|
|||
 |
|
||
|
25.11.2010 - 09:49
Eilen, hetken ajan, olin onnellinen.
Mikä tunne! Moukaroida muuria pehmein käsin,
ylittää raja tästä tuohon,
puhkaista kuplaani aukko,
hengittää onnea.
Ehkä minulla on toivoa.
*** Runotorstain 186. haaste on raja
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Demetrius, ehkäpä ehkä.
Kiirepakolainen, hyvä vertaus!
Vilukissi, toivotaan niin.
Unelma, niin minäkin.
Sirokko, pieni aukko riittää, totta.
Niihin on uskottava silloinkin, kun rajat puristavat.
Onko se enemmän turva, suoja kuin vankila?
Kaun is, vaikuttava runo...
halauksin
Marjattah, totta. Tuollaisia hetkiä ei vain ole ollut pitkään, pitkään aikaan.
Arleena, kyllä. Se oli hieno.
Pasanen, särkymisestä saa voimaa.
Erikeeper, pieniä hetkiä, suuria vaikutuksia.
Helanes, on toivoa. Ja ystäviä. Onneksi ystävät ovat pysyneet.
Hanne, se on kaikkea tuota: turva, suoja, vankila.
Kaura, uskon kyllä. Oi, kyllä.
Liplatus, joskus se on tässä ja nyt. Ei aina, ei läheskään aina, minun mielestäni.
SuviAnniina, oltiinkin samaan aikaan langoilla. Toivoa on, sen huomaan. Se on uusi huomio, tunne, jota en ole pitkään aikaan tuntenut.
Yaelian, siihenhän se toivo liittyy, kaiken jaksamiseen.
Kiitos, Pantteri.
Kun muurit murtuvat, tulee vapaus, Oopee. Toivon mukaan :)
Harakka, niin on, ainakin hieman.
Zilga, joskus pienikin on niin suurta.
Niin se oli, Diina, ihana hetki.
Maarit, mukavaa jos hyvä mieli leviää!
Aimarii, tuon hetken kokeminen edes joskus on niin tärkeää. Se antaa toivoa.
Hihat, minulle se hetki oli vuoren korkuinen pitkän, pitkän masennusjakson jälkeen.
Toivottavasti jälkeen.
Lepis, oli se aika häkellyttävää.
Tiedätkö mitä, Varjo, tällä viikolla olen uskonut siihen!