Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
03.09.2007 - 02:13



se oli kesäloman viimeinen päivä, hävitin kaiken, jätin kytevät rauniot
vain koska olin kiltti, liian kiltti jo kotona, lapsena, kyllä, kyllä, kyllä, minä teen, viitsin, ehdin,
kyllä, kyllä, kyllä
ja niin minä tein
ensin kotona isän ja äidin mieliksi ja sisarusten mieliksi
ja opettajan mieliksi ja ystävien mieliksi

kunnes se mies tuli ja otti minut mielikseen
minä myös hänet
se oli taivas ja paratiisi, eikä ollut mitään mitä en
olisi sen miehen vuoksi tehnyt ja niin minä tein
kaiken
kaiken, kaiken, kaiken ja taivas muuttui helvetiksi

paratiisin hedelmät lapsiksi ja minä tein, tein, tein
eikä kukaan muu tehnyt mitään, opetin niille sen:
miten olla tekemättä mitään
mitään ne ei tehneetkään, ei kukaan ja vuosiksi
unohdin itkun, sillä ei ollut aikaa itkeä, oli tehtävä, tehtävä, tehtävä

herää yössä, vauva itkee, lapsi näkee painajaisia, mies kuorsaa,
lämmitä maitoa, lohduta, hae tutti sängyn alta, herää aamulla, tee aamupala,
vie eskarilainen tarhaan, sitten kouluun, harrastuksiin, muista äidin syntymäpäivä,
ota siskon lapset hoitoon viikonloppuna, isä on saatava dementiakotiin, nuorimmaisen oikoja kello 11.30, miinustunteja töihin, käy kaupassa, siivoa, kuulustele läksyt, valvo myöhään, pese, paikkaa, rakastele, nuku, jos jaksat, osta vaatteet, tyhjennä äidin asunto, lainaa esikoiselle rahaa, nuorimmainen lintsaa koulusta, opeta kotona, kitke puutarhapenkkiä, kolaa lumet, ompele verhot

avaa ikkunat
ja hengitä

MUISTA!

niin minä lähdin pois ja kerroin, että riittää, että en jaksa, en halua enää olla kiltti
että tehkää saatana jotain itse, minä en jaksa teitä, en sinua, enkä sinua, enkä sinua,
sillä te kaikki vain vaaditte ja viette, eikä kukaan ole pitkään antanut minulle mitään

lähdin sinä kesäloman viimeisenä päivänä ja
vain kerran katsoin taakseni: näin alun ja lopun ja lopun lopuksi
olin sanonut sanottavani
kerrankin, peruuttamattomasti,
kieltäytynyt näkemästä miten he hajosivat ympärilläni sanojeni voimasta

olin tehnyt temput, rikkonut luita ja tuhonnut ympäriltäni sen mitä olin rakentanut,
tästä oli hyvä jatkaa matkaa eteenpäin.


*****
Katariina antoi loppulauseen

 


Elegia kirjoitti 03.09.2007 - 06:59
Niin, nainen (vaimo, äiti) ei ole mikään kotikone, vaikka joskus voisi niin luulla. Toisaalta vastuuta voisi katsoa myös olevan itsellä, jos ei anna toisten osallistua (ja samaan aikaan uupuu itse, mokoma marttyyri). Hyvin aidosti kuvattu!

Muuten, samaan aikaan postauksesi kanssa olin jo ehtinyt nukkua muutaman tunnin ja lähteä yöjalkaan ;)
Jussi kirjoitti 03.09.2007 - 07:06
Aika usein avioliitot kriisiytyvät kesäloman lopulla tai heti sen jälkeen. Puolisoilla on omat talviset murheensa ja lisäksi pitää vielä yrittää keskustella siipan kanssa, vaikka tämä on vuosien aikana päässyt vieraantumaan. Vahva teksti tämä.
Alastalo kirjoitti 03.09.2007 - 08:16
Taas kerran vahva ja ikävä kyllä niin todenmukainen teksti monen kohdalla.
Kesälomat. Niin ne kesälomat, jolloin kaikki ovat passattavina. Silloinhan se useasti kaatuu päälle. Kaikki!
SusuPetal kirjoitti 03.09.2007 - 08:30
Niinhän tuo kertoja sanoo tuossa, että itse opetti niille sen, ettei mitään tarvitse tehdä, Elegia. Mahtaa harmittaa:))
Olet sinä ihme yökyöpeli!

Jussi, Lomaan latautuu niin paljon odotuksia, niin kuin sanoit ja kun koko vuoden puheetkin on mahdutettava neljään viikkoon, niin ei ihme, jos hermot reistailevat.

Delegointi olisi kova sana, Alastalo!

tienpäällä kirjoitti 03.09.2007 - 10:08
Jaa, tässä on sittenkö vielä edessä ne vuoden kriittisimmät päivät: kesäloman loppu nääs vasta häämöttää.

Toisaalta mikä pakko sitä on ottaa ne lomat samaan aikaan? Paremmin sopu säilyy, kun ei - silloin jokainen passaa ihan vaan itseään, eikä tartte edes yrittää hoidella parisuhdetta muutamassa viikossa koko vuoden tarpeiksi.
helanes kirjoitti 03.09.2007 - 10:19
Tästä on hyvä taas jatkaa matkaa.
ubbu kirjoitti 03.09.2007 - 10:47
Hei
Olen täällä lueskellut useinkin. Samaistunut ja itkua väännellyt. Saisko laittaa an blogi-osoittees

http://groups.msn.com/ristintie/kysymyksi.msnw?all_topics=1 kirjoitusfoorumille,

että toisetkin naiset ja ihmiset
saisivat lukea ja samaistua ja itkeä ja miettiä ja muuttua?

Please vastaa.
SusuPetal kirjoitti 03.09.2007 - 11:07
Tienpäällä, voihan se olla noinkin, ihmiset vaan kynsin hampain haluavat lomailla koko perhe samaan aikaan, kosa näin kunnon perheet tekevät.

Eteenpäin, Helanes!

Ubbu, sen kun laitat vaan linkin.

Äijä kirjoitti 03.09.2007 - 11:23
Kyllä tuo juttu syvemmällä on kuin yhtäaikaisessa lomassa. Eiköhän vain lie jokin marttyyriasenne, ja viha siitä, kun kukaan ei v---u ymmärrä mua vaikka kaikkeni annoin... (kolme pistettä, pakko oli laittaa) Toisaalta, myöskin ne passattavat on kroonistuneet tilanteeseen.
Tyypillinen soppa, monen lusikoima, josta kukaan ei opi.
SusuPetal kirjoitti 03.09.2007 - 11:49
Heh, Äijä, kolme pistettä...
Joo, ei juttu yhteen lomaan kaadu, se vaan kärjistyy ja auttaa tekemään päätöksiä, niin kuin tässä tarinassa.
Krooninen tilanne kaiken kaikkiaan, jokaisella osapuolella.
hpy kirjoitti 03.09.2007 - 13:32
Monen naisen elama on tuollaista, ja monen miehen elama myos. Ainakin kumpikin heista uskoo sen. Tehda, tehda aina tehda toisen mieleksi, Onkohan se ihmisen luonteessa vai opetetaanko meille jo pienina etta perhe on hankittava ja sitten siita on pidettava huolta. Jokainen omalla tavallaan.Elakoon sinkkuelama sanovat "naineet", mutta miksi niin monet sinkut haluavat "tuplistua"?
Tulikin kaikesssa kiiressa pitka kommentti.)
SusuPetal kirjoitti 03.09.2007 - 14:32
Kompromisseja, ei uhrautumista, niin kai sen olla pitäisi, HPY.
Polga kirjoitti 03.09.2007 - 19:02
Oikein teki, melkein itsekin tein noin!
SusuPetal kirjoitti 03.09.2007 - 19:53
Haa, Polga, onko tämä siis melkein tositarina!
Allyalias kirjoitti 03.09.2007 - 20:42
Noin se loppu hivutti itsensä pintaan ja tuli eteen lopulta pamahtaen. Tunnistin itseni, vaikka en ole koskaan ollut kovin kamalan kiltti.
SusuPetal kirjoitti 03.09.2007 - 20:44
Ally, luulen, että aika moni tunnistaa itsensä ainakin osittain tästä tekstistä -tarinahan on tietenkin kärjistetty, ei kai sitä nyt pois voisi lähteä...:))
OldGhost kirjoitti 03.09.2007 - 22:35
...ja tämä tarina on totta! tai ainakin ihan melkein... lähtö on lahja niille kotiin jääneille, joutuvat oppimaan ja opettelemaan...ja lähtijälle...ei marttyyriksi tulla tahallaan!.joskus sitä vaan yrittää liikaa, tekee itsensä näkyväksi sillä, että hyysää... osuit taas napakymppiin, Susu!
SusuPetal kirjoitti 03.09.2007 - 22:50
Lottovoitto kaikille osapuolille -ainakin jos loppu hyvin, kaikki hyvin, OG.
Kuutar kirjoitti 03.09.2007 - 22:52
Ei mikään ihme että lähti...
SusuPetal kirjoitti 03.09.2007 - 22:53
Niin, Kuutar...tai olisihan sen perheen voinut opettaakin uusille tavoille...?
katariina kirjoitti 18.10.2007 - 09:24
Apua! Olin ohittanut koko tarinan.Sairaalassa ja saatanan uupunut ja sairas. ONNEKSI en lukenut silloin, on tuo niin totta.
SusuPetal kirjoitti 18.10.2007 - 10:54
No hyvä, ettet lukenut silloin, Katariina!
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
susupetal

Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.














 

 

 SusuPetal by Hoover, klik kuvaa