SAIRAALAPÄIVÄKIRJA, merkintöjä ja kuvia suljetulta osastolta

Masennukseen on monia syitä. Tämä kirja ei kerro niistä. Tämä kirja kertoo, minkälaista on sairastaa masennusta. Mitä masennus tekee ihmiselle. Miltä tuntuu, kun ahdistuskohtaus iskee. Miten säilyä ehjänä, kun mieli on hajoamassa.

Jos sairastat masennusta, tämä kirja on sinulle. Tunnistat ehkä itsesi kirjan sivuilta, et ole yksin.
Jos haluat ymmärtää mitä masennus tekee ihmiselle, tämä kirja on sinulle.
Jos lähipiirissäsi on masennusta sairastava ihminen, tämä kirja on sinulle. 
Jos kohtaat työssäsi masentuneita ihmisiä, tämä kirja on sinulle.
Jos hoidat masentuneita ihmisiä, tämä kirja on sinulle.
Jos et tiedä mitä masennus on, tämä kirja on sinulle.

 Kirjavinkkien ja Kotimaa-lehden blogiarvio. Ostopaikat ovat täällä.

kuvageneraattori via photofunia

Ihan uusi sanonta minulle tuo jantusjaloin, mutta luulen tietäväni mitä se tarkoittaa. Ainakin Vilukissi tietää ja hän on myös lukenut kirjani Sairaalapäiväkirja.

Ja Sairaalapäiväkirjahan on saatavilla verkkokirjakaupoista, sinne siis ostoksille.

Olen laitellut kotisivuja ajan tasalle.

Sieltä löytyy tietoa mm. rannekoruista ja maalauksistani, kirjoistani ja vähän kaikesta muusta.

Tervetuloa!

Blogipersoonat ovat kiehtovia. Ihana Unelma on kirjoittanut arvionsa Valkoisista taloista, kiitos.

SusuPetal Art Galleryssa tein aikanaan digitaalisia blogipersoonakuvia, ehkä muistatte. Kuvasin eri bloggaajia omien mielikuvieni mukaan.

Nyt sarja jatkuu, mutta maalauksin. Olen tavannut kesällä sekä Elegian että SuviAnniinan ja maalasin heistä potretit. Näköisyyttä ei paljon tullut, enempi fiilispohjalta tulkittu näkemys kyseisistä bloggaajista.

Kesä on hyvää aikaa lukea hyviä kirjoja. Mitä? Eikö sinulla ole vielä SusuPetalin teoksia? Onpas outoa!

Nyt siis ostamaan omasi. Lue mitä Kirjavinkit on mieltä Keskiäkäisistä hajatelmista ja osta kirja täältä. Jos käyt Helsingissä tai peräti olet jo täällä, kirjaa saa myös Akateemisesta kirjakaupasta.

Kirjavinkkien arvio Valkoisista taloista ja ostopaikat.

Taikkarin mäen arvion voit lukea täältä ja ostaa täältä. Mikäli lomasi suuntautuu Turkuun, voit hankkia kirjan myös Pienestä Kirjapuodista ja Turun Taidemuseon museokauppa Muusasta.

Toinen painos on myynnissä täällä ja Kirjavinkkien arvostelussa täällä.

Nauti kesästä hyvän kirjan parissa!

(mainostoimistoni on palkattomalla lomalla, joten tein mainoksen itse...)

***

suomalainen piste comin sivut ovat näköjään työn alla arvonlisäveromuutoksen takia, mutta muut nettikaupat näyttävät toimivan

bookplus myy taikkarin mäkeä puoleen hintaan!!!!

Ovathan ruusut kauniita ja jokainen äiti on ruusunsa ansainnut edes kerran vuodessa. Äitiä voi kuitenkin ilahduttaa kirjalla, joka ei taatusti tartu käteen viime tipassa Prisman hyllystä. Ole siis ajoissa liikkeellä, kerrankin, ja osta lahja nyt!

Äitikin on ollut nuori. Se ehkä tuntuu käsittämättömältä, mutta niin se vain on. Ehkä äiti haluaa palata nuoruusmuistoihin lukemalla Taikkarin mäellä-kokoelmaa, jonka proosarunoissa juodaan, sekoillaan ja kaikkea sellaista mitä äiditkin ovat tehneet, mutta josta eivät pahemmin puhu. Kirjan ostopaikat löydät täältä.

Äidissä on myös romanttinen puoli. Se saattaa kuulostaa kornilta, mutta älä anna ulkonäön pettää. Osta sen sijaan äidille haikeita ja huikeita romansseja sisältävä Toinen painos-kokoelma, jonka novellit ovat suoraan suomalaisesta sielusta, ei mitään globaalia siirappia. Kirjan ostopaikat löytyvät täältä.

Et ehkä ole tietoinen äidin yhteiskunnallisesta valveutuneisuudesta? Oletko kuullut, miten hän levitti lentolehtisiä Chilen vallankumouksen aikana, miten hän marssi ydinvoimaa vastaan, miten hän seisoi jakamassa soppaa soppajonossa? Elämän nurja puoli ei hätkähdytä äitiäsi, joka on sitkeämpi kuin uskoitkaan. Äitisi myötätuntoiseen ja elämänmyönteiseen maailmankuvaan sopii Valkoiset talot-romaani, jonka elämänmakuisista kohtaloista jokaisen ihmisen pitäisi lukea. Kirjan ostopaikat ovat täällä.

Vaikka äitisi saattaa tuntua keskiäkäisyydessään hankalalta ihmiseltä, älä menetä toivoasi. Huumori auttaa ymmärtämään sekä äitiäsi että itseäsi. Keskiäkäisiä hajatelmia sisältää viisauksia ja vinkkejä jokaiselle, joka pääsee tekemisiin keskiäkäisen kanssa. Kirjan ostopaikkoja voit katsoa täältä.

***

kuvat muokattu PhotoFuniassa

Anskukka on lukenut Valkoiset talot

ja kirjoittaa lukemastaan

TÄÄLLÄ.

Kiitos, on aina mukavaa,

kun lukija ilmaantuu.

Ystävänpäivä lähestyy ja mikä olisi ihanampi tapa helliä rakasta ystävää kuin muistaa häntä kirjalla! Suklaa lihottaa ja aiheuttaa finnejä, kukat lakastuvat. Eivät ole ystävyyden arvoisia. Kirja kertoo tunteesta paremmin.

Ja jos olet itsesi paras ystävä, osta itsellesikin kirja! Itseään ei hemmottele koskaan liikaa!

Helsingin Akateemiseen on tullut lisää Keskiäkäisiä hajatelmia, ja jos verkkokauppa kiinnostaa, niin näistä kaupoista voit hankkia teoksen ystävällesi ja itsellesi.

Mikäli Keskiäkäisyys ei sytytä, mene Taikkarin mäelle, lue Toinen painos ja katso Valkoisia taloja (se lumi riittäisi jo, kiitos...)

Mitäpä sitä tapojaan muuttamaan eli koska tein aikoinani mainokset kirjoihin Taikkarin mäelle, Toinen painos ja Valkoiset talot, niin totta kai Keskiäkäisiä hajatelmia saa myös oman mainoksensa. Tässä se nyt on, maailman ensi-illassa.

Aikaisemmin olen listannut kirjan ostopaikkoja ja päivitän tässä heti kun pystyn kotisivujani, josta tiedot ovat helposti löydettävissä. En kuitenkaan ihan heti, sillä sattui niin, että Amor ampui ohi, kun taas noidannuoli osui.

Markkinointiosaston vastaava tuli kysymään minulta, aionko olla terve Helsingin Kirjamessujen aikana vai teenkö taas turuntaudin. Kannattaako siis lainkaan edes heittää mitään ideoita tulevalle torstaille-sunnuntaille vai lähdetäänkö siitä, että makaat kuitenkin raatona sängyssä? Lupasin yrittää mönkiä sängystä, ja vastaava lupasi palata heti, kun ideariihikokous olisi pidetty.

Mainososaston porukka on vetänyt lonkkaa viime viikkoina. Komensin ne töihin. Hiukan nikottelivat, mutta häipyivät ja palatessaan kertoivat kiinnittäneensä Valkoiset talot-julisteita ympäri kaupunkia. Hyvä niin.

Jotta ei huomaisi ulkona vihmovaa sadetta, ei kuulisi kellastuvissa koivuissa itkevää tuulta, ei näkisi taivaanrannan synkkyyttä, on uppouduttava johonkin muuhun, joka vie huomion täysin.

Tein siis uudet kotisivut. Tervetuloa tutustumaan! Sivuilta löytyy esim. linkkiä paikkoihin, joista voi ostaa kirjojani (mitä, eikö sinulla vielä ole kirjojani! kipin kapin ostamaan), linkit blogeihini ja sen sellaista.

Ja nyt paistaakin taas aurinko.

***

Kuva muokattu SuviAnniinan blogista löytyneestä linkistä.

Käykää myös tutustumassa SuviAnniinan Pieneen Postikorttikauppaan!

Poistin tämän postauksen, koska kuulemani mukaan niin monta juutuubi-pätkää hidastaa IE:n käyttäjien pääsyä blogiini (vaihtakaa selainta!!!!).

Soundtrack ei ole kuitenkaan kadonnut, se löytyy omalta sivultaan. Linkki blogin oikeassa alalaidassa.

Toivottavasti nyt pelittää paremmin.

on kirjoittanut arvionsa Valkoisista taloista

eli kiitos

Polga

Olli-Pekka

Elegia

Ja kirjaahan on saatavilla lähes kaikista nettikirjakaupoista, myös lähikirjakauppasi tilaa sen sinulle niin halutessasi.

Tulossa muutaman päivän blogitauko.

Jos suuntaatte askeleenne kohti Turkua tai jo peräti olette siellä, niin muistakaa käydä Pienessä Kirjapuodissa (Yliopistonkatu 26) tai Turun Taidemuseon Muusa-museokaupassa (Aurakatu 26). Molemmissa on myynnissä Taikkarin mäellä-runokokoelmani, kipeää ja kirpeää ajankuvaa 70-luvun nuoruudesta Taikkarin mäellä ja vähän muuallakin.

Ja jos teillä ei jostain syystä ole vielä Toinen painos-novellikokoelmaani tai Valkoiset talot-romaaniani, niin niitähän voi tilata lähes kaikista verkkokirjakaupoista.

Kirjat löytyvät myös monista kirjastoista. Valkoisia taloja pääsee jo varaamaan ainakin Turun, Kouvolan, Joensuun ja Kokkolan kirjastoissa, vaikka kirjaa ei vielä hyllyissä ole.

Jos haluatte tietää, mitä mieltä eri lukijat ovat olleet noista em. kirjoista, klikatkaa kategorioita taikkari, toinen painos tai valkoiset talot, niistä löytyy linkkejä.

Jaaha, tämän mainospuheen jälkeen vaikenen muutamaksi päiväksi. Ei ole myyminen helppoa.

Nähdään taas.

on lukenut

Valkoiset talot.

Arvio täällä.

on Kirsti arvostellut kirjani Valkoiset talot.

Sinne

siis lukemaan.

Tänään olen miettinyt palautteen antamista. Katilla, josta kerroin edellisessä merkinnässä, oli taito antaa kannustavaa palautetta, rakentavia ehdotuksia, uusia ja hullun luovia ajatuksia sen suhteen miten edetä jossain projektissa. 

Palaute on tärkeää, varmaan useimmille ellei ihan kaikillekin, mutta pohdin tässä lähinnä itseäni, koska tämä nyt sattuu olemaan blogini. 

Minähän kirjoitan lukijoille. Tekstini eivät ole päiväkirjaa, vaan fiktiota, tosin joskus ripaus faktaakin voi olla mukana (mutta en kerro missä…). Haluan kuulla lukijoiden mietteitä teksteistä, koska kirjoitan heille. Itselleni kirjoitan sellaista, mitä ei täällä julkaista. 

Palaute, kommentit, ovat siis välitöntä reaktiota teksteihin, kuviin, kaikkeen, mitä julkaisen. Olisi hullua kieltää, miten paljon kommentit kannustavat tekemään lisää, miten oikealla hetkellä tullut palaute piiskaa taas nousemaan siitä mustasta kuopasta, johon aina välillä putoan. 

Tulisin hulluksi ilman lukijoita, en todellakaan häpeä sitä tunnustaa. Olen jo ehkä kohtalaisen hullu, mutta aina on vaara seota enemmän, ja siksi riemuitsen jokaisesta jäljestä, jonka lukija jättää blogiini. Olen iloinen myös heistä, jotka lukevat, mutta eivät kerro käyneensä. Kommentointipakkoa ei onneksi ole vielä säädetty. 

Kommentointi ei ole samaa kuin hymistely, kritiikille löytyy aina tilaa, ja onneksi olen saanut myös sitä. Rakentavat ehdotukset auttavat aina. Omalle tekstilleen on todella sokko, ja koska pidän julkaisukynnyksen hyvinkin matalana, joukkoon mahtuu onnettomia mahalaskuja, niin tekstien kuin kuvien suhteen. 

Lukija on tärkein, sen opin silloin, kun kävin Kolmiokirjan kirjoittajakorkeakoulua. Se tarkoittaa sitä, että sen lisäksi, että itse pidän tekstistäni myös lukija toivon mukaan pitää siitä. Tajunnanvirran, joka avautuu vain itselleni ja joka on henkilökohtaista, jätän terapeuttini tulkittavaksi. Siitähän hänelle maksetaan, hahhah.

Kolme uutta lukijaa on kirjoittanut arvionsa ja näkemyksensä Valkoisista taloista:

Harakka 

Marjattah  

Arleena 

Kiitos.

on lukenut ja kirjoittanut arvionsa Valkoisista taloista blogiinsa.

Täytyy kyllä sanoa, että on uskomattoman hieno tunne, kun ihmiset viitsivät kirjoittaa lukemastaan. Se merkitsee kirjoittajalle todella paljon, saada palautetta joko blogin välityksellä tai sähköpostissa. Ihan mieletön fiilis. Kiitos, kiitos, kiitos.

***

Tein aikanaan mainoksen Taikkarin mäellä-runokoelmalle ja Toinen painos-novellikokoelmalle, joten tietenkin Valkoiset talot saa myös oman mainoksensa. Kas, tässä, maailman ensi-ilta...

Jaaha, lähdenpä tässä vakoilemaan Pienen Kirjapuodin (Yliopistonkatu 26, Turku) ikkunan taakse. Kirjapuodissahan myydään Taikkarin mäellä-runokokoelmaani ja pitäähän sitä mennä katsomaan, miten kauppa käy. Ehkä näen juuri sinut siellä! Moikataan siis, kun tavataan.

Mikäli nyt et sitten jostain syystä satu osumaan Turkuun reissuillasi, voit tilata lukemista helposti netistä. Eri verkkokirjakaupat toimittavat kirjat sinulle kätevästi, jotkut kotiin asti, jotkut lähimmälle R-kioskille tai omaan postiin. Aika vaivatonta, sillä kuka nyt näillä helteillä viitsisi lähteä kirjakauppaan. Esimerkiksi Valkoiset talot-kirjaa voit tilata suomalaisen, akateemisen, bookplussan, suurikuun, kirjasanan, bodin, adlibriksen ja infon verkkokirjakaupoista.

Tämä blogi siis vaikenee toviksi tai kahdeksi. Suuntana lounaisrannikko. Nähdään.

on arvosteltu

Kirjavinkeissä.

eli Uuna

kirjoittaa Valkoisista taloista

täällä.

Huom! Ei sisällä merkittäviä juonipaljastuksia 

Ja kirjaa voi ostaa:

BoD

Suomalainen

Akateeminen

BookPlus

Adlibris

KirjaSana

Suurikuu

Info

Amazon Japani (!)

Amazon Saksa

Libri

Tällä hetkellä näköjään suomalaisesta saa Valkoiset talot-kirjan edullisesti, Info myy myös kirjaa, kuten myös suurikuu, ja muut verkkokirjakaupat löytyvät tuosta edellisestä postauksesta.

Jaaha, tänään taitaa syntyä uusi blogipersoonakuva art galleryyn. Eli hommiin.

Taloja on neljä. Ne maalattiin alun perin valkoisiksi. Viidessätoista vuodessa väri on muuttunut samean harmaaksi. Jokaisessa talossa on kolme kerrosta, ei hissejä. Arkkitehti on asettanut talot neliön muotoon. Talojen keskellä on piha. Pihalla on keinu, pieni liukumäki ja hiekkalaatikko. Neliön keskellä on myös puilla lämmitettävä tiilinen grilli, kolme puista penkkiä ja puinen pöytä.

Alakerroksissa asuvilla on oma piha. Pieneen pihaan mahtuu muovipöytä ja neljä muovituolia. Jotkut ovat korvanneet neljännen tuolin pallogrillillä. Muissa kerroksissa asuvilla on parveke. Grillaaminen parvekkeilla on kielletty.
Valkoisten talojen ympärillä on lankkuaita. Sekin oli valkoinen viisitoista vuotta sitten.

Valkoiset talot on romaani pelosta, epätoivosta, luopumisesta. Tarinoita ihmisistä, jotka rakastavat, luottavat, uskovat parempaan. Kertomus ihmisistä, joita olemme.

Ei kauan sitten. Ei kaukana. Tässä. Nyt.

Näin lukee Valkoiset talot-kirjan takakannessa. Kirja on siis julkaistu.

Taannoisessa kansikuvakyselyssä on äänestäjiä ollut sen verran, että voin lausua kuvan nro yksi voittaneeksi. 52 % äänestäneistä oli ykkösen kannalla.

Kakkoseksi tuli kuva nro viisi, se sai 16 % äänistä. Kuva numero 2 sai 5 %, kolmonen 9 prossaa ja nelonen 5 %.

Yhdeksän prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että kaikki olivat kamalia ja minun pitäisi tehdä uusi. Tekisin varmaan, jos jaksaisin, mutta en jaksa.

Kolme prosenttia vastanneista oli sitä mieltä, että minun pitäisi antaa ammattilaisten hoitaa asiat. Kannatettava idea, mutta kun ei ole millä maksaa ammattilaisille.

Kaksi prosentt ia ihmetteli, onko minun pakko julkaista taas. Ei varmaan mikään pakko, mutta kun tämä vaan on niin kivaa.

Kiitos kaikille äänensä antaneille. Kuva numero yksi tulee Valkoiset talot-kirjan kanteen, ehkä hieman muokattuna.

Ja Uuna, laitapa yhteystietojasi tulemaan minulle meilitse, jos haluat saada kirjan itsellesi sitten joskus, kun se kirja ilmestyy.

Tänään olen miettinyt umpiossa elämistä, kirjoittamista, julkaisemista. Kaiken viikkoa olen oikolukenut romaanikässäriäni. Se on äärimmäisen tylsää, pitkäveteistä ja ärsyttävää puuhaa; oma teksti ei voisi vähempää kiinnostaa. En juuri koskaan lue vanhoja tekstejäni, ja tuollainen oikolukeminen, hiominen ja viilaaminen on tehdä minut hulluksi.

Tekstin työstäminen on pitänyt minut pois blogeista. En ole pahemmin vieraillut, saati sitten kommentoinut tämän viikon aikana teidän blogeissanne. En edes osallistunut Runo- ja Valokuvatorstaihin! En ole kirjoittanut uusia tekstejä, en ottanut valokuvia. Olen elänyt umpiossa, ihan oman pääni sisällä ja se tuntuu rankalta. Ja tylsältä. Blääh. Kirjoittaminen on mukavaa, mutta palaaminen oman tekstin pariin äärimmäisen mielenkiinnotonta.

Kuitenkin olen tehnyt niin: saattanut käsikirjoituksen valmiiksi, julkaisukuntoon. Miksi? Sitäkin olen miettinyt. Miksi julkaista omakustanteita? Miksi on niin tärkeää nähdä oma teksti kirjana? Miksi blogissa julkaiseminen ei riitä?

Muuta syytä en ole keksinyt kuin sen, että ehkä haluan välillä realisoitua, olla muutakin kuin verkossa liikkuva pseudonyymi. Sen kummempaa syytä en keksinyt, enkä tiedä, tarvitsenko edes mitään syitä.

Mikä saa/saisi sinut julkaisemaan?

Ja nyt menen nukkumaan –sitäkin olen miettinyt jo hetken aikaa.

Tuossa viime viikolla kerroin, että olen valmistelemassa romaanikäsikirjoitusta. Työnimenä kirjalle on ollut Valkoiset talot, mutta en ollut varma siitä, onko nimi laisinkaan hyvä, joten pyysin teiltä lukijoilta nimiehdotuksia.

Ehdotuksia tuli paljon, suuri kiitos kaikille. Joukossa oli paljon erinomaisia ehdotuksia ja vielä parempia perusteluja nimille. Olen tässä pyöritellyt eri ehdotuksia mielessäni, käännellyt ja väännellyt nimiä, tuskitellut ja kironnut sitä, että on niin paljon helpompi kirjoittaa tarinaa kuin keksiä tarinalle nimi.

Uuna sitten kiteytti kommentissaan näin: ”Valkoinen talohan on keskus, missä suuret asiat päätetään. VALKOISET TALOT ovat ihmisten elämien keskuksia, missä ihmiset yrittävät päättää omasta elämästään. Eikä se niin helppoa ole, kuten ei jenkeissäkään.”

Valkoiset talot on ollut kirjan työnimi ja näin ollen se saa kelvata, mutta vasta Uunan kommentti vakuutti minut asiasta, joten Uunalle lähtee kirja sitten ja kun se ilmestyy.

Päädyttäni Valkoiset talot-nimeen, aloin sommitella kansikuvaa kirjalle. Tässä on viisi ehdotusta. Itselläni on ehkä oma suosikki, mutta mikä kansi vetoaa sinuun?  Äänestä! Voit kertoa mielipiteesi/perustelusi myös kommenttilaatikossa.

1.

2.

3. 

4.

5.