Toi on niiiiin tuttua! Tiedätkö, kun minä en pääse enää ylämäkeen, ainoa suunta on silloin alamäki -> siitä vasta se alamäki alkaa, aina alaspäin. Syöksylaskijoita kaikki tyynni (ja nyt minä haluan tietää, mikä on tyynni? Selitit sentään niin hienosti jo kimpun ja... mikäs se toinen olikaan... krhm)!

Just tulin katsomasta viimeisiä rankakuvia. Seurannasta. Minä pääsen hiukkasen paremmin ylämäkeen, alamäessä pelkään noita spagaateja...

Näinpä näin, ylämäkeen en minäkään pääse, ja jalkateriäni käytän tehokkaina uimaräpylöinä ja jos ei jaksa uida, niin uimarengaskin on omasta takaa, vielä se ei sentään ole valunut polviin, mutta suunta on alaspäin, down the hill and downunder, vai miten ne irlantilaiset sanookaan;O hii-haa:)))

Juu, varsinkin tuo kaksipyllyisyys on mielenkiintoinen ilmiö..
Toisaalta, alamäkihän on pelkkää myötämenoa, ei tarvi enää ponnistella ylöspäin eikä kasvatella kiipijän kynsiä, antaa mennä vaan, hitaasti mutta varmasti, spagaatteja vältellen. Pois alta, enemmistö jyrää!

Alat näyttää pöllöltä, silmät ok, vartalo ok pyrstö ok ja lennät...tosin lentosi oli lyhyt.:)

Hervotonta menoa, olisi melkeen jo naurattanut, mutta sitten tuli niitä ikäviä kohtia kun spagaattia piti revittää, ja japsit vielä pitävät kuvattavana performanssina, joo, mutt muuten tää on aivan nousukiitojuttu. Menee mun arvostusasteikolla ihan vaan ylöspäin.

Polga, tyynni on eräänlainen tyynyliinan tyyppinen pussukka, joka tyynyn sijasta pistetään ihmisen päähän ja näin ollen ihminen tyynnistyy eli tyyntyy.

Liisa, Pohjanmaa ilman mäkiä ei kuulostaa hassummalta paikalta!

Kiirepakolainen, tuo uimarengas omasta takaa on kyllä todella kätevää kuten myös räpylät -aina valmis kuutamouinnille! (päivällä sitä ei ilkeäkään uida...)

Sirokko, lempeää laskeutumista kuoppia ja spagaatteja vältellen, lunkia menoa.

Helmipöllö, lentotaitoa voisi vielä kehittää ja kestävyyttä lisätä!

Kutis, ei makiaa mahan täydeltä, sksi nuo inhorealistiset pätkät tuossa välillä :)

Tähän on tultu. Tuohon ei ole mitään lisättävää. ; D

Alamäkeä mennään jo kovaa vauhtia. ei auta rasvaimut, botoksit, no ehkä rintojen pienennykset vetää jonkin verran ylöspäin.
Mutta antaa mennä vaan, onneksi näkö huononee sopivasti eikä kaikkea huomaa kovin tarkasti.

Alaspäin pääsee kyä kätevästi ponnistelematta :)

Ne ihanat naiset lumisilla kaduilla!

Niin totta, eikä taivu spagaatiin, vaikka on yliliikkuvat nivelet. Maa kutsuu, kyllä se riittäs ilman kipujaki.

Tätäkö se olikin ja minä luulin olevani vain väsynyt. Vetovoima vie mennessään ja syö energiaa.

Ihana sana tuo noruva!

Huoh, ja sitten on meitä spidernaisia, on kapeat jalat, kapeat kädet ja pullisteleva keskiosa. Silläkin kombinaatiolla onnistuu syöksylasku. Varsinkin kun yrittää uhmata sitä väistämätöntä maan vetovoimaa ja päättää että vitut siitä, minähän menen eteenpäin kuin 15 v jos niin tahdon. Joka bussiin kurkottaa, se jalkakäytävälle kapsahtaa.

Jos tuon kaiken joku sanoo paremmin on suoranainen nero. Kiitos totuudesta, ylöspäin meillä ei ole enään asiaa.

Tosi hyvin kirjoitettu tarina! Totta, mutta ihanasti huumorilla höystettynä. Menenkin tästä peppumahani ja roikkoposkieni kanssa etsimään sopivat liivit riisipusseille ;-)))

Sirpa, tähän on tultu ja tästä jatketaan alamäkeä :)

Arleena, joo, ei se haittaa, pääasia, että mieli menee ylös!

Isopeikko, todellakin! Kuin itsestään!

Iisi, älä muuta viserrä!

Maarit, maan kutsu on houkutteleva!

Lepis, minäkin tykkään tuosta noruva-sanasta, se on jotenkin sympaattinen.

Reine, tuo bussi-vertaus on niin totta. Kulkekaamme hätäilemättä. Eteenpäin.

Zilga, kyllä niitä neroja löytyy.

Riisipusseille suojaa talven pakkasia vastaan, SuviAnniina!

Liukastelin eilen bussin käytävällä. Se oli sellainen vanhempi ruuhkavuoro, joka oli varmaan kohteliaasti juuri letkulla pesty ennen kuin kuski oli ottanut sen ajoon. Komeasti oli käytävä jäässä, enkä minä ollut ainoa taitoluistelija sillä radalla.

Pitää varmaan ryhtyä kantamaan mukanaan pientä suola-hiekkapussukkaa. Ihan vain ensiavuksi.

-kummitus-, olisi mukavaa, jos saisi edes pariluistella jonkun komistuksen kanssa!
Suolahiekkapussukka olisi kova sana!

Siitähän on oikein sanontakin (tai vitsi, tai arvoitus, mikälie): Mitä vanhalla naisella in rintojen välissä, mitä nuorella ei ole? - Napa.

Totta turiset, eihän sille mitään voi. Mutta sen rupsahtaneen rusinankuoren alla on sentään aina yhtä freesiä tavaraa, eiköhän se ole tärkeintä!

Kuvasit juuri ulkoisen habitukseni nappiin....! Pehmusteita on onneksi sen verran sopivasti, että jos sattuu lentämään, pysyy luut ehjänä. Pienenä lohtuna on ikänäkö; jos jättää silmälasit hyllylle kun tarkastelee itseään peilistä, näkee vain mukavasti pehmeitä piirteitä...

Niin, johan sitä sanassa sanotaan, että maasta olet sinä tullut, maaksi olet sinä jälleen tuleva. Ainakin kohti maata on suunta.

Toden totta, se farkkuihin survottu maha muistuttaa pyllyä. Tätä en ollut aikaisemmin nähnyt.

Careliana, hahhah, napa! Sisältä freessiä, ilman muuta!

Crane, pehmennys tekee hyvää kasvoille, olen huomannut :)

Penni, maata kohti loppuun asti.

Auttaisikohan yhtään jos opettelisi ajoissa pujottelemaan?
Nyt se on jo myöhäistä, käy just noin.
Ja kovaa vauhtia.
Jäi kyllä vähän kiinnostamaan että miten sie pääsit siitä spagaatista ylös?

Hah.haa, osasit sen niin nasevasti kuvailla, meikäläisen olomuodon.

Lista on loputon. Kirjoititko silmistä: näkö alkaa mennä, silmälaseja pitää nostella pois silmiltä, että saa luettua pienellä präntätyt tekstit elintarvikkeiden pakkauksista. Silmiä myös kuivaa kun vähänkin istuu tietokoneruudun ääressä, puhumattakaan, että tekee 8 tunnin työpäivän päätettä tuijotellen.

Ja sitten on ne allit. Juuri äskettäin löysin valokuvan itsestäni, jossa olen 13 v. ja totesin, että olipas minulla kauniit kädet ja käsivarret. Ei ole enää.. Nyt ovat pitkähihaiset paidat kovaa valuuttaa.. Harmi kun kesäolosuhteissa on pukeuduttava lyhythihaisiin.
Toppeja ei voi enää suunnitellakaan pitävänsä julkisilla paikoilla: näyttäisi aika härskiltä ;D

Sain kaikenlisäksi kotiini juuri seinään asennettuna kokovartalopeilin. Oli helpompaa kun sitä ei ollut. Joka kerta ohi kävellessäni ihmettelen, että kuka ihme vieras nainen, jolla on hupaisa sivuprofiilivartalo, tuijottelee sieltä aina vain..

Hehheh, tämä sai hymyn huulille paitsi tuo sinun spagaattisi. Jos jotain lohtua yrität löytää niin pääsitpä filmitähdeksi! :)

Mk, spagaatti tapahtui ilmassa, eräänlainen karatepotku, josta laskeuduin suorille jaloille. Auts.

Unelma, sinunkin :)

Sooloilija, pakinasta olisi tullut kuusisataasivuinen tiiliskivi, jos kaikki alas noruvat kohdat olisi otettu mukaan :))

Savisuti, ei se kamalasti lohduta :)

Tällaisella luuviululla on se ongelma, että saisi roikkuvine nahkoineen itsensä näyttämään joltain muulta kuin hengarilta. Kun ei roiku pelkästään ne rinnat, vaan myös ne toisen puolen kannikat.

Kun olisikin joskus jotain mitä tunkea housuihin - varsinkin takapuolelle ü

Ja näin polvivaivaisella nuo ilmalennot on viime talvina käyneet liiankin tutuiksi. Se on ihan koomista. Kun polvessa ei ole mitään tukea, niin liukkaalla se vaan yhtäkkiä heittää alta pois, ilman että se tuntuisi miltään. Se on kuin jalka lakkaisi olemasta. Ja sitten mennään sellaisissa asennoissa joista ei kukaan ole kuullutkaan. Eteen- ja taaksepäin yhtä lailla. Näissä tilanteissa se toinen, terve jalka, ei voi muuta kuin yrittää pysyä mukana, mistä syntyy ihan uusia, ihmisen ulottuvuuksien äärirajoille meneviä kaaria ja potkuja.

Ei muuten ole kivaa - vaikka itseäkin alkaa aina naurattaa kunhan luut on tarkistettu.. Ja seuraavaksi alkaa katsella ympärilleen siinä toivossa ettei kukaan nähnyt. Vaikka vielä olen selvinnyt luita katkomatta, itsetunto on saanut jo monta kolhua. Miten noloa sieltä on kömpiä ylös! Kyllä ihmiselle opetetaan nöyryyttä julmalla tavalla.

Hykerryttävää on siksi lukea muiden nöyryytyksistä ü Kirjoitus oli mainio. Kertakaikkiaan.

Hiusrajan ylöspäin meno tasapainottaa muutoin alaspäin noruvaa olemustamme.,;)
Kaljuuntuvasta päästähän ajatukset pääsee vapaammin virtaamaan, kuin runsaan pehkon alta....ja ajatushan on tärkeintä, ei tiimalasi vartalo.:D

Pankin talkkari, luuviulumainen vartalonrakenne on kyllä ongelmainen, sillä kaatumisen pehmentäviä täytteitä ei ole niin paljon. Paha juttu.
Kollektiivinen nöyryytys on vapauttava tunne.

Liplatus, suosikaamme ajatuksen vapautta siis!

Hianoa sanansäilää Susu. =)

Kiitos, Una.

Voi Susu, nauratti niin, että pelkäsin äiti maan vetovoiman ylettyvän rakkoonikin. No onneksi se sentään rajoittui vain silmistä valuviin vesiin.

Ihana kirjoitus! Tuttua tarinaa - noista oireista ei selviä kuin huumorilla :)- Hyvä Susu.

Spakaattisi ei naurata - otan osaa!

Anskukka, kamalaa, onneksi ei!

Maria, ei minuakaan naurata se spagaatti kuin ihan vähän vaan.

Loistava kuvaus varmaakin varmemmasta alamäestä.

Mutta en löytänyt sitä videota... ;

jl, ehkä video poistettiin tekijänoikeudellisista syistä :)

aivan mahtava teksti...ihanaa huumoria ja ironiaa....nauroin makeasti...voikun osaisikin suhtautua yhtä humoristisesti omaan vanhenevaan kroppaan...

Lea, tekstissä on niin helppoa suhtautua humoristisesti....!