|
|||
 |
|
||
|
15.08.2010 - 16:40
SuviAnniinan näyttely Hämeenlinnan pääkirjastossa (Lukiokatu 2) 16-22.8.2010. Ma-Ti 10-20 Suunnatkaa siis ensi viikolla Hämeenlinnaan!
30.05.2010 - 13:39
Myyn edelleen maalauksiani SuviAnniinan näyttelyn pystyttämisen tukemiseksi. Mikäli mietit, mikä juttu on kyseessä, lue täältä. Käy taidegalleriassani katsomassa, löytyykö työtä, joka kiinnostaa sinua. Jos löydät, laita minulle meiliä, niin sovimme hinnasta (jotka ostajien mielestä ovat olleet halpoja) ja ehkä teemme kaupat. Kiitos.
19.05.2010 - 11:48
Uusia tekstejä ja sarjiksia odotellessa, mainoskatko. Tein Youtuben jokin aika sitten pätkän virkkaamistani hatuista. Hattujahan saa ostaa Harakan Taivaasta, samoin tekemiäni pantoja. Olkaa tyylikkäitä ja hankkikaa glamuuria kutreillenne!
Myyn edelleen maalauksiani SuviAnniinan näyttelyn pystyttämisen hyväksi. Mukavasti tauluja on mennyt kaupaksi, kiitos kaikille ostajille! Ostamanne taulut ovat synnyttäneet myös tarinoita ja runoja, joita tässä blogissa on julkaistu. Taidegalleriaan pääsee tästä klikkaamalla.
Kirjojanikin saa ostaa, heh. Keskiäkäinen haluaa hurmata sinut, joka et vielä ole tutustunut keskiäkäiseen maailmankuvaan.
 Kesälukemiseksi sopii hyvin Toinen painos, katkeransuloisia novelleja rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta.
Mikäli olet menossa Turkuun tai jo olet siellä, hanki Taikkarin mäellä ja tutustu runojen paikkoihin livenä.
Valkoiset talot sopii tihkuisiin kesäiltoihin, lämpimän peiton alla, kirja kädessä.
Jaaha, minulla ei tainnut olla mitään muuta myytävää tällä kertaa. Kuulen mielelläni, jos luet kirjojani, mitä mieltä olet niistä. Palaute piristää aina. Mukavaa päivänjatkoa!
Kategoriat:
keskiäkäisiä hajatelmia
, käsillä tehtyä
, sponsorointia
, taikkari
, toinen painos
, valkoiset talot
18 kommenttia
Kommentoi
15.05.2010 - 18:20
Olen katsonut itseäni usein. Usein en ole pitänyt näkemästäni. Silloin olen kääntänyt katseeni pois, nähnyt muuta, unohtanut itseni.
Unohtaessaan itsensä kadottaa itsensä. Niin se menee. On hukassa niin kuin silloin, kun heräsin vieraassa sängyssä, kauan sitten. En tiedä, missä olen, en tiedä miksi olen. En tunne itseäni. Juon aamukahvin mukista, jossa on halkeama. Inhoan kahvia. Haluan juoda teetä. Huumaavan tuoksuista teetä kuumasta pannusta.
Jatkoin katoamista. Luulin, että voisin karistaa itseni kannoiltani. Kööpenhaminalaisessa puistossa survon viinipullon korkkia pullon sisälle hammasharjalla, itken, en saa pulloa auki. Olen varastanut pullon kaupasta, piileskelen pensaassa, jotta kukaan ei tule jakamaan juomaa kanssani. Syön varastamani suklaat, käsien tärinä helpottaa, korkki painuu pullon sisälle.
Pakeneminen väsyttää. Kääntää itselleen jatkuvasti selkänsä uuvuttaa. Toisaalta se on niin helppoa. On niin kivutonta astua rooliin, jonka osaa ja joka ei ole oma itse. Vuorosanojen oppiminen on vaivatonta, sillä ne ovat vain sanoja, ulkoa opittuja lauseita, jotka eivät merkitse mitään. Niissä ei ole tunnetta, ne toimivat ainoastaan kuorena. Suojana ulkomaailmaa vastaan. Suojana itseltä. Ilman suojakuorta palaa. Susanne paloi kirkkaana. Hän oli hauras, hänessä ei ollut mitään epäaitoa, ei vilpillistä. Hän liekehti tuhkaksi. Muistan vieläkin hänen naurunsa, tanssivat askeleensa Tukholman kaduilla.
Itsensä inhoaminen synnyttää mustia möykkyjä ihmisen sisälle. Möykyt ovat kuin syöpäkasvaimia, levittävät etäpesäkkeitä joka puolelle. Etäpesäkkeillä on nimet: häpeä, syyllisyys, inho, viha, pelko, epävarmuus. Sairauteen on vain yksi parannuskeino: katsoa itseään, oppia pitämään näkemästään, oppia olemaan armollinen itselleen.
Ja jonain päivänä osaa rakastaa itseään. Ehkä.
*** Uuna osti tarinan kuvituksena käytetyt taulut. Tue sinäkin SuviAnniinan näyttelyn pystyttämistä.
14.05.2010 - 17:43
Kun suljen silmäni, olen hetkessä unessa. Riippumatto on viritetty kahden palmun väliin. Saari on pieni. Sinne ei mahdu muuta kuin kaksi palmua, riippumatto, pieni maja. Saaren hiekka on valkoista, pehmeää, hienoa. Keskipäivän jälkeen hiekalla ei voi kävellä paljain jaloin. Hiekka on liian kuumaa.
Pääni nytkähtää alas, suuni avautuu. Kohennan ryhtiäni nahkaisella tuolilla. Luomien avaaminen sattuu, tuntuu kuin silmissä olisi pieniä hiekanjyviä. Korjaan asentoani, irvistän kivusta, kumarrun hieromaan säärtä. En halua katsoa kelloa. Viimeksi se kertoi minun odottaneen kaksi tuntia.
Ikkunoiden takana on kesä. Ihmisillä on yllään shortseja, teepaitoja, sandaaleita. Kukallisia hellemekkoja. Kaikki ovat menossa jonnekin. He ohittavat sairaalan päivystyksen nopeasti, katsomatta sisälle.
Odotushuoneen televisio näyttää ohjelmia, joita kukaan ei jaksa katsoa. Aika on pysähtynyt. Vain potilaita tuovat ambulanssit, jotka pysähtyvät ikkunan eteen, saavat aikaan pientä liikehdintää penkillä istujissa. Kukaan ei katso paareja, joita tuodaan automaattisesti avautuvista ovista. Kukaan ei halua tietää, että toisilla voi olla huonommin.
Oma kipu on liian lähellä.
Haluaisin antaa taas periksi unelle, mutta pelkään, että nimeäni huudetaan, minua kutsutaan, etten herää, että vuoroni menee ohi ja istun täällä iltaan asti, seuraavaan päivään, ikuisesti. Pidän silmät väkisin auki, katson edessä istuvan miehen punaista niskaa. Miehellä on valkoiset hiukset. Punaista, valkoista. Tuntiessani kirsikankukkien tuoksun tiedän jälleen nukahtaneeni. Nousen seisomaan, otan tukea tuolista, kokeilen askeleita, pakotan itseni hereille.
Viides tunti menossa. Kello kertoo sen minulle pyytämättä. Uusi ambulanssi tuo vaikeroivan potilaan sisälle. Hetken ajan odotushuone on täynnä melua, liikettä. Sitten kaikki taas vaientuu. Hiljainen odotus jatkuu. Annan periksi horrokselle. Metsä on kukkivaa puuta, kuljen varovasti oksistojen alla, odottaen kutsua.
*** Aimarii osti tarinan kuvituksena olevan taulun. Tue sinäkin SuviAnniina näyttelyn pystyttämistä!
13.05.2010 - 11:31
ääriviivani ovat kadonneet
maidonvalkeaan maisemaan,
askeleeni hukkuvat
harmaaseen, en tiedä missä kuljen
olen, en elä,
en tiedä miten hengittää, miten pysyä pinnalla
hukassa askeleitteni kanssa,
ympärilläni on jotain, jonka näen, mutta en ymmärrä,
ehkä se on maailma, jossa minäkin kävelin kerran,
osana jotain, kiinni jossain
leijun pysyen paikallani, lyijyt painavat jaloissani
olen raskasta tyhjyyttä
minä, suojassa lasin takana, lasikuvun alla
kuin kasvihuoneessa
odottaen kevättä
joka ei koskaan tule
kaukana herääminen, vielä kauempana eläminen,
monen talven, monen syksyn takana
*** Runotorstain 166. haaste Demetrius osti runon kuvituksena olevan taulun. Tue sinäkin SuviAnniinan näyttelyn pystyttämistä!
11.05.2010 - 08:52
Äiti kysyi mitä toivon. Makasin äidin vieressä, oli lämmin, hyvä olla. Pimeä jäi ikkunoiden ulkopuolelle. Minua ei pelottanut.
Haluaisin syödä hernekeittoa kultaiselta lautaselta, vastasin. Äiti rutisti minua. Sinähän rakastat hernekeittoa. Se on sinun herkkuasi.
Olen aina pitänyt kullasta. Suuret, painavat kultaiset korvakorut ostettiin Emiraateista. Niiden karaattimäärä oli enemmän kuin koskaan aikaisemmin korvissani. Tunsin kullan kimalluksen ihollani. Olin kaunis, kaunis. Menin veneellä joen yli toiselle rannalle, kuljin hökkelikaupungin kujilla, katsoin rähjäisten basaareiden väärennettyjä merkkivaatteita. Ostin huivin, pehmeä, nuhjaantunut kangas peitti pääni. Kultaiset korvakorut piilossa.
Olin kaunis.
Seuraavana päivänä äiti osti keltaisen lautasen, lämmitti hernekeittoa kattilassa. Tule syömään, prinsessa, äiti sanoi.
Kultainen puu kantaa kultaisia hedelmiä.
*** Kirsti osti tämän tarinan taulun. Osta sinäkin taulu ja tue SuviAnniinan näyttelyn pystyttämistä.
06.05.2010 - 11:29
Uni ei pidä minua otteessaan. Uni antaa periksi kivulle. Vihaan unen heikkoutta.
Yö valkenee aikaisin. Lokit ovat palanneet kalliolle, huutamaan korviini. Vielä en pidä ikkunaa auki öisin, häädän lokkien kirkunan. Kesään on aikaa.
Olen hiestä märkä. En ole pessyt hiuksiani viikkoon. En taivu.
En taivu. Se naurattaisi, jos olisin iloinen. En taivu, en taivu, en taivu. Taipumattomuuteni ei kerro vahvuudesta. Ei todellakaan.
Haluaisin otteen jostakin. Jostakin, joka kannattelisi minua.
Kirjoitin ystävälle sähköpostin: jos kärsimys jalostaa, olen kohta niin jalo, että muutun sietämättömäksi. En kuitenkaan usko kärsimyksen jalostavaan voimaan. Kärsimyksen ote luhistaa ihmisen.
Ehkä otteeni on se, että en anna periksi. Olen opettanut itseäni: älä murehdi, älä maalaa piruja seinille, älä ajattele pahinta. Se tulee mikä on tullakseen ja sen mukaan toimitaan.
Ennakointi on turhaa. Ei ole olemassa mitään sellaista kuin elämänhallinta. Elämää ei voi pitää otteessaan. Elämä rimpuilee vastaan, tekee kaiken oman päänsä mukaan.
Sen olen oppinut.
Ei ihme, että toisinaan elämä saa vihani osakseen. Minä en pidä elämää otteessani. Olen elämän otteessa.
*** Hoover osti tuon maalauksen. Tue sinäkin SuviAnniinaa näyttelyn pystyttämisessä.
03.05.2010 - 12:38
Yläkerrassa joku on saanut kitaran. Kuvittelen nuoren pojan, pitkät hiukset, hikinen koulun jälkeen. Ote kitarasta, soittoa. Ei, se on rämpytystä. Samat soinnut yhä uudestaan. Toivon, että hän oppii soittamaan pian.
Me ostimme kitaran Espanjasta. Kaunis, siro, sopiva syliin. Kitaralaukun kanssa menin soittotunnille. Sanoin, olen vanha, tarvitsen vain kolme sointua. Ne riittävät.
Kesällä soitan merimiesvalsseja laiturin nokassa. Laulan. Jos osaisin, ottaisin huuliharpun huulilleni. Soittaisin Gabrielin. Gabriel, kun on lämmin, tuulet soi lempeämmin. Saavun taas kotimaahan, Gabriel, Gabriel.
Mummun huuliharppu oli jääkaapin päällä. Kun hän otti sen sieltä, hän pyyhki ensin pölyt harpusta, puhalsi. Soitti. Gabrielin.
Tuulet eivät ole lempeät. Ulkona on kylmä, onneksi en pääse ulos. Istun, makaan, onnun sisällä, olen omassa maailmassani, kuuntelen ääniä ympärilläni. Ääniin sisälläni olen väsynyt, kyllästynyt. Ei koskaan mitään uutta. Naapureiden elämä tässä talossa kiinnostaa minua. Oma elämäni ei niinkään. Olen varma, että alakertaan on perustettu puusepänverstas. Jatkuvat hakkaamisen, sahaamisen, höyläämisen äänet kantautuvat uniini, kun iltapäivällä menen makuulle. Uneksin kultaisista metsistä, auringosta, lämmöstä, joka herättäisi minut joskus elämään.
*** Tämän tarinan maalaukset on ostanut Lepis. Tue sinäkin SuviAnniinan näyttelyn pystyttämistä.
01.05.2010 - 18:03
Tämän viikon kuumin hakusana sitemeterissä on ollut vappuruno. Tai iloinen vappuruno. Hakukone on löytänyt vappurunoni vuodelta 2008 ja sitä runoa on käynyt lukemassa satamäärin toiveikasta hakijaa.
Hmm, ovatkohan he olleet tyytyväisiä löytöönsä? Tässä kierrätystä eli vappua parin vuoden takaa. Kuva on sentään uusi.
Muistakaa myös taidemyynti!
Vappuna viinaa
täysillä juodaan. Huumaa, himoa kossulla luodaan. Kännissä kansa,
kaikki nyt hilluu. Erkki jo ulvoo: missä on pilluu? Pusikkoon kaatuu
Erkki ja Elli. Erkiltä lentää rinnoille velli. Vappuinen pallo
Juusolta karkaa. Elli lohduttaa pilttiä parkaa: Uuden pallon pian
isi kai ostaa. Ensin isi vaan Erkille kostaa. Erkki saa turpiin.
Veri jo tirskuu. Hampaissa Erkin asvaltti kirskuu. Elli nyt katsoo
ylpeenä isää. Huutaa isille: Lyö sitä lisää! Isin ja Ellin
nauru taas raikaa. Juuso saa pallon. Vappu on taikaa.
29.04.2010 - 12:02
Tulivuori (ostaja Polga)
SuviAnniina on pystyttämässä näyttelyä Hämeenlinnan kirjastoon elokuussa. Näyttely aukeaa 16.8.2010. Ripustettavaksi pääsevät SuviAnniinan upeat valokuva- ja digitaideteokset, joista olemme saaneet nauttia hänen blogissaan. Näyttelyn pystyttäminen ei ole halpaa hommaa. Kuka tahansa, joka on asian kanssa ollut tekemisissä, tietää, että useimmiten näyttelyn järjestäminen tietää taiteilijalle reilusti persnettoa. On tietenkin taitelijoita, jotka jäävät myynnin ansiosta plussan puolelle, mutta he lienevät yhtä harvassa kuin kirjoittamisellaan elävät kirjailijat tässä maassa.
Ristikko (ostaja Hirlii) Kuvagalleriassani on ollut kommentteja, joissa on kysytty, myisinkö piirustuksiani/maalauksiani. Nyt alan vastata kyllä (harkinnan mukaan…), sillä ajattelin töistäni saamilla euroilla ryhtyä SuviAnniina näyttelyn sponssaajaksi.
Eli homma menee näin: Jos olet kiinnostunut jostakin työstäni, ilmoita kiinnostus minulle s-postilla, niin mietimme hintaa ja päästyämme sopimukseen, maksat SuviAnniinan tilille kyseisen summan ja piirustus/maalaus lähtee sinulle. Digitaalisesti tehdyt työni eivät ole myynnissä, niitä en jaksa alkaa printtailla.
Mikäli et halua töitäni, mikä on ymmärrettävää, hahhah, voit sponsoroida SuviAnniinaa hankkimalla esimerkiksi kevään ylioppilaalle, kesän hääparille tai ihan vaikka itsellesi ihania julisteita, joita SuviAnniina myy nettikaupassaan sekä kehyksillä että ilman. Käy katsomassa, ihastu ja osta! Tai hanki hurmaavat postikortit samasta paikasta.
Kipu (ostaja Polga)
Kolme työtäni on jo löytänyt ostajan. Polga hankki itselleen Kivun ja Tulivuoren, Hirlii Ristikon. Kiitos heille! Tule mukaan tekemään SuviAnniinan unelmasta totta! Jos haluat, voit mainostaa tätä projektia myös omassa blogissasi. Yhdistetään Blogistanian voimat.
Kategoriat:
kulttuurista kanssakäymistä
, käsillä tehtyä
, latvalaho
, sponsorointia
37 kommenttia
Kommentoi
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
