka ovat HPY. Normaalistihan olen aika angst, mutta näin tautisena ja doupattuna lähes HaPpY, joten kiitän kunniasta!

Eteenpäin en tätä tunnustusta anna, vaan pidän sen itselläni, koska aina välillä, silloin tällöin, minun on saatava vahvistusta siihen kuinka olla hApPy.

***

Malmin Polgara haastoi minut mukaan karkkimeemiin eli minun pitäisi kertoa viisi irtokarkkilajia, jotka änkevät pussiin kaupassa. Jos ja kun eli silloin tällöin (hahaha) syön karkkeja, ne eivät ole irtareita vaan suklaata ja suklaasta ykkönen on tällä hetkellä Fazerin Lontoon Rae-levy. Jos sitä ei ole, tyydyn Fazerin maitosuklaaseen.

Kuvaa suklaasta ei ole laittaa, koska kääre on jo roskissa. Haasteen ohjeet ovat:

1. Valitse vähintään viisi irtokarkkilaatua, jotka valitsisit oikeastikin karkkipussiisi.
2. Ota karkeista joko itse kuvat tai nappaa ne netistä ja julkaise ne blogissasi.
3. Tämän jälkeen haasta vähintään vähintään kolme ihmistä tekemään tämä meemi, ja linkkaa heidän blogeihinsa. Voit haastaa myös useamman! Koita arvata, mistä nameista he tykkäävät.
4. Halutessasi voit vielä selvittää sanallisesti valintojasi...

Heitän haasteen eteenpäin jokaiselle herkkusuulle!

***

Toivottavasti muistin kaikki saamani palkinnot ja haasteet -viime päivät ovat vähän sumun peitossa...

 

 

 

löytyvät nyt uudelta listalta. Blogger tarjoaa kätevän tavan listata seurattavia blogeja ja olen saanut listani lähes valmiiksi. Muutamaa blogia en ole saanut liitettyä tuohon listaan, esim. Hollen blogit ja Kuusela eivät suostu asettumaan listalle ja pari muutakin, koska blogger ei löydä niiden feediä. Listalta voi myös vielä puuttua joitakin blogeja, joita en ole ehtinyt sinne laittaa. Päivittelen, kunhan päänsärky hellittää.

Uusittu linkkilista löytyy täältä, ja se on myös sivupalkissa.

 

 

 

OLLA

TYYLIKÄS?

Jos, niin lue vinkki!

 

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!

 

 

 

Savisuti ja Kristiina haastoivat minut kertomaan omituisuuksistani. Kattavan luonneanalyysin sijaan onneksi riittää vain viiden outouden kirjaaminen, mikä helpottaa tätä haastetta huomattavasti.

 

Minusta on sanottu, että olen erilainen. Oletan, että sanojat ovat tarkoittaneet luonnehdintansa positiiviseksi. Ainakin näin ajattelen, sillä minähän uskon, että ihmiset, elleivät sitten ole, niin ainakin tarkoittavat hyvää.

 

Valitsin viisi outouttani siivoamisen saralta. Siivoaminenhan on siitä erikoinen laji, että siitä voi joskus saada sairaalloista tyydytystä. Tai sitten ei. Listassani on sekä että.

 

1. Vihaan ikkunanpesua. Sehän ei ole nyt niin outoa, mutta minä siis vihassani en todellakaan pese ikkunoita. Pesuväli saattaa hyvin venyä viiteen vuoteen. Ei haittaa minua.
2. Kaikkein kätevintä ikkunanpesu oli, kun asuin maan tasalla olevassa asunnossa. Sateella menin ulos, toisessa kädessä minulla oli sateenvarjo (enhän halunnut kastua), toisessa kädessä pidin ikkunalastaa, jolla pyyhin suurimmat linnunjätteet ja muut liat ikkunasta sadeveden avulla. Kätevää, eikä minua laisinkaan häirinnyt naapureiden ihmettely. 

          Se oli ihana asunto.

          Nyt asun liian korkealla, eivätkä jalkani ylety maahan.

 

3. Asuessani samassa paikassa podin molemmanpuoleista iskiasta muutaman kuukauden ajan. Käveleminen oli hankalaa, varsinkin ylämäet olivat mahdottomia. Keksin kuitenkin, että jos peruutan mäet ylös, iskiashermoja ei purista niin paljon. Jalan asento oli parempi. Niinpä tein kauppareissut peruuttamalla. Mutta vain ylämäet. Kätevää, eikä minua laisinkaan häirinnyt naapureiden ihmettely.

          Pääasia, että pääsi eteenpäin edes takaperin.

 

4. Pidän tiskaamisesta. Minulla ei ole astianpesukonetta. Joskus aikanaan sellainen oli keittiössä kaksi vuotta kytkemättä, kunnes sain toimitettua sen eteenpäin. Tiskaan siis käsin, ja se on mukavaa.

 

5. En koskaan silitä mitään. Siis vaatteita, verhoja tms. Ihmisiä voin silittää.       

Jos jostain syystä haluan siloisen liinan pöydälle, ja kyseinen liina on rypistynyt ja ruttaantunut kaapin tungoksessa, kastelen liinan, laitan suorana roikkumaan ja kuivumaan narulle, ja kun kangas on kuivunut, pistän siistin ja sileän liinan pöydällä. Kätevää.

 

 

 

Napatkoon haasten ken tunnistaa itsessään jotain outoa. Juuri sinä siis!

 

 

 

 

 

tauko

 

 

Olen saanut tuon vieressä olevan Arte y pico-pystin Kristiinalta, Inkivääriltä, Vaiheiselta, Marjutilta, Elegialta, Kirsiltä , Akkapahalta, Iines Jiiltä ja Obeesialta.

Tällaiset ovat palkinnon säännöt:

1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.
4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat tässä.

 

 

 

***

Kaikki bloggaajat ovat luovia(eiväthän he muuten bloggaisi!), panostavat Blogistanian hyväksi ja iloksi, joten laitan pokaalin eteenpäin

teille kaikille!

 

 

Get ransom on fancygens.com

 

SusuPetalin blogi täyttää tänään kolme vuotta. Ajatella, reilu kolme vuotta sitten luulin, että voisi elää ihan hyvin ilman jatkuvaa päivitystä, kuvien ottamista, videoiden tekemistä.

Niin vähän sitä itsestään ja elämästään tietää.

Ja hyvä niin, koska näin ollen on aina mahdollista yllättyä.

Joskus jopa positiivisesti.

 

Olen eri juhlakirjoituksissa kertonut, miten bloggaaminen sai alkuun, miksi kirjoitan juuri verkkoon, mistä nikkini on peräisin ja niin edelleen, joten tällä kertaa haluan kirjoittaa yhteisöllisyydestä. Minä nimittäin uskon, että bloggaajien välillä vallitsee sellainen ihme juttu kuin yhteisöllisyys. Olen varma, että jos näkisin jonkun bloggaajan rähmällään risteyksessä, nostaisin hänet ylös. Pakkohan se olisi tehdä ja varmistaa, että se isänmaata syleilevälla ei ole käsi poikki, ja että se pystyy edelleen päivittämään blogiaan.

 

Olen anonyymi bloggaaja, mutta olen kuitenkin tavannut muutamia bloggaajia ihan livenä, ja joka tapaaminen on vahvistanut näkemystäni, että tuntemani bloggaajat (ne, joiden blogeja seuraan) ovat fiksuja, ihania ja välittäviä ihmisiä. Ihan elävässä elämässäkin, eivät vain blogeissaan.

 

Blogistanian yhteisöllisyys näkyy myös lukuisissa yhteisblogeissa, esimerkiksi haasteblogit kuten Valokuvatorstai, Runotorstai, Pakinaperjantai ja Luova lauantai vahvistavat sellaista yhteisöllisyyttä. Varmaan on lisäksi myös lukuisa joukko muita yhteisöblogeja, joista en tiedä mitään, kunnia ja kiitos myös heille.

 

Ystävyys, yhteistyö ja avunanto näkyvät Blogistaniassa. Jos jollakin on joku ongelma, koskien sitten bloginsa teknisiä juttuja tai oman elämän kiemuroita, riittää, kun laittaa maininnan blogiinsa ja apu on lähellä. Blogistaniassa on valtavasti tietoa ja taitoa, ja jos jostain syystä tarvitsisin sukanteko-ohjeet, tiedän, että ei kestäisi kauan ennen kuin ohje saapuisi luokseni.

Huom! en aio tehdä sukkia, en tarvitse ohjetta!!!!

Blogistanian kansalaisten avulla sain muokattua runoni julkaisukuntoon, löysin novellikokoelmalleni nimen ja kansikuvan.

 

Niinpä tänään haluan kiittää kaikkia mukavia, ihania, fiksuja, lämpimiä ja välittäviä kanssabloggaajia! Ilman teitä ei tämä blogi olisi kestänyt kolmea vuotta. Kiitos ja kippis teille! Buffetti on auki, ja niin kuin virtuaalissa kaikki on mahdollista, niin myös näissä juhlissa on tarjolla ihan kaikkea mitä vain haluatte. Ottakaa ja nauttikaa!

 

 

SusuPetal

 

P.S. Helsingin Kirjamessut ovat alkaneet. Myös BoDilla on siellä ständinsä. Jos on tuuria, sieltä voi löytää Taikkarin mäellä- ja Toinen painos-kirjat.

 

Kahden kuukauden odotus (liput ostettu elokuussa) palkittiin tänään, kun musiikkinäytelmä Janis- eräs rocklegenda, starttasi Apollo Live Clubilla Helsingissä.

Odotukseen oli kaksi syytä: Janisia esittävä Marjo Leinonen sekä tietenkin Janis Joplinin musiikki.

 

Marjo Leinosessa on sitä jotain ja paljon: uskomaton määrä ääntä, energiaa ja lavakarismaa. Juuri sopiva henkilö esittämään Janisia, ja Marjo teki illasta unohtumattoman. Kyse ei ollut Janis-kopiosta, ei, lavalla oli Laulaja.

Bändi hoiti hommansa tyylikkäästi, ja useaan otteeseen unohdin seuraavani näytelmää. Fiilis oli kuin keikalla.

 

Mutta sitten. Sitten alkoi näytelmäosuus. Näytelmälliset vuorosanat musiikkiesitysten välissä, ja tunnelma, joka oli hiponut kattoa Marjon musiikkinumeroiden aikana, lässähti maan tasalle ja vähän allekin. Peter Snickarsin käsikirjoitus ei kulkenut laisinkaan, ei mihinkään suuntaan. Aika ajoin tunsin seuraavani piinaavaa (kaikella kunnioituksella) puskateatteria, työväen näyttämön amatöörien iltamia, siis kerrassaan tympeän kökköä ja kankeaa näyttelemistä. En tiedä, oliko vika pelkästään Snickarsin käsikirjoituksessa vai olisiko ohjaaja Susanna Haavisto voinut ylipäänsä saada tekstistä enemmän irti. Leinosen lisäksi näyttämöllä esiintyivät lukuisissa eri roolihahmoissa Leena Nuora ja Peter Kanerva, ja heidän roolisuorituksensa toivat mieleen suomalaiset sketsiohjelmat –tekijöillä on hauskempaa kuin katsojilla.

 

Ehkä olen tosikko (ja olenkin, hah), mutta en todellakaan kaipaa traagisen elämän kuvaamisen kevennykseksi ontuvia vitsejä. Jos ahdistaa, ahdistakoon kunnolla. En minä oikeastaan näe jossakin huumesekoilussa mitään kamalan hauskaa, mutta se lienee oma vikani. Yleisön joukosta kyllä löytyi ihmisiä, jotka nauroivat.

Tragikoomisuus on eri asia, sitä mielestäni ei näytelmä tarjonnut. Se (käsikirjoitus) tarjosi vain piinallisia vuorosanoja.

 

Mutta Marjo Leinonen. Vau. Sitä intensiteettiä, sitä voimaa, sitä kokonaisvaltaista lauluihin eläytymistä! Olisin tyytynyt pelkästään hänen ja loistavan bändin esitykseen. Janisin laulut olisivat riittäneet tarinaksi.

 

Näytelmää esitetään Apollossa vielä muutaman kerran, sen jälkeen alkaa kiertue, joka vie seurueen Vantaan Flamingoon, Kuusankoskelle, Joensuuhun ja Mikkeliin, lippuja näkyy edelleen olevan myynnissä Lippupalvelussa.

 

Suosittelenko? Kyllä. Ehdottomasti. Marjo Leinonen on upea (ja bändi).

 

 

Blogistaniassa on viimeisten päivien aikana kiertänyt meemi, jossa pyydetään nimeämään viisi asiaa siellä täällä. Nappasin haasteen Inkivääriltä ja jatkan sitä eteenpäin kaikille halukkaille eli jos tunnet olevasi haasteen tarpeessa, ole hyvä.

Viisi asiaa pakastimessani

 

1. piparminttujäätelöä
2. omenajäätelöä
3. toffeejäätelöä
4. nougatjäätelöä
5. lampaan paisti 

Viisi asiaa vaatekomerossani

 

1. vanhoja kirjeitä
2. negatiiveja (ajalta, jolloin kameroissa käytettiin vielä filmiä…)
3. korvakuumemittari
4. vanhoja valokuvia
5. vaatteitakin 

Viisi asiaa autossani (minulla ei ole autoa, ei ajokorttia, joten listaan välttämättömät tavarat, joita tarvitaan, kun liikkuu bussilla)

 

1. HKL:n matkakortti
2. kirja matkalukemiseksi
3. nenäliina, jotta voi niistää niiden aivastusten jälkeen, jotka ryöpsähtävät ilmaan hajuvesien kanssa uivista naisista
4. muistikirja, kun saa sen kuolemattoman idean blogikirjoitukseen (tapahtuu noin kerran vuodessa ellei harvemminkin)
5. kynä, jolla se kuolematon idea kirjoitetaan siihen muistikirjaan (kynä pysyy todella terävänä pitkään, koska sitä käytetään niin vähän) 

Viisi asiaa käsilaukussani (en omista käsilaukkua, olkalaukku löytyy ja reppuja)

 

1. lompakko
2. avaimet
3. ibusalia
4. viuhka (kesä ja helteet tulevat taas joskus)
5. kamera

Kuvitukseksi tähän juttuun sopii Björkin laulama My Favourite Things elokuvasta Dancer in the dark. Julie Andrewsin versio musikaalista Sound of Music on vaan hiukka liian pirtsakka.

 

 

 

 

 

täällä.

 

 

 

H

A

R

M

A

A

T

A

 

 

 

jonka itse tein tänne, ovat myös lausuneet ainakin Polga, Jemoryn Jenni, OldGhost, Kimmeli, Reine ja Roosa. Ehkä muutkin, ei vain ole siinä tapauksessa osunut silmiini.

Käykäähän lukemassa.

 

 

 

 

19.9.1908

 

 

sataa sataa

Joskus tuntuu, että takki on tyhjä, sanat sanottu, kuvat kuvattu. No, tänään ei tunnu siltä, mutta tuo ajatus mielessäni päätin tarkastaa, kuinka paljon tekstiä ja kuvia olen työntänyt blogeihini näiden vajaan kolmen vuoden aikana.

Joskus selkeät numerot auttavat ymmärtämään, miksi ei aina huvita, ei jaksa. Jos esimerkiksi kuumetta on 38,6 on selvää, että ei jaksa. Jos myöhästyy bussista numero 100 ja pitäisi kävellä perille 25 kilometriä, ei ehkä jaksa.

Ei ainakaan kovin hyvin.

Jos pitäisi laihduttaa 15 kiloa, niin eihän sitä jaksa. Jos on kolmen promillen humalassa, jaksaa enää aika vähän.

Ja niin edelleen.

 

SusuPetalissa on ilmestynyt 845 päivitystä –no, tosin kaikki eivät ole proosaa tai runoa, joukossa on myös kaikenlaista muutakin sälää, mutta enimmäkseen kuitenkin fiktiota.

 

SusuPetal –kuvan ja sanan päivitysmäärä on 450, melkein yhtä paljon valokuvia.

 

RunoSaaresta löytyy 109 runoa.

 

SusuPetal in English on tuottanut 260 blogitekstiä.

 

SusuPetal på svenska 67 päivitystä.

 

53 videota on ilmestynyt blogissa SusuPetal goes Video.

 

SusuPetal PhotoGalleryssä on ilmestynyt 69 valokuvaa.

 

Lumppuja ja Lureksia-blogiin olen kirjoittanut 29 tyyli- ja muotireportaasia.

 

Nyt jo suljetussa Taikkarin mäellä-blogissa ilmestyi 49 runoa, ja sitten ne runot ilmestyivät kirjana.

 

Lisäksi olen julkaissut muutaman kuvan blogeissa One World ja Illustration Friday Night.

 

Onko siis mikään ihme, jos ei välillä hypi riemusta ja jaksa…??? Onko tämä nyt ihan tervettä? Niin kuin sairasta?

No, ei hätää, sillä lääkitys on kohdallaan.

 

Oman jaksamisen ihmettelemisen lisäksi jaksan ihmetellä lukijoiden jaksamista.

Kiitos teille.

 

EDIT 25.7. klo 00.50: Jee, vika on korjattu, kiitos ihanien lukijoiden. Kyseessä oli numlok, joka oli mennyt päälle. Käytössäni on uusi läppäri, joten tuollaistakaan mokaa ei ole aikaisemmin tapahtunut minulle, tässä on hieman erilainen näppäimistö, eikä sormet oikein aina osu kohdilleen (sen takia tulee välillä niin surkeaa tekstiäkin...)
Kiitos!

*****

Nyt ei ymmärrä. Kirjoitin tuossa jokin aika sitten juttua Lumppuihin, kun painoin jotain näppäinyhdistelmää ja tekstistä alkoi tulla tosi outoa. Saan kirjoitettua normaalia tekstiä vain painamalla samaan aikaan capslockia ja sen alapuolella olevaa namiskaa Fn. Puolet näppäimistä toimii, toinen puoli ei. A toimii, samoin qwertysdfghzxcvbn, muista tulee numeroita, jos en käytä tuota edellä mainittua Fn-näppäintä.

Ei ole mätäkuun juttu. Osaako joku auttaa???????????????????????????

Muutaman päivän blogitauko......nähdään....PIAN!

***

Katin muistoksi

Palasin tänään kotiin ja luin sähköpostistani, että upea, lahjakas ja luova blogisiskoni Katili oli lähtenyt viimeiselle keikalle eilen 8.7.

Tutustuin Katiin täällä Blogistaniassa, emme koskaan tavanneet reaalissa, mutta näiden vuosien aikana olemme vierailleet toistemme blogeissa säännnöllisesti, jättäneet kommentteja, tunteneet sielujen samankaltaisuutta.

Kati oli äärettömän lahjakas ja luova ihminen, rohkea ja voimakasääninen ihminen. Ihailin hänen uteliaisuuttaan kokeilla aina uutta, oli sitten kyse kirjoittamisesta, kuvantekemisestä, laulamisesta, kaikesta. Sain häneltä inspiraatiota niin moneen asiaan. Blogiensa lisäksi hän julkaisi töitään youtubessa.

Kati oli jättänyt kommentin runooni "Kauniit tytöt" tällä aikaa, kun olin lomalla, pois netin äärestä. Kati kirjoitti:



Kiitos, Kati.

joksikin aikaa nettivapaalle vyöhykkeelle. Jos kaipaatte luettavaksi uusia, kiinnostavia blogeja, tsekatkaa Kelvottomien Kirjailjoiden Seuran upeaa jäsenluetteloa. Kelvottomuus ei ole niin vähäistä Blogistaniassa:))

Onneksi.




Jaaha, kirjat mukaan ja menoksi. Nähdään.

koska lähden Turkuun, jossa voit siis ehkä Hansakorttelin vilinässä nähdä nelisilmäisen, kameraa kaulassaan roikottavan bloggaajan feissaamassa uusia jäseniä Kelvottomien Kirjailijoiden Seuraan.

Ei, se olisi ainoastaan säälittävää, ei kelvotonta laisinkaan.

Ehkä kiipeän sen sijaan Taikkarin mäelle.

Nähdään.

P.S.

Blue teki bloginapin KKS:lle. Maalaa nappi, klikkaa oikealla, kopioi ja liitä nappi blogiisi, jos haluat. Älä kopioi ja liitä nappia blogiisi, jos et halua.
Hahhah.

Tee sinä hyvä teko ja osta kirja. Lisätietoja täältä.

Parina syksynä olen julkaissut täällä blogissa oppiaineistoa iloksi, avuksi ja tueksi opettajille. Vaikka oppikirjakustantajat eivät ole ottaneet onkeen, olen silti kohtuullisen ylpeä Aapisestani ja Matematiikan kirjastani ja toivon, että materiaalista on ollut hyötyä kaikille kansan kynttilöille, jotka nytkin, suvivirren alkusointujen vasta häämöttäessä tuolla parin viikon päässä, eivät voi olla kauhulla miettimättä ensi syksyä ja tulevia opetushaasteita.

On varmaan äärimmäisen ankeaa opettaa vuodesta toiseen, uusille ja uusille ikäluokille, samoja asioita, tankata kaikki vanhat jutut aina uusiin puupäihin, joten kaikki kunnia opettajille. Minusta ei olisi siihen, mihin te kykenette, ja siksi haluan osaltani lievittää rutiinien ja toistojen tuskaa kehittämällä uutta oppimateriaalia teidän pelastukseksenne.

Syksy on täällä nopeammin kuin edes osaamme pienissä, sairaissa mielissämme aavistaa, ja siksi minun on ryhdyttävä toimiin. Ongelma on vain siinä, että en tiedä, mitä oppiainetta alkaisin työstää. Niinpä pyydän tämän blogin lukijoilta ehdotuksia. Kerro kommenttilaatikossa, minkä oppiaineen sinä haluaisit saattaa moderniin ja dynaamiseen kuosiin.

Toivon mukaan saan hyviä vinkkejä. Kiitos etukäteen ideoista, joilla edelleen pidämme suomalaiset koululaiset Pisa-tutkimusten kärjessä.

Muahhahhhaaa!

Lurker vihjaisi ihanasta sivustosta, jossa voit käydä katsomassa linkkejä menneiden aikojen teeveesarjoihin. Katso, mitä ne kaksi kanavaa näyttivät silloin, kun olit lapsi, sait ensisuudelmasi, menit ekaa kertaa festareille. Ja olihan noita kanavia sitten myöhemmin enemmänkin...

Nostalgisia hetkiä!

Brim on kehittänyt Blogging with a Porpoise-merkin vaihtoehdoksi tuossa jokin aika sitten blogeissa kiertäneelle kristillispohjaiselle Blogging with a Purpose-merkille.

Sain tuon hurmaavan tunnuksen Obeesialta ja nyt haluan antaa eteenpäin tunnustuksen juuri Sinulle, joka tällä hetkellä luet näitä sanoja.

Ota koppi!


Trendi-lehti on nyt listannut 50 tyyli- ja muotiblogia, joista voi käydä äänestämässä vuoden 2008 parasta muotiblogia. Ilolla ja ylpeydellä (hmph) voin ilmoittaa, että yhteisblogi Lumppuja ja Lureksia on myös ehdokkaiden joukossa, joten kipin kapin siitä äänestämään Blogistanian tyylikkäintä ja muotitietoisinta blogia!!!
Siis Lumppuja.

Lumpuista voit lukea viimeisistä trendeistä, Lumpuista löydät vinkit hääpukuun, juhlameikkiin ja voit testata, minkälainen on sisäinen kissasi.
Ja paljon, paljon muuta. Kerrassaan must jokaiselle tyyliniekalle ja sellaiselle, joka sellaiseksi halajaa.

SusuPetalin lukijoille tarjoan nyt Lumppujen vuosikertaa edullisesti eli ilmaiseksi. Tilauksen voit tehdä täällä.

Ole kolea, ole cool, tilaa Lumput.

uusi blogilista on sitten avattu. Koska Sampo-pankillakin oli jonkin asteisia ongelmia siirtyessään uuteen tietojärjestelmään, en odottanut, että blogilistakaan ihan kivuttomasti pääsee käyntiin. Se, että luetuimmat/tilatuimmat listat ja niin edelleen on ihan hatusta, ei haittaa, eikä sivun väritys tai fontit tai mikään sellainen töki, mutta kun minä en pääse edes kirjautumaan koko helvatan listalle! Herjaa, että käytttäjätunnus ja/tai salasana on väärä ja tiedän tasan tarkkaan, ettei niin ole.

No, ehkä huomenna.

Äh, olkoon.

kirjan ja ruusun päivää. Helsingissä ohjelma keskittyy Kampin Narinkkatorille klo 10-19.

Jos et osta kirjoja, etkä välitä ruusuista, nauti ainakin oluesta lähiterasseilla. Niin minäkin teen.

Hirliille ja Sadulle, joilta sain tällaisen, Hirliiltä jokin aika sitten ja Sadulta tänään. Kari on antanut kuvablogilleni saman tunnustuksen.

Tuossa muutama päivä sitten laitoin tätä eteenpäinkin...

Joten nämä pidän täällä nyt:)

mutta sain homman tehtyä. Ainakin luulen niin. Celian blogissa tuli muistutus siitä, että linkkilistani ovat todellakin sou laast siisön eli oli pakko suorittaa päivitys.
Minullahan on tietty logiikkaa noissa linkeissä (uskokaa tai älkää) eli kuvablogin puolella on linkkilistalla blogeja, joiden pääpaino on (minun tulkintani mukaan) kuvissa.
Tämän blogin linkkilistalla ovat sitten kaikki muut blogit. Paitsi että eivät ole. Olen ihan varma, että sieltä puuttuu ainakin viisikymmentä linkkiä vielä, mutta ei voi mitään. Pää halkeaa, jos jatkan linkkien tarkistamista.
Hyvät bloggaajat! Älkää lopettako blogejanne, älkää vaihtako niiden nimeä, älkää vaihtako blogialustaa. Prkl!

Ilmoittakaahan, jos huomaatte jonkun linkin johtavan täydellisen väärään paikkaan. Sekin on hyvin mahdollista.
Ai niin, tässä blogissa linkkilista löytyy, kun klikkaa sivun oikeassa alalaidassa olevaa alienia.

Kiilasimme näköjään markkinarakoon...

 

eli

diplomi,

jonka olen saanut

Hepoliinilta

(muista myös klikata Hepoliinin tekemää kuvaa)

 

Obeesia antoi minulle tällaisen tunnustuksen, josta suuri kiitos. Tapoihin kuuluu jatkaa tunnustusta eteenpäin eli levittää hyvää, seuraavin ohjein:

1. Sinun tulee jakaa tämä tunnustus 5 blogille, joilla sitä ei vielä ole.
2. Jokaisella blogilla tulee olla tarkoitus!
3. Tunnustuksen saaneiden blogien tulee linkittää takaisin tälle sivulle!
4.  Tunnustuksen logon täytyy näkyä blogissa ja logosta on oltava linkki takaisin tähän blogiin.

Hmm, miten nämä ohjeet tuntuvat aina niin vaikeilta ymmärtää...no, linkittäkää miten mielenne tekevi te viisi, joille tämän tunnustuksen haluan antaa. Itse asiassa kaikille bloggaajille olisi tämän tunnustuksen voinut antaa, koska kaikillahan kai on joku tarkoitus bloggaamiseensa. Eihän tässä muuten olisi mitään järkeä...???

No, enivei, tässä he ovat. Annan myös oman, subjektiivisen selitykseni sille, minkä arvelen olevan heidän bloggaamisensa tarkoituksen:))

Algeriassa asuvan Sirokon blogin tarkoitus on tutustuttaa minut sikäläiseen elämänmenoon, jonka hän tekeekin erinomaisen viihdyttävästi, niin sanallisesti kuin kuvallisesti.

Visuaalisella runoilemisella ja sanoilla leikittelyllä on tarkoitus saada silmäni aukenemaan, mieleni avartumaan ja mielikuvitukseni laukkaamaan. Tässä kaikessa Kaistaton onnistuu erinomaisesti.






Minähän olen niin cityihminen, etten erota voikukkaa leskenlehdestä, joten luonnon kuvailulla, jota Raija tekee, on tarkoitus perehdyttää minut mahdollisiin seikkailuihin, jos joskus sattuisin eksymään kaupungista luonnon helmaan. Erinomainen kuvaaja, joka rakastaa luontoa.






Hepoliinin tarkoitus bloggaamiseen on ravistella minun synkkää maailmankuvaani hulvattomilla jutuilla ja loistavilla kuvilla. Hepoliini on hauska tai sitten minulla on sairas huumorintaju:)






Sää puhututtaa, meteorologia on mielenkiintoista ja sää koskee meitä kaikkia. Parhaimman tiedon säätilasta saan Paulin blogista, jonka tarkoitus on pitää minut ajan tasalla jo pari päivää etukäteen.
Ennakointi on välillä kätevää!


Kun kumartaa yksille, pyllistää toisille, mutta kohtuuden, ajankäytön ja palstatilan nimessä...olisiko minun pitänyt ojentaa tämä tunnnus kaikille niille noin kahdelle sadalle blogille, joita seuraan????

Olisi.

Elegia tuossa eilen illalla kertoi, että vuodatuksen blogeihin ei Firefoxilla ole helppoa jättää kommentteja:
Vuodatuksen info Firefoxin käyttäjille:
"Kommentin lisääminen epäonnistui. Yleisin syy tähän on evästeiden (cookiesin) kieltäminen selaimen asetuksissa. Vuodatus.net-järjestelmä vaatii evästeiden tuen jotta kommentointi on mahdollista. Salli evästeet selaimessasi ja yritä uudestaan."

Eli jos kommentointi on jostain syystä hankalaa eri vuodatuksen blogeihin, niin tuossa voi olla yksi syy. Itse käytän kyllä Firefoxia, eikä ole ollut ongelmia kommentoinnissa...tietotekniikka on ihmeellistä...

Toinen juttu, jonka huomasin omassa blogissani vuodatuksen vaihdettua julkaisumoottoria oli, että kaikki blogiini tekemäni sivut eivät näy. Mikäli sivun nimessä on välilyönti, sivu ei näy. Otsikossa voi olla välilyöntejä ja ääkköset, mutta sivun nimeen ei siis välilyöntejä tai ääkkösiä (kuten ei ennenkään).
Jos siis sivusi nimeksi on laitettu yksi ja kaksi, muuta se muotoon yksijakaksi, niin pitäisi alkaa näkyä. Kiertelin tuossa eri vuodatuksen blogeissa tsekkaamassa noita sivujen näkyvyyksiä ja aika monessa olivat pois pelistä.

Vuodatuslaisten kannattaa seurata vuodatuksen tiedotusblogia, sieltä saa aika hyvää ensiapua.

"-Olen matkalla jonnekin, aloitan tarinani. –Olen junassa, makuuvaunuosastossa. En halua vielä mennä nukkumaan, joten lähden makuuvaunusta ja jään junan käytävälle seisomaan. Nojaan vaunun ikkunaan. Ulkona on jo hämärää, enkä oikeastaan katso mitään. Tunnen ihmisten kulkevan selkäni takaa, junan käytävä on kapea ja aina välillä joudun painautumaan ikkunaa vasten päästäkseni jonkun ohitseni. Painautuessani pienemmäksi huomaan, että ikkunan edessä on kaide. Kaide on juuri häpyluuni kohdalla ja se tuntuu hyvältä, se tuntuu niin hyvältä ja kovalta. Juna keinuu, kaide painaa minua, olen sulkenut silmäni ja yhtäkkiä tunnen jonkun selkäni takana."

Jos haluat tietää, miten tarina päättyy vai päättyykö se mitenkään, sinun on ostettava Juri Nummelinin kokoama, Turbator-kustantamon julkaisema, uusi eroottisten novellien antologia Asentoja, jossa on myös allekirjoittaneen novelli (josta ylläoleva katkelma siis on). Antologiassa on novellit myös seuraavilta kirjoittajilta: Harri Erkki, Jorma Etto, Riku Korhonen, Tuomas Kyrö, Kari Nenonen, M. A. Numminen, Jorma Ojaharju, Veikko Pietilä, Hannu Salama, Hans Selo ja Kirsti Ellilä.

Tuima on esitellyt antologian paremmin Hömpän helmissä. Minä vain mainostan.

Ja odotan saavani sen kirjan joskus, niin pääsisi lukemaan....

*****

Ja mikäli erotiikkaa ei sytytä, niin ainahan voit ostaa runokirjan täältä tai täältä tai täältä tai täältä tai täältä.

Katili tuossa kyseli täällä munan syntyhistoriaa. Tein uuden munan, tallensin tekovaiheet ja tein niistä animaation.

että täällä harrastetaan sensurointia, niin luulet väärin. Vuodatuksen kommentointi on takkuillut tänään, ollut suljettunakin ja klo 4-11.30 välillä jätetyt kommentit ovat kadonneet kommenttilaatikoista.

Vaan toivottavasti nyt pelittää.

Lisää tietoa täällä.

***

 

J-P Koskinen on laittanut pystyyn adressin seuraavilla saatesanoilla:

 

"Blogisanomista ilmestyi sadas ja viimeinen numero 17.3.2006. Blogisanomat oli lahjomaton julkaisu, jonka viehkeä, keltainen ulkoasu ja terävät, ketään kumartamattomat jutut houkuttelivat tuhansia lukijoita.

Lehden "lopettamisesta" on kulunut kaksi vuotta eikä mitään vastaavaa ole vieläkään saatu tilalle. Tämän adressin tarkoituksena on vedota lehden tekijöihin, että he kansalaisjournalismin nimissä herättävät Blogisanomat henkiin. Nyt jos koskaan kansa tarvitsee Blogisanomia!"

 

Aikanaan, kun laskeuduin Blogistanian maaperälle, sain aika pian näkyvyyttä eli palstatilaa Blogisanomissa ja juuri Blogisanomien avulla blogiini (joita siinä vaiheessa oli vain yksi, siis kuvitelkaa, miten köyhää ja ankeaa!) tuli lukijoita. Uudenuutukaisen bloggaajan on välillä aika vaikeaa tavoittaa lukevaa yleisöä. Itseäni Blogisanomat avitti todella hyvään alkuun. Hieman minua kyllä nauratti, kun lehdessä (muistaakseni) arvuuteltiin "mahtaakohan typykkä kertoa omasta elämästään" tai jotain sen suuntaista.

Typykäksi minua ei ollut kukaan nimittänyt vuosikymmeniin. Se tuntui mukavan söpöltä.

Jota minä en ole.

Mutta sitähän toimittajat eivät voineet tietää, koska eivät tunteneet minua.

Nyt tuntevat.

Ja tuskin pitävät enää typykkänä. Kai.

 

Alkuaikoina, kun blogeja oli vähemmän, Blogistanian hallitseminen oli vähemmän työlästä, tosin aikaa vievää silloinkin. Blogien lukumäärän kasvaessa räjähdysmäisesti, Blogisanomien työteliäät toimittajat huomasivat, että homma alkoi käydä mahdottomaksi. Ei kenenkään, joka tekee työkseen muutakin kuin lukee blogeja, aika riitä uusien ja vanhojen blogien läpikäymiseen edes pintapuolisesti, vaikka miten haluaisi.

Se on sääli, sillä JP:n ja monen muun tavoin ajattelen, että Blogisanomat puolusti paikkaansa erinomaisesti.

 

Blogisanomat lähti, mutta ikävä jäi ja ikävää lieventääkseni kävin allekirjoittamassa tuon JP:n aloittaman adressin. Käy sinäkin jättämässä puumerkkisi adressiin!

Seuraavaksi alammekin sitten miettiä, mistä palkkaa näille kansalaistoimittajille Blogisanomien toimittamisesta. Ehdotuksia otetaan vastaan...

 

Sanomaa eli haastetta adressin allekirjoittamiseen saa mielihyvin jatkaa eteenpäin.

 

Koska niin monessa blogissa otetaan kantaa Hesarin tämän päiväiseen blogikirjoitukseen, en sano siitä sanakaan. En kirjoitakaan.

Sen sijaan olen kirjoittanut absoluuttisen viihteellisen, kotikutoisen, ilman yhteiskunnallista merkitystä olevan ja täysin subjektiivisen nostalgiapaljastuksen.

Tämä hurmaava video löytyi Ritvan kautta, kiitos!

Ja tämä on klassikko!

Tämä blogi muuttuu hetkeksi vakavasti otettavaksi kirjalliseksi blogiksi ja mainostaa kahta tapahtumaa tulevana viikonloppuna:

Jos liikut (tai jostain syystä peräti asut) Tampereella päin, poikkea poikkitaiteelliseen kirjallisuustapahtumaan. (hmmm, miksiköhän en ole täällä esiintymässä????? Olen nykyään aina enemmän tai vähemmän poikki ja hyvinkin taiteellinen varsinkin äärimmäisessä poikkitilassa!!!!)

Ja jos jostain syystä (????) asut Turussa tai välittömässä läheisyydessä, suuntaa askeleesi TVO:lle kuuntelemaan runoa ja rokkia. (hmmm, miksi minä en ole tuolla esiintymässä???? Minähän olin turkulainen kauan, kauan sitten, kuuntelen rokkia ja olen julkaissut runokirjan, jossa muutama runo on jopa saanut nimensä rokin klassikoiden mukaan????!!!!)

No niin, eiköhän tässä ollut kirjallista otetta ihan riittävästi ja voin jälleen kohta ja pian palata ruotuun.



(kuvassa olevilla henkilöillä ja paikalla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa)

Eli bloggaajaksi, joka ei aio suunnata Treelle tai Turkuun viikonloppuna vaan salaiseen paikkaan jossain kaukana poissa. Blogini hiljenevät siis reiluksi viikoksi tai vähän pidempään, katsotaan nyt.

Eläkäähän ihmisiksi, mutta pitäkää myös hauskaa!

ja sitähän saa täältä ja täältä ja täältä ja täältä.

Get Your Own Scratch

Lepis, Timo, Tuima, Käpsä, Inkivääri, Nukke ja Celia ja IinesJ , Kirsi ja HPY sekä Hepoliini ja Mymskä ja Henna ja Katili ovat antaneet blogeilleni, niin tälle kuin Kuvalle ja sanalla sekä RunoSaarelle tunnustusta "You make my day"-kukkakimpun myötä -palkintomeemi, joka leviää ympäri Blogistaniaa tehokkaammin kuin influnssa-aalto varusmiesten keskuudessa.

You make my day-palkinto on alkujaan amerikkalainen, ja tarkoitus olisi nyt jakaa saamani tunnustus kymmenelle bloggajalle, jotka tuovat iloa ja inspiraatiota päivääni. Ja tähän kohtaan pitää peistata ohjeet:

"Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times."

Kiitos yllämainituille yhteisesti ja yhtäläisesti, ja jokaiselle heille voisin tämän kimpun antaa, kuten myös kymmenille muille bloggaajille, joiden blogeja seuraan päivittäin. Tämä kimppu on kuitenkin reissannut niin perusteellisesti ympäri Blogistaniaa, että epäilen aika monen jo saaneen sen ja pelkäänpä, että maljakot alkavat pian loppua eri puolella, joten pistän kimput Interfloran välityksellä ulkomaille ja/tai ulkomaan kielellä kirjoittaville bloggaajille.

Peter on Pariisissa asuva, alunperin Ruotsista kotoisin oleva bloggaja, jonka Pariisin tuntemus ja esittelykyky ovat kiehtovaa luettavaa. Kirjoittaa englanniksi, mutta kommentoi myös ruotsiksi ja ranskaksi.(Peter is a Swede living in Paris, an excellent guide who writes in English and comments also in French and Swedish)

Mick on amerikkalainen taiteentekijä, jonka kuvat ovat inspiroineet minua hyvinkin paljon.(Mick is into art, he's American and his works are of constant inspiration to me)

Trijnie on hollantilainen lasitaiteilija, jonka töissä uskomattomat värit seikkailevat.(Trijnie lives in Holland, and in her glass works the colours just have a great adventure!)

Kenneth on San Fransiscossa asuva kirjoittaja -Kenneth on tehnyt Friscolle sen, minkä Woody Allen teki New Yorkille -lukekaa!(Kenneth lives in SF and he has made the town as romantic as New York was made by Woody Allen -read so you'll see!)

HPY kirjoittaa ranskaksi, englanniksi, ruotsiksi ja suomeksi. Asuu Ranskassa.(HPY writes in French, English, Swedish and Finnish. She lives in France)

chrome3d asuu blogitietojensa mukaan Espoossa, mutta kirjoittaa englanniksi. Kuvaa pilviä. Ja muuta.(chrome3d lives in Espoo(that's Finland), but he writes in English. Photographes clouds. And other things)

Maurelita asuu myös Ranskassa ja päivittää sekä ranskaksi että suomeksi. Kaksikielistä arkea ja vähän glamuuria!(Maurelita lives also in France and she writes in French and in Finnish. Ordinary life with two languages and a hint of glamour!)

Itkupilli siirtyi Mansesta Los Angelesiin, mutta hänen kollaasinsa ovat edelleen yhtä mykistäviä!(Itkupilli moved from Tampere to Los Angeles, but her collages remained as stunning as before!)

Tikkis kirjoittaa Turussa, mutta englanniksi. Hänen lyhyet rivinsä ovat helmiä.(Tikkis lives in Turku(that is Finland, too), but he writes in English. His short poems are pearls.)

One World on yhteisöblogi, johon ihmiset ympäri maailmaa laittavat kuviaan -yksi maailma.(One Wolrd is a collective blog for people all over the world to post their photos)

EDIT. 13.1. klo 13 ja risat:

No niin, päivä on valjennut (kai, siis voi tuota harmautta), ja väkeä lappaa blogiin täältä ja täältä ja tuosta jälkimmäisestä sen verran, että pitänee korjata tässä tuollainen olettamus, että SusuPetal on "kolmekymppinen nainen(?)".
Siis, mistä tulee olettamus, että olen 3-kymppinen? Onko se ylipäänsä tärkeää, minkä ikäinen olen? Ei muistakaan palkinnnon saajista kerrota, minkä ikäisiä he ovat. Onko kolmekymppinen nainen mediaseksikkäämpi kuin iätön tai peräti vanhempi, hui! keski-ikäinen! virtuaalihahmo vai miksi tuollainen olettamus -ja suorastaa pieleenmennyt arvaus- on tuohon laitettu?

Siis, hei haloo! Jos olen julkaissut juuri runokirjan(ja taas siis mainosta -joka välissä, totta kai), jossa kuvataan nuoruutta 70-luvulla, niin voisihan siitä esim. laskea, minkä ikäinen saatan olla.
Tai sitten ne runot ovat vaan ihan silkkaa fiktiota, hahhah ja kaikki on vain sairaan mielikuvitukseni tuotetta.

Eli oma pointtini on: miksi olettaa, että olen 30? Miksi ikä on niin tärkeää? Miksi juuri 30? Miksi ei 40? 20? 50? 66?

Ja vielä mainos: jutussa sanotaan, että minulla on tämän blogin lisäksi vielä kuva- ja runoblogit. Niiden lisäksi minullahan on vielä englanninkielinen ja ruotsinkielinen blogi sekä videoblogi, älkääkä unohtako myös kotisivuja.

****

Tuossa torstaina makailin sohvalla, läppäri sylissäni, kun näyttöön kilahti meili. Lähettäjänä Petja Jäppinen ja meilin aiheena "Ennakkotietona".

No voi perkele, etten muuta sano. Kaamea aavistus alkoi kihelmöidä ja klikkasin kauhusta kankealla sormella sähköpostin auki. Jep. Oli se. Kaamea aavistus todentui kun luin, että SusuPetal oli yhdessä Kemppisen kanssa voittanut äänestyksessä vuoden 2007 parhaan blogin arvonimen. Kemppinen ja minä! Mies, joka luonnehtii blogiaan "merkillisen monipuolinen blogi aiheista, joista kirjoittaja on muutamilla ammattilainen." ja minä, jolla on neljä silmää, enkä taatusti minkään alan ammattilainen!

Jessus, eihän siinä auttanut muu kuin mennä omaan blogiin ja lukea SE kirjoitus, jossa muistini mukaan manasin alimpaan helvettiin sellaiset kilpailut, joissa äänestetään parasta blogia. Lukea ja katsoa, pystyisinkö nyt mitenkään ymmärtämään, miten tässä näin kävi ja etenkin sitä, mitä minä nyt sanon ja miten suhtaudun kyseiseen kilpailuun…voinko enää edes kulkea ympäri Blogistaniaa verhoutumatta sala-asuun –kaksi silmää kenties? Olisiko minun vaihdettava nimeni? Kehtaisinko enää edes nostaa katseeni kohti kanssabloggaajia vai olisiko minun parasta suoraan piehtaroida tervassa ja kieriä höyhenissä ja sitten mennä juomaan pääni täyteen, lopettaa bloggaaminen ja ryhtyä vakavasti otettavaksi taidekirjailijaksi?

Huh, luin juttuni ja onneksi en ihan niin pahasti kironnut kyseistä kilpailua, itse asiassa juttuni pointti näytti olevan, että en itse ymmärrä kriteerejä, joiden perusteella blogeja voi arvottaa, mutta jos muut pystyvät, niin siitä vaan äänestämään. Petjaakaan en onneksi haukkunut.
Täpärä kasvojen pelastus, siis.

Vaan vieläkään en tiennyt, miten suhtautua tähän ennakkotietoon. Pitikö minun olla onnellinen, ärsyyntynyt ja kieltäytyä ehdottomasti kunniasta – kiittää kutsusta, mutta kieltäytyä niin kuin Kaurismäki teki aikoinaan Linnan juhlien suhteen. Vai kieltäytyikö hän Oscar-ehdokkuudesta? Olenko minä Aki?

No, en todellakaan. Tykkäisin kyllä olla.

Petjan meilistä luin sitten seuraavaa ja löysin ajatuksen: " Minä en näe tätä kyllä blogien välisenä kilpailuna, johon viittasit blogillasi. Kyse on lukijoitten arvostuksesta, joka ei ole kilpailtava asia,
vaikka sen sellaisena saattaa nähdä ja varmasti jotkut näkevätkin." "… saamani palautteen perusteella tämmöinen on ihmisistä kivaa, kun pääsevät osoittamaan arvostusta."

Eli kyse ei siis ollut minusta vaan lukijoistani, jotka halusivat kannustaa minua, koska tykkäävät blogistani. Lukijat ovat tärkeitä ja moneen otteeseen olen kirjoittanut, että ilman lukijoita ei ole blogia. Ei ainakaan minulle, sillä Blogistanian yhteisöllisyys on se, joka antaa minulle virtaa kirjoittamiseen.

Ja jos joku haluaa kiittää minua äänestämällä minua, niin mitä se asia minulle oikeastaan edes kuuluu? Mikä kyylä minä oikein olen?

Joten, ihan vilpittömästi ja pystypäin, kaikki neljä silmää tallella, tervan tuoksua vain vastapestyissä hiuksissa, höyhenenkevyt hymy huulilla: suuri kiitos kaikille lukijoilleni. Olette te mahtavia.

(luulen kyllä, että en itse tule vastaisuudessakaan äänestämään kyseisessä kilpailussa, en vaan osaa!)

 

 

 

ja näköjään kilpaillaankin. Hmmm, no joka tapauksessa täältä löysin linkin tähän kilpailuun.

Minähän olen mionen sortin hullu, urheiluhulluus on kai sieltä lievimmästä päästä. Kait. Ymmärrän hyvin, miksi yritetään hypätä pidemmälle kuin muut, juosta nopeammin kuin muut, miksi potkitaan se pallo maaliin useammin kuin vastustaja. Vastustajan maaliin.
Se, joka on nopein, joka loikkaa korkeimmalle, joka tekee enemmän maaleja, on voittaja.
Paras.

Kertokaa minulle nyt siis, mistä tietää, mitkä ovat esimerkiksi vuoden sosiaalisimman blogin kriteerit? Onko se kommenttilaatikossa olevien kommenttien lukumäärä? Eri kommentoijien lukumäärä? Vai pitääkö bloggaajan olla henkilönä sosiaalinen ja tavata niin kuin IRL muita ihmisiä? Pitääkö niiden muiden ihmisten olla bloggaajia? Vai riittääkö, että tapaa naapureita, kun käy viemässä välillä roskat ulos?
Hei, kyllä minä käyn ulkona!

Entäs paras asiablogi? Onko se se blogi, jota lukiessani nyökyttelen päätäni ja mumisen "täyttä asiaa", vaikka kirjoitus käsittelisi ihan mitä vaan, sanotaan esimerkiksi kirjoittajan suhdetta häntä piinaavaan exään ja niiden tuntojen analysointia? Vai pitääkö asian olla ihan Jotain Muuta Asiaa?

No, saivartelu sikseen. Olen vain tylsä virtuaalihahmo, joka ei ymmärrä, miksi ihan kaikessa pitää kilpailla. Mutta älkää antako minun häiritä, käykää äänestämässä, kun kerran Petja on laittanut äänestyksen pystyyn ja nähnyt vaivan.

***

ja siirtykää YLEn kanavalle. Siellä voi kuunnella dialogin "Ennen joulua"(joka on tähän mennessä synnyttänyt lähes 100 kommenttia) ihan ääneen luettuna.

Kansalaismediakatsauksessa ovat "äänessä" myös Jäniksenselkäisen Kirjallisuuden seura ja Nainen ratissa.

Suora linkki kuunteluun.

Radio Peilistä ohjelma kuullaan lauantaina klo 12:55 ja 22.44 sekä sunnuntaiaamuyöstä klo 04:44.

Etappisika haastoi minut osallistumaan Joulupata-keräykseen.
Näin tein.
Tee sinäkin niin.
Osallistu.
Kasvatamme pottia nimeltä Bloggaajat.

Haastan keräykseen mukaan
juuri Populaarin, Uhman ja HPY:n sekä

SINUT!

Törmäsin sattumalta blogiin nimeltä Varasto, joka sisältää erilaisia linkkejä ja sieltä bongasin oman blogini kirjallisisten blogien listalta ja jessus, SusuPetalin kirjoittajaksi oli mainittu Susanna Taivalsalmi.
No, minun piti sivistymättömänä ihmisenä guuglettaa Taivalsalmi ja kaikki kunnia hänelle, mutta ihan noin vain selvyyden vuoksi ja väärinkäsitysten välttämiseksi vastaisuudessa, vakuutan että Taivalsalmi ei todellakaan kirjoita SusuPetalia.

Heh, minua kiinnostaisi tietää, mistä tuo "tieto" henkilöllisyydestäni on lähtenyt liikkelle.

Olen joskus saanut meilejä, joissa joku on yrittänyt arvailla, kuka olen, joten näköjään se kiinnostaa. Eihän arvailussa mitään vikaa ole, arvailuja voi esittää, mutta tietona ei kannata asiaa julkistaa.

Sana on vapaa: kuka minä olen, jos sinä saisit asiasta päättää? Vastaukset kommenttilaatikkoon, kiitos. Vastaajien kesken arvotaan palkinto, joka voi olla mitä tahansa.

Vaikka Suomessa ei niin Halloweenia juhlitakaan, niin ainahan voi kuitenkin käyttää tilaisuutta hyväkseen ja astua ennustajan telttaan. Ennustajaksi olen onnistunut saamaan Halloween-Hempukan, myös zombiena tunnetun the Night of the Living Dead-yhtyeen laulusolistin: Lady of Horrible Teeth.

Helposti putoavien hampaittensa takia Lady ei pysty vastaamaan kuin yksinkertaisiin kysymyksiin -siis sellaisiin, joista selviää joko vastauksilla kyllä tai ei, joten asettakaa sen mukaan kysymyksenne!
Apuna Ladyllä on maailmankuulu kristallipallonsa, jonka ei tiedetä vielä koskaan antaneen väärää vastausta.

Kokeile kysyä, jos uskallat....

EDIT. 28.10. klo 15.25: Videoblogissani on videontynkää Kirjamessuilta.



Vaikka SusuPetal ei olekaan Blogilistalla luokitellut itseään kirjallisiin blogeihin, niin tehdään nyt poikkeus eli tässä kuvasatoa Helsingin Kirjamessuilta lauantailta 27.10.

Messujen aamukahvit nautin Taru ja Tarmo Väyrysen seurassa. Kiitos, oli mukava tavata! Kahvien jälkeen kiertelin kojuja. Ostin vain yhden kirjan, Juha-Pekka Koskisen Kirjailija, joka ei koskaan julkaissut mitään.
Kirjojen selaamisen ja ostamisen sijaan otin valokuvia. Tungos alkoi olla melkoinen. Hyvää luonteen kasvatusta. Kärsivällisyys on hyve. Kyllä.

Iltapäivällä pelastin Saaran myyntihommista ja nautimme baarin antimista. Maistui, ja taas jaksoi kierrellä. Kuvasin J. Pekka Mäkelää, jonka tapasin myöhemmin ruuhkaisilla käytävillä (Nedut on vielä lukematta!). Parnassosta tuttu Jarmo Papinniemi haastatteli Jarkko Tonttia ja istahdimme kuuntelemaan. Haastattelun jälkeen vaihdoimme muutaman sanan Karri Kokon kanssa ja kättelimme myös Papinniemen (hmmm, SusuPetal alkaa olla aika kirjallinen blogi nyt, ellei tämä juttu ala loppua...hahhah).

Jano. Niinpä suunnistimme olusille. Maistui. Kyllä.

Mukava päivä. Asia, joka minua kyllä suuresti ihmetytti oli se, että näin Tommy Tabermannin neljässä eri paikassa antamassa haastattelua. Siis, sekosinko minä laskuissa vai onko kirjailijoista/runoilijoista pula?

Get Your Animation

SusuPetalin blogi täyttää tänään kaksi vuotta. Kaksi vuotta on todella vähän, eikä tapahtuma oikeastaan vaatisi sen kummempia juhlapuheita, mutta koska samaan aikaan kaksi vuotta tuntuu melkein iäisyydeltä, niin tässä se nyt kuitenkin tulee. Juhlapuhe.

Kaksi vuotta. Miten se voikaan tuntua niin paljon pidemmältä ajalta kuin mitä se itse asiassa on! Ehkä osasyy tuon tunteen syntymiseen on aika, jonka vietän koneella. Hmmm. En ihan vähän, niin kuin ehkä olette huomanneet.

"Hanki elämä" on sanonta, jota heitellään huolimattomasti ympäriinsä. "Hanki blogi" on minun ehdotukseni. Blogin hankkimalla pääsee tutustumaan moniin ihaniin ihmisiin, ihan livenä tai sitten reaalissa, miten vain itse haluaa. Blogin avulla huomaa, että julkaisukynnys on mukavan matala ja tämä vapauttaa luovuuden suorituksiin arvaamattomiin, hahhah. Blogin kanssa oppii niin tuiki tärkeitä tietoteknisiä taitoja, että ei ole ihan hoomoilasena, kun systeemit kaatuvat (aika avuton kyllä on, mutta se ei ole ihan sama asia).
Ja jos yksi blogi ei riitä, voi hankkia blogeja lisää. Sitäkin olen kokeillut, niin kuin hyvin tiedätte.

Olen muissa yhteyksissä kertonut, miten SusuPetalin tarinat syntyvät, miksi kirjoitan verkkoon ja mikä on nikin SusuPetal alkuperä, joten ei niistä sen enempää tällä kertaa. Sen sijaan voisin yrittää muistaa, miten ylipäänsä löysin blogimaailmaan.
Guuglasin jotain asiaa, jota en enää kuolemaksenikaan muista(se saattoi olla "elämä"…) reilu pari vuotta sitten ja hakutuloksien kautta päädyin Kirjailijan häiriöklinikalle. Sinänsä hauska sattuma, sillä olin tavannut Kirstin muissa yhteyksissä monta vuotta aikaisemmin, mutta emme olleet pitäneet mitään yhteyttä. No, siinä aikani äimistelin, että mikä tällainen Häiriöklinikka on. Luin Kirstin juttuja, kommentteja ja kommentoijien www-osoitteista löysin uusia blogeja. Jessus! Kokonainen maailma täynnä kirjoittavia ihmisiä. Ihan siinä, käden ulottuvilla. Näppäimistön päässä.
Tuollainen löytö oli minulle todellakin löytö, sillä en juurikaan viettänyt aikaani netissä ennen vuotta 2005. Kone minulla kyllä oli, mutta niin oli paljon muutakin(hmm, se elämä???). En siis ole keskustelupalstojen konkari, en nettivirtuoosi jo viime vuosituhannelta. Ehei, tämä virtuaali on minulle todellakin vielä aika uusi asia.
Löytöni jälkeen ei kestänyt kauan päätöksen tekemiseen. Halusin oman blogin! Ehdottomasti!

Ja niin tapahtui. Ja tapahtui. Ja tapahtui. Ja tapahtui. Ja tapahtui. Plus kotisivut.

Jokainen blogini on omanlaisensa, jokaisella oma funktionsa minun maailmassani. Tämä, jota pidän pääbloginani, on angstinen teksilaboratorio, jossa onneksi välillä on hieman kevyempiäkin ainesosia. Kuvablogini vapauttaa minut sanoista, joihin välillä väsyy. RunoSaari antaa minulle luvan unohtaa ahdistus ja mahdollistaa leikin. SusuPetal in English on ehkä henkilökohtaisin blogini, koska sieltä löytyy jopa reaalimaailmaa sivuavia kirjoituksia. Ruotsinkielinen blogini on yritys päästä takaisiin lapsuuden kieleen, joka on kadonnut ja jota kaipaan. Kotisivut olivat tekninen kokeilu, yritys viritellä jotain uutta.

Mitä tästä tulee, sitä en vielä tiedä. Halu kokeilla uutta on minussa vahvana. Kaikenlaiset härpäkkeet, ohjelmat ja muut vempaimet ovat sokeria minulle, niin makeaa ja houkuttelevaa.

Että siis näin. Vain kaksi vuotta ja jo näin paljon laajakaistan saastutusta, hahhah, enkä todellakaan aio vähentää aalloilla keinumista. Johan minulle tulisi koti-ikävä, jos lopettaisin bloggaamisen, sillä blogien kautta olen löytänyt ihmisiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia, joiden blogeja luen päivittäin ja joiden kanssa olen yhteydessä, niin virtuaalissa kuin reaalissakin.

Kiitos siis kaikille lukijoille, kommentoijille, tutuille ja tuntemattomille näistä kahdesta vuodesta. Ilman teitä en olisi olemassa.

Syntymäpäivän kunniaksi tarjolla on kaikkea. Virtuaalissa kaikki on mahdollista. Käykää peremmälle, tutustukaa toisiinne, syökää ja juokaa! Kippis!

  

Get Your Animation

- Get Your Own

 

Edit. 17.34 Ongelma on ratkennut, Salka sai avun kommenttilaatikossa, vaara ohi.

Salkan blogi (http://tikunnokassa.blogspot.com/) on kaapattu eli jonkun blogiinsa laittaman bannerin kautta on ujutettu haittakoodia kävijöille niin, että selain siirtyy uudelle sivulle ja ruudulle tulee popup-mainoksia. Ohjeeksi Salka on saanut bannerin poistamisen, mutta miten tämä onnistuu, kun hän ei pääse hallintatilaan? Osaako joku lukijoista neuvoa? Jos, niin ehdotukset kommenttilaatikkoon, kiitos!!!!

 

 

 

Mikä on sinun päivän uutisesi? Kirjoita se täällä ja kerro siitä meille!

   

Isopeikko halusi ojentaa SusuPetalille ruusunpunaiset silmälasit, jotta...nojaa...voitte kai arvata miksi. No, nyt laitoin ne sateen kunniaksi silmilleni ja oho, maailma näyttää paikalta, joka on ihmeitä ja kauneutta täynnä. 
Ihmeistä ihanin, ihmisen puhkeamista kukkaan, on alla olevassa videossa, jonka löysin Viidennellä roolilta. Olen katsonut tuota videota muutaman kerran ja edelleenkin karvat nousevat pystyyn, kurkussa tuntuu pala ja näkö sumenee. Laulajan epävarmuus, tuomariston epäluulo ja ensimmäisten tahtien lumo... katsokaa itse.

MUSTAT

 

silmänaluset

alushousut

rintaliivit

teepaita

villapaita

farkut

sukat

kengät

kynsilakka

 

  

 

 

******

 

Hilkka haastoi minut meemin, jossa pitää kuvailla yllään olevaa vaatetusta. Värikästä perjantaita teillekin ja haasteen saa napata kuka vaan!

 

 

 

 

sekä


   
  

HPY lahjoitti minulle Power of Schmooze Awardin, jonka asetin näytille englanninkieliseen blogiini. Palkinto tuli ansioista, joiden mukaan palkittu"effortlessly weave their way in and out of the blogosphere, leaving friendly trails and smiles, happily making new friends along the way. They don't limit their visits to only the rich and successful, but spend some time to say hello to new blogs as well. They are the ones who engage others in meaningful conversations, refusing to let it end at a mere hello - all the while fostering a sense of closeness and friendship".
Lahjoitin palkinnon eteenpäin Tuimalle.

Nyt Allyalias on ouluntanut palkinnon myöntämisperusteet: "Nää palkitut eivät oo vaan niitten suosittujen pissisten kaa, vaan ottavat myös uuet lokit leikkiin mukkaan. Ne herättellee myöski järkevää keskustelua, vaikka kuka pistäis vastaan ja siltiki he saavat aikaan lähheisyyen ja ystävyyen tunnun." ja tämän selostuksen myötä Ally myöntää minulle Muutsin -suomalaisen vastineen Scmooze Awardille.
Ja koska valta on minulla, luovutan -valintansa mukaan joko Muutsin tai Schmoozen- Elegialle, joka sujuvasti eri kielillä jättää jälkiään kommenttilaatikoihini.

(kuva Muutsista ilmestyy blogiin heti, kun Vuodatuksen kuvagalleria toimii...)

           
Get your own Meez avatar! | Chat by xat.com       


Toivottavasti toimii. Boksiin mahtuu parikymmentä viestiä kerrallaan näkyville, täyttäkää siis tyhjää tilaa!


       

Kirjoitatko blogia?

Oletko valmis olemaan osa jotain isoa?

Haluatko jättää itsestäsi jäljen maanpinnalle? 

Tänään on Blog Day 2007. Blog Day -tapahtuman keksi vuonna 2005 Nir Ofir ja tänään on käynnissä 3. Blog Day -tapahtuma.

Olet mukana menossa, kun teet seuraavat asiat:

Allyalias (kuvassa) maksaa velkaa Isopeikolle ja kartuttaakseen tiliään, hän kirjoittaa ja piirtää tilauksesta vaikka mitä, kuten esimerkiksi SusuPetalin kuvan, joka on aivan uskomattoman totuudenmukainen näkemys monisilmäisestä bloggaajasta.
Kuva lisäksi olen ostanut myös runon itsestäni. Upeaa. Kukaan ei ole koskaan aikaisemmin (muistaakseni) maalannut kuvaani tai kirjoittanut minusta runoa!
Ei edes maksusta!
Kuva ja runo löytyvät täältä.
Kiitos Ally.



   

- Get Your Own


(haamuista en mene takuuseen)


  

Igraine haastoi minut jo tuossa jokin aika sitten kertomaan, mistä bloginimeni on peräisin.

SusuPetal. Nimen etymologia löytyy Frank Capran jouluklassikosta It's a wonderful life. Zuzu's petals on englanninkielinen kirjoitusmuoto, suomensin Zuzun terälehdet SusuPetaliksi. Kadonnutta Zuzu Petalia metsästää myös rokkidekkari Ford Fairlane Renny Harlinin samannimisessä elokuvassa.

Jatkan haastetta ja toivoisin Mrs Morbidin, Vakavien ajatusten Jussin ja Salkan Tikun nokassa valaisevan meitä, mistä heidän bloginimensä ovat peräisin.

Ja nyt, toivon mukaan, kaikkiin haasteisiin on vastattu. Nyt voinkin alkaa hioa matikkaa kuudesluokkalaisille.

Tällainen merkki on kiertänyt ympäri Blogistaniaa jo jonkin aikaa, ja SusuPetalillekin sellainen on ojennettu Viivin, Allyn, Marin ja Maitzun taholta. Kiitosta vaan. Olen otettu.
Totuuden nimessä on kyllä todettava, että Susu tuskin on kovin girl enää, eikä hänen ole nähty tai kuultu rokkaavan aikoihin, mutta eiväthän rollaritkaan sammaloidu, joten nou hätä. Olen minä sentään niitä hemmoja nuorempi, hahhah.

Asiaan kuuluu, että läpyskää annetaan eteenpäin. Tasa-arvon nimessä laitan peliin myös rokkaavan poika-lätkän(kiitos, Mari), jotta saadaan myös poikamaista vipinää puntteihin.

Niin monelle on jo annettu, niin moni on jo saanut. Mielelläni antaisin kaikille(hmm), koska jokainen joka bloggaa tietää, että blog'n lol is here to stay. Vaan meemin mukaan läpyskää laitetaan eteenpäin viidelle.
Minä siis kymmenelle.
Tässä heille, jotka eivät suostu sammaloitumaan:

Äijä, Simon, Olli, Medis, Alastalo, Karpalo, Polgara, Katili, Vintti ja Itkupilli, ottakaa omanne.

Mitäs muuta...kotisivujeni kuvagalleriassa on kuvia Tampereelta.

Hömpän helmien sivulla on jatkikseni kokonaisuudessaan.

Olen löytänyt Moody Mondayn, Thursday Challengen ja Illustration Fridayn. Mukavaa. Englanninkielisessä blogissani on töitä, joilla olen osallistunut haasteisiin.

Niin, ja tein minäkin oman Meezini.

 
 
 










Haastattelin runoilija Hannu Heliniä, haastattelu luettavissa NONOsta.

joita tulee luettua laiturilla.

Siirsin pitkäksi venyneen linkkilistani omalle sivulleen, poistin vanhoja, ei-päivittyneitä blogeja ja lisäsin muutaman uuden tai muuten vain listaamatta jääneen.
Linkkisivulle pääsee klikkaamalla blogin oikeassa alalaidassa olevaa alienia.

Tilaa heti, niin voit voittaa!
Oikeus muutoksiin on pidätetty.

Blogissa Hömpän helmet on luettavissa jatkokertomukseni tämän viikon ajan.

Muutaman päivän muissa maisemissa, puuhommissa. Palaan, kun pinot ovat suorat.
Tai sitä ennen.
Aurinkoisia päiviä!

Tuiman ja Kirstin luotsaamassa Hömpän helmet-blogissa on juttuni viihteen kirjoittamisesta.

Einmal nach Zeit, Weise herauf Norden weit weit weg, gab es ein Land, wohin Feen durch die hellen Sommernächte tanzten. War ihr Tanz liebenswürdig, empfindlich die Bewegungen ihrer transparenten Glieder.

Aos povos do norte, a dança dos fairies olhados como a vibração das borboletas e didn’t ouvem o twitter quando os fairies rodaram sobre os prados. Somente as crianças poderiam aqui o mirth silvery que ecoa das pedras enormes que cercaram o prado do daffodil.

Cependant, des enfants n'ont pas été permis de rester éveillés sur ceux des nuits d'été de lumière et les fées ont continué leur danse sans visionneuses. Rien n'a dérangé leur paix, jusque à une nuit de milieu de l'été, un garçon minuscule obtient perdu et est tombé endormi sous les jonquilles. Ses parents étaient effrénés et ils l'ont recherché partout le village, mais le garçon wasn’t a trouvé. Ils ont flâné le long de la rive, mais l'eau claire en cristal didn’t indiquent n'importe quoi.

Il sole pigro ha rimasto alto in su nel cielo, la foschia di sera iniziata per aumentare dal fiume. I fairies hanno svegliato ed iniziato le preparazioni per il loro ballo. Hanno lavato i loro capelli lunghi e dorati con acqua dal fiume e le gocce hanno brillato nello spettro di tutti i colori mentre hanno asciugato i loro capelli nel calore del sole di mezzanotte.

ある低下は睡眠の男の子で落ち、彼は彼の目を開けた。彼は調べ、妖精がtwirl 見た。彼は決してそのような美および彼が空気のワルツを妨げること恐れている彼の呼吸を握ったことを見たあらないことは。しかしそのような喜びは彼の中心 を、彼が大声で叫ばなければならなかったそれ満たした。

Los padres consideraron que las mariposas oscilar sobre los narcisos y ellas de oro oyeron la voz de su hijo. Lo encontraron el mentir en el suyo parte posteriora y cuando su madre le dijo no había necesidad de gritar más, el muchacho acaba de sonreír y opinión de didn’t una palabra.

The fairies rose higher towards the midnight sun, letting the Midsummer Night magic from their silvery wings fall all over the northern land far, far away.

****

Varsinaista kielikylpyä saa Babel Fishin avulla. Yllä monelle eri kielelle käännettynä satu juhannusyöstä, joka alunperiin on julkaistu englanninkielisessä blogissani. Babel Fishiä voi kokeilla täällä ja sen voi myös ladata blogiin. Valitettavasti se ei käännä tekstiä suomesta tai suomeksi, mutta jos kirjoitat englanniksi, saksaksi, ranskaksi, espanjaksi, italiaksi tai portugaliksi, saat käännöksen omista teksteistäsi ohjelman avulla.

Löysin uuden slideshow-ohjelman, jota piti tietenkin kokeilla. Tulos nähtävissä täällä.

voi aina miettiä ja listata parhaita musikaaleja. Tai voi listata muita elokuvia. Esimerkiksi sellaiset, joita ei ole nähnyt, eikä haluakaan nähdä.
Jos nyt ei ole muuta tekemistä ja haluaa parantaa juhannusoloaan.
Tai ihan muuten vaan.

Psstt, tänään tulee Aamiainen Tiffanylla (kello 21.00, nelonen) ja Die Hard 1 (kello 22.25, MTV3)

lomalle, tarjolla olisi trooppinen ilmasto, maileittain hiekkarantaa. Tämän elämyksen tarjoaa Mick Mather, joka on käsitellyt kuvaani. Susu Islands , olkaa hyvät.

Blogistania on ihmeellinen paikka ja kun ajattelee blogeja maailmanlaajuisesti, niin ou boi. Maailma kutistuu ja olet siinä. Ihan lähellä.

löytyy kotisivujeni kuvagalleriasta. Aiheena Turku.

uusi blogi, joka sai kimmokkeensa HPY:ltä, jonka tapasin viime viikolla. HPY kertoi, että yksi syy, miksi hän oli aloittanut bloggaamisen, oli suomen kielen ylläpitäminen.
Niinpä, jotta en unohtaisi, syntyi tämä.

Ja minähän menen. Hyvää viikonloppua kaikille!

Täällä voi käydä Helsingin kiertoajelulla. Jos ei ole muuta tekemistä. Kuten minulla. Ei, kun minähän olen tekemässä lähtöä...Ai niin, matkamusana tämä...

on nähnyt päivänvalon, luettavissa täällä. Toimittajina hän ja hän.

Blogiin tullaan hakusanojen ja -lauseiden lisäksi myös etsimään kuvia. Pelkäänpä, että toivorikas hakija joutuu usein pettymään...

Tässä kuvia ja hakuja, joilla kuvat on löydetty.


 

Kuvahakijat eivät yleensä viihdy blogissa kovin kauan, miksiköhän? Höh.

kuvaa klikkaamalla lennät Blogistanian halki hetkessä...

Tai ainakin on jotain tekemistä maanantaipäivän ratoksi...

verkkolehti NONOssa. Vuorossa SusuPetalin näkemys.

Tämä sen sijaan on kirja.

Realisoidun viikonlopuksi muihin maisemiin, toiseen kaupunkiin. Jännää! Olla liikenteessä jonain toisena! Aurinkoista viikonloppua kaikille!

anna mennä reilusti vaan! Kunnolla päin mäntyä! Tunnetta voit syventää kotisivujeni kuvagalleriassa, jossa on esillä uusi kuvasarja "Metsä".

Sairaspäivän ratoksi hupaisaa ajankulua täältä.

Tekstiä löytyy, nyt myös kansi. Hahhah. Via Pulvis.

löytyy kotisivujeni kuvagalleriasta. Värejä joka kodin sisustukseen. Kokeilunhaluisille.

 kaikilta vuodatuslaisilta, joten nauttikaahan sitten vaan teksteistä. Eiköhän vika saada korjattua jossain vaiheessa.

uusi sivupohja, uusi sisustus, uusi ilme.

Vanhat jutut...

Kotisivuiltani löytyy kuvitettu tarina maailmasta, maailmoista, kuvagalleriasta.

Tämä meemi löytyy ainakin Viiviltä, Kansatieteilijältä, Kasalta ja Stationsvaktilta. Haaste on tarkoitettu kaikille anonyymeille, pseudonyymeille ja kvasipseudonyymeille bloggaajille. Avaa Paint tai vastaava yksinkertainen piirrosohjelma ja suttaa hiirellä omakuva viidessä minuutissa.

Itse käytin Pixiaa ja aikaa meni kuusi minuuttia, mutta menköön. Anonymiteetti on kuitenkin niin tärkeä asia minulle, että jouduin käyttämään aurinkolaseja liiallisen tunnistettavuuden vaikeuttamiseksi. Aikaa meni siis lasien etsimiseen.

Haaste jatkukoon eli siitä piirtämään!

kuin SusuPetalia löytyy linkkilistalta, johon on ilmestynyt uutta verta ja
muutenkin ruokahalua herättävää aineistoa.

yritetty saattaa ajan tasalle...

Juhlat ovat ihan muualla....

.....palaan helmikuun lopulla.

Jos olette lukemista vailla, niin tuossa oikealla sivupalkissa on piiiitkä lista lukemisen arvoisia blogeja.

Pakkoenglantia voi käydä harjoittelemassa täällä, kun taas täällä on kuvagalleriassa koostetta vanhoista kuvistani.

Eläkäähän ihmisiksi.

Olen todella ylpeä itsestäni. Olen onnistunut luomaan ihan itse Vuodatuksen Serenity-sivupohjasta oman näköiseni sivupohjan. Siis, ihan itse. Kaikkea png-juttuja ja html-värejä ja sellaisia. Vau. Täysin ymmärtämättä mitään.
Kolmeen blogiin!
Ihan itse.
No, menihän tässä koko ilta, mutta kuitenkin. Hyvä minä!

Ja katso, lehmätkin jo lentävät, helvetti jäätyi ja Suomi voitti Euroviisut.

Kaikki on mahdollista.

EDIT 14.2. Muokkailen sivupohjaa, siitä "haamupäivitykset"



Sivupohja on vaihdettu toistaiseksi Vuodatuksen perusversioon, koska omat sivupohjani aloittivat sekoilun eilen illalla. Yritän ratkaista ongelmaa, jospa se odottelemalla selviäisi...

Pääasia, että näkyy kaikille yhteisesti ja yhtäläisesti.

Sunnuntain ratoksi sain päähäni tehdä kotisivut. Miksi...älkää kysykö...no, löytyyhän sieltä kuvagalleria, jota voi päivittää aina inspiksen iskiessä. Ja pitihän nyt tätäkin kokeilla. Kotisivut eivät välttämättä ole vielä valmiit, vähän viilailua pitäisi kai vielä tehdä, mutta tervetuloa!

Allyn murhattua SusuPetalin, yhteys Blogistaniaan katkesi hetkeksi, mutta nyt ollaan taas linjoilla. Matka tänne taivaaseen sujui netittä, mutta onneksi nyt riittää laajakaistaa.
Silmukka on kiristymässä tuon kylmähermoisen murhaajan ympärillä, Muikun blogista voitte lukea, miten mestarietsivä Saara Siltanen ratkaisee juttua.
Vai ratkaiseeko...?

 

Allyaliaksen tilitysnurkassa. Lue ja katso, miten murhanhimo pahenee Allyllä ja miten maailmassa on yksi bloggaaja ja yksi kommenttitonttu vähemmän...

Linkkilistalta löytyy uusia herkkuja moneen makuun. Lue ja nauti -ei täällä ole meinaan mitään muuta uutta :)

Kirsti Ellilä puhuu blogeista ja bloggaamisesta Satakunnan Kansan Blogiskoopissa.

Jos metabloggaus kyllästyttää, niin käypä katsomassa kuvablogissani metakuvausta...

Täällä ei ole mitään muuta uutta kuin tuo kuva yläpuolella, mutta käykäähän kuvablogini puolella -sieltä löytyy meemi-intoisille puuhaa sadepäiviksi ja muillekin mahtavan hyvää musiikkia!

Vuosi bloggaamista taas takana. Jonkinlaista tilintekoa kai pitäisi tehdä.

Olen viime aikoina miettinyt tavallista enemmän kirjoittamista. Ja varsinkin nettikirjoittamista. Blogikirjoittamista. Verkkoproosan kirjoittamista. Omalta kohdaltani, eli tulossa on täysin subjektiivista pohdintaa.

Olen kirjoittanut aina. Nojaa, ainakin aina sen jälkeen, kun opin kirjoittamaan, mutta tavallaan jo ennen sitä, koska sepitin tarinoita nukeille ja esitin tuotoksiani vastahakoiselle, mutta omalla tavallaan kannustavalle  kotiyleisölle. Otin vielä pääsymaksunkin näistä teatteriesityksistä….

Ennen kuin aloitin tämän blogin, minulla oli kuuden vuoden kuiva kausi kirjoittamisesta. Olin kirjoittanut itseni aika tyhjiin aikana, jota edelsi tuota kuutta vuotta ja olin väsynyt ja kyllästynyt sanoihin ja tarinoihin. Blogin aloittaminen oli yksi keino houkutella minut takaisin kirjoittamisen pariin, koska muistin kyllä hämärästi, että itse asiassa kirjoittaminen on aika mukavaa.
Houkuttelu onnistui ja nyt olen reilun vuoden ajan kirjoittanut SusuPetalin juttuja.

Blogikirjottaminen…verkkoproosa. Erinomainen tapa tavoittaa lukijoita, mielestäni, ja siksi minusta on jotenkin outoa, kun aina välillä minulta kysytään, enkö haluaisi juttujani julkaistavan kirjana. Enkö haluaisi nähdä SusuPetalin tarinat kovien kansien välissä? Eikö itse asiassa kannattaisi kerätä näitä tekstejä pöytälaatikkoon ja valmistella kirjaa sen sijaan, että julkaisee ne blogissa? Ja eikö joitakin tarinoitani voisi laajentaa, hioa ja työstää novelliksi, romaaniksi? Miksi en kirjoittaisi novellikokoelmaa? Romaania? Miksi en lähesty kustantajia? Miksi en haluaisi odottaa arviota kaksi vuotta ja sillä aikaa valmistella jo uutta käsikirjoitusta? Minullahan on blogissani jo tukku hyviä alkuja laajemmille teksteille! Miksi en antautuisi kirjallisuudelle, sillä eihän blogikirjoittaminen ole varteenotettavaa kirjallisuutta. Sehän on…blogikirjoittamista…kai sinä haluat kirjailijaksi?

Minusta nuo kysymykset ovat hämmentäviä. Minähän kirjoitan jo paljon ja minulla on lukijoita. Hmm, eikö se ole hyvä? Minusta se on hyvä juttu, mutta ilmeisesti minussa on jotain vikaa, koska minulla ei ole muita tavoitteita tai muuta kunnianhimoa kuin kirjoittaa blogia.

Miksi minun pitäisi vääntää jutuistani pitkät versiot, jos saan sanottua sanottavani lyhyesti? Itse asiassa minua ei kiinnosta lainkaan alkaa pohtia, mitä tarinoitteni henkilöille tapahtuu tulevaisuudessa, mitä heille on tapahtunut menneisyydessä ja kuka teki mitä ja miksi.
Minulta puuttuu selvästi joku pitkän-kaavan-geeni… Minä kuvaan hetken. En muuta.

Itse olen ihan tyytyväinen tilaani, mutta aina välillä, kun minulta kysytään kirjan julkaisemisesta, minua alkaa epäilyttää oma tilani. Olisinko todellakin onnellisempi ihminen, jos saisin kirjan julkaistua ja sitä kirjaa ostaisi…hmmm…kuinka paljon nyt voisi arvioida, no, jotain 500 ihmistä? Sekö tekisi minut onnelliseksi? Siihenkö minun pitäisi pyrkiä?

Just ei. Olen onnellinen nyt. Olen verkkoprosaisti(hah), verkkolyyrikko(hahhah), kirjoittaja, bloggaaja ja minulla on päivässä satoja lukijoita, jotka palaavat takaisin. Minulla on uskomaton, lukeva ja kommentoiva yleisö, mutta en minä esimerkiksi runsaiden kommenttien vuoksi luule olevani tunnettu henkilö muualla kuin omassa blogissani(tämä täsmennys ihan vaan niihin arvailuihin, onko reaalimaailma tietoinen Blogistaniasta –ei ole…)

Rakastan uusia tekstejä ja uusia kuvia. Onneksi blogikirjoittaminen vaatii uutta tuotantoa koko ajan.

Vuoden 2006 tilinpäätöksenä voin siis todeta, että bloggaaminen jatkuu samoissa merkeissä ensi vuonnakin eli tulossa on lyhytlyhytproosaa. Jotakin uutta yritän varmaan kehitellä, kuten tänä vuonna nuo jatkokertomukset ja haasterunot muun muassa. Ehkä jatkokertomus, jonka jatkon lukijat saavat kirjoittaa…? Pitää miettiä. Onko teillä ehdotuksia?

Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille tästä vuodesta. Kiitos myös muille kirjoittajille, joiden blogeja minulla on ollut ilo lukea. Tavataan ensi vuonna! Nauttikaahan aaton antimia kohtuudella, nakkien ja perunsalaatin ylenmääräinen syöminen voi aiheuttaa haitallisia sivuoireita -räjähdysvaaraa ja tähtiä silmiin.

onnellista

uutta vuotta 2007!
 

susupetal

 

 

...on tämän blogin sivupohja ja päivitetty linkkilista sekä RunoSaaren uusi ulkoasu.
Ulkoasukysymyksissä on sujunut mukavasti päivä, onneksi Herkun pohjatyöt olivat suurena apuna.

*********

Luovan lauantain 2. haaste Varjo -kaksiosainen kuva elämän ja kuoleman varjoista

(3.30. lyrics by Juice Leskinen)

 

#    #                   Y                       
#    #         V
####
#    #                II
#    #     V

                                        N

                      K

                 
          O               PP

U                                                  

                    A  

   

                                              L

 

 

                        ÄÄ            O

 

mutta kuvablogissani on tänään tarina, joka olisi voinut ilmestyä myös täällä. Vaan, kun tarinan inpsiraationa oli kuva, niin se tarina ei ole täällä luettavissa. Täällähän tarinoita vain kuvitetaan, kuvablogissa asia on toisinpäin -siellä kuvia sanoitetaan eli siis sinne...

Olen laittanut omalle sivulleen aloittamani haasterunon jatkoineen. Tähän mennessä Titta ja Iines ovat jatkaneet Hantta-Tantan seikkailuja ja nyt haaste on heitetty Oudolle Emolle. Mikäli runo jatkuu, ja saan tiedon jatkosta, päivitän kyseistä sivua, joten sieltä löytyy.

SusuPetalin blogi täyttää tänään vuoden.

Sadannen päivityksen yhteydessä kerroin vähän blogin synnystä ja kirjoitustavoistani, joten ei niistä nyt sen enempää. Sen sijaan voisin valottaa(koska sitä on välillä kysytty), mistä tämä blogi sai nimensä.

SusuPetal. Nimen etymologia löytyy Frank Capran jouluklassikosta It's a wonderful life. Zuzu's petals on englanninkielinen kirjoitusmuoto, suomensin Zuzun terälehdet SusuPetaliksi. Kadonnutta Zuzu Petalia metsästää myös rokkidekkari Ford Fairlane Renny Harlinin samannimisessä elokuvassa. Unfuckingbelievable!

Vuosi on mennyt itse asiassa aika nopeasti, ja vuoteen sisältyy vain kahden päivän jakso, jolloin ajattelin, että ei tässä bloggaamisessa ole mitään mieltä.
Aika nopeasti ohimenevä mielenhäiriö siis.  
Eli suurimman osan aikaa kirjoittaminen blogiin on ollut mukavaa. Jotain piristystä tosin piti keksiä, jotta lukijat eivät puutuisi ja räätyisi SusuPetalin inhorealistisen maailmankuvan painosta, ettei kaikki olisi susupetalmaisen ankeaa, joten elokuussa julkaisin blogissa Aapisen ja ensimmäinen jatkokertomus ilmestyi saadakseen sitten seuraa toisesta jatkiksesta myöhemmin. Kahdennen sadan kirjoitukseni kunniaksi tein tilausrunon, se tuntui ihan hauskalta tavalta runoilla, joten sitä lajia saattaa tulla lisää.

Syyskuun lopussa merestä nousi RunoSaari, jonne siirryin lastenrunojeni kanssa. RunoSaari on tarkoitettu kaikille, jotka pitävät loruilusta ja lyriikasta(nehän ovat kuin kaksi marjaa:))

Että tällaista. Tällä kertaa. Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille. Ilman teitä olisin aika ohut tarina.

Juomaa on tarjolla kaikille, oman maun mukaan, ja jos käy hyvä tuuri, pitopalvelusta saamme ruokaa. Jos taas on huono tuuri, niin...???

susupetal

Linkkilistani venyy ja venyy ja venyy ja varmaan vieläkin joku lukemisen
arvoinen blogi puuttuu listalta...huokaus, mutta kiitos teille kaikille
erinomaisesta luettavasta:)

Tämä on kahdessadas SusuPetal-kirjoitus. Juhlan kunniaksi tarjoan lukijoille juhlarunon. Ensimmäinen kommentoija saa valita runon aiheen ja tyylin, suorasanaista vai riimillistä, huumoria vai melodraamaa, inhorealismia tai fantasiaa, ihan oman maun mukaan.
Lupaan ainakin yrittää runon kirjoittamista…:)

Linkkilista on päivitetty. Poistin muutaman blogin, joita ei ole pävitetty viikkoihin ja lisäsin muutamia uusia, tutustumisen arvoisia blogeja listaan. Nauttikaa!

Olen vastannut Korennon haasteeseen kuvablogissani eli siis sinne kaikki te, joita
musiikki kiinnostaa.

Johan karisi unihiekat ja muukin pöly SusuPetalista, kun avasin paikallislehden tänä aamuna kello 10.30.  Kulttuurisivuilta löytyi asiallinen, ajankohtainen ja aakkostamista kunnioittava kolumni.

Anni Valtonen kirjoittaa SusuPetalin aapisesta! Syksyn kuumimmasta, vielä julkaisemattomasta, uutuuskirjasta! Että ihan blogikirjoittamisella pääsee lehden sivuille!

Eihän tässä voi enää kuin odotella, koska oppikirjakustantamot ottavat yhteyttä…

Odotellessa tarjoan uskollisille lukijoilleni ja kommentoijilleni virtuaalikakkua, olkaa hyvät.

Päivitin linkkilistaani. Poistin sieltä blogeja, joita ei ole päivitetty aikoihin, samoin
blogeja, joiden tunnusta ei enää löytynyt.
Ja tietenkin listalla on myös uusia tuttavuuksia.

...ihan vaan pistäytymässä kirjaston koneella -pieni kosketus virtuaaliin, kunnes reaaliaikainen laituri jälleen kutsuu :)

Eli kiitos kaikista lomatoivotuksista; otan ne kaikki vaarin ja NAUTIN! Tiialle, nyt en ehdi meemeilemään, mutta ehkä sitten joskus...

Runotorstain aiheena oli aamu, mitään valmista ei ollut tarjolla, tässä ihan hatusta:

valkea kuulas

syksyyn on vielä aikaa

uusi aamu huomenna

Juhannus, loma -se tietää siirtymistä nettivapaalle vyöhykkeelle epämääräiseksi ajaksi. Kesän aikana tulee säännöllisen epäsäännöllisesti päivityksiä.

Nautinnollista juhannusta ja aurinkoista kesää kaikille lukijoille!

Lähden lomalle netittömään ympäristöön. Nähdään ensi viikolla!

Mainokseni on nähtävissä täällä, ja jos kiinnostaa, oman mainoksen pääset myös tekemään.

Muistakaa äänestää blogit mainosmaailman huipulle:)

via läpinäkyvä mainonta

Olen lisännyt linkkilistaani uusia blogeja sekä siirtänyt joitakin blogeja kuvablogini upouudelle linkkilistalle.

...kuin linkkilistan päivitystä.

Ei haamu- vaan linkkilistan päivitystä.

On juhlimisen aika. Tämä on sadas SusuPetal-kirjoitus.

Aloitin blogini 24.10.2005. Kyseinen 24. päivä sattuu olemaan myös YK:n päivä. En mitenkään tarkoituksella valinnut tätä juhlapäivää blogini aloituspäiväksi, mutta onhan se mukavaa ajatella yhtenäisiä kansoja ja SusuPetalia samaan saumaan.
Ja kun kerran liputetaankin:)

Alusta lähtien minulle oli selvä, että blogini tulisi olemaan fiktiivinen ja joka kirjoitukseen pitäisi saada kuva. Kaksi selkeää lähtökohtaa. Helppoa! No, en halunnut luoda virtuaalista satuhahmoa, joka suoltaisi mukaomaelämäkerrallista materiaalia totena tarinana ja niinpä päätin, että SusuPetal kirjoittaisi selkeästi fiktiivisiä, lyhyitä tarinoita. Lyhyitä tarinoita elämästä, joka joskus todellakin on sitä miltä näyttää. Vaikka ei sitä haluaisikaan.

Kun tämä ongelma oli ratkennut, siirryin yhtä luottavaisin mielin suunnittelemaan kuvituksen toteuttamista. En halunnut napata netistä taidejäljennöksiä, enkä muiden ottamia valokuvia, joten ainoaksi mahdollisuudeksi jäi piirtää ihan itse omat kuvani. Helppo päätös, mutta toteutus oli aluksi kaikkea muuta kuin helppoa tai hauskaa, koska en ollut aikaisemmin piirtänyt tietokoneella. Avasin paintin ja aloin kokeilla hiirikäden vapinaa. Se onnistui hyvin.
Piirustukset eivät.

Minun oli siis kehitettävä takuu- ja idioottivarma tyyli, joka vastaisi kykyjäni. Löysin suoran viivan ja valmiit kuviot ja niitä apuna käyttäen aloin tehdä kuvia. Värittäminen oli hauskaa, vain pläjäys väriä kannusta ja valmista tuli.

Kuvien tekeminen on ollut paljon tuskallisempaa kuin kirjoittaminen, mutta kun rima on matalalla, niin ei ole mitään hätää. Suosittelen. Värit ovat hyvin terapeuttisia:)

En ole kirjoittanut tekstejä pöytälaatikkoon. Ainoastaan jotkut runot ovat vanhaa kamaa, eikä niitäkään itse asiassa ole paljon –olen viettänyt aika lyriikkavapaata elämää kaiken kaikkiaan, pääpainon ollessa proosallisessa arjessa.

Eli SusuPetalin tarinat julkaistaan melkein uunituoreeltaan. Tällä hetkellä minulla on varastossa noin viikon verran materiaalia.
Itse kirjoittaminen sujuu nopeasti. Tarina lähtee muhimaan, hautuu ehkä muutaman tunnin, päiviä, viikkoja takaraivossa ja kun minulle tulee tuntu, että nyt sen voisi kirjoittaa, istun koneen äärelle ja naputtelen kahdella sormella noin kymmenen minuuttia. Tiedän, kannattaisi opetella kymmensormijärjestelmä, niin aikaa säästyisi…mutta mihin? Ja miksi?

Kuvan tekemiseen menee pidempi aika, mutta siihenkään en tuhlaa enempää kuin 15 minuuttia. Tiedän, joskus kannattaisi keskittyä 20 minuuttia...

Ensin on siis tarina, sitten tarinalle kuva. Maaliskuussa halusin kääntää jutun nurin perin(silkkaa hurjaa kokeilunhalua, elämähän on niin extremeä välillä!) ja silloin perustin SusuPetalille kaksosblogin SusuPetal -kuva ja sana. Siinä blogissa alussa on kuva ja sanaa tulee, jos on tullakseen. Tämä uusi blogi tutustutti minut kuvankäsittelyyn ja tutustuminen on edelleen menossa…

Heti ensimmäisestä SusuPetal-jutustani lähtien lukijat ja kommentoijat ovat ilahduttaneet minua. Olen ollut enemmän kuin yllättynyt siitä kommenttien määrästä, minkä olen saanut blogiini sekä meileistä tuolla yksityisellä puolella. Kunnianhimoinen ajatukseni oli tässä juhlapuheessa kiittää jokaista minua kommentoinutta henkilöä yksilöllisesti, asianmukaisesti linkittäen kunkin blogiin, mikäli sellainen sattuu olemaan. Hah. Kävin läpi eräänä flunssaisena päivänä jokaisen postaukseni kommentit ja laskin ja laskin ja sitten huokaisin. Yli sata ihmistä pitäisi linkittää. Ja vielä kaksi anonyymiä ja muutama Reiska siihen päälle. No way!

Joten, tässä ja nyt, yleisesti ja yhtäläisesti: kiitos teille kaikille! En usko, että ilman lukijoita ja kommentoijia SusuPetal olisi kiihtynyt nollasta sataan.
Sivupöydällä on juomia, virtuaalisesti joka lajia jokaisen maun mukaan jokaiselle:) Skool!

SusuPetal

Maailman ystävällisin Herkku teki minulle oman ihanan sivupohjan kyllästyttyäni siniseen ja valkoiseen. Tässä sivupohjassa on retrohenkeä! Blogi olikin saatava uuteen kuosiin, sillä huomenna on juhlapäivä!

...vaan linkkilistan uusi järjestys!

Olen aloittanut uuden blogin, jossa pääpaino on valokuvalla, teksti esiintyy sivuosassa.
SusuPetal -kuva ja sana päivittyy harvemmin kuin tämä blogi, joka jatkaa entiseen malliin.

Herkku teki sen taas eli uuden sivupohjan omasta kuvastani. Tämä on hieno, aurinkoinen ja kertoo, että kevät ja kesä ovat kohta täällä. Tähän jään, ainakin joskikin aikaa :)

Tammikuun alussa kirjoitin tarinan Haudalla . Sen kommenteissa mietittiin, miten tarina voisi jatkua ja nyt sille on syntynyt jatkoa. Mari on kirjoittanut tarinalle jatko-osan ja Marin luvalla saan mainostaa tässä ja nyt eli jos sinua kiinnostaa tietää, miten tarinassa kävi, klikkaa tänne.

Edit 10.02. OK blogissa sirontaa keulassa on tehnyt jatkon Marin tarinalle. Lue, mitä talossa sitten tapahtui...

Tekijänoikeudellisista syistä päätimme varmistaa sen, ettei Joan Miron perikunta saavu kolkuttelemaan SusuPetalin ovelle, joten tässä jälleen Herkun aikaansaannoksia eli uusi sivupohjani. Juuri, kun olitte toipuneet edellisen uudistuksen aiheuttamasta shokista(ja mikäänhän ei takaa, että tämä muutos on viimeinen...)!
Pidän kyllä tästä punaisesta väristä. Toivottavasti tämä näyttää yhtä hyvältä kaikkien koneissa :)

Uusi, upea sivupohja on Herkulta.
Kiitos ja kumarrus :)