SusuPetal

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

SusuPetal

Olen hauras kuori

16.07.2010 - 13:21

Olen hauras kuori.

Näet ihmisen, joka kulkee nopein askelin,

ole tarkka, huomaa

suru suupielissä.

Katsot kuorta,

se liikkuu hypomania siipinä kantapäissä.

Olen hauras kuori.

Auringonsäteet läpäisevät ihoni,

vereslihani vuotaa masennuksella maustettua visvaa.

Olen hauras kuori,

sisälläni tuska voi hyvin. Ahdistus

on tehnyt pesänsä minuun. Paniikki iskee piikkilanka-aidan lujasti lihaani.

Maalaan auringon. Värin alle, auringon taakse piilotan pahan olon.

Sitä et näe. Näet kuoren, uskot kuoreen

tunnet minut, tiedät mikä olen, mitä ajattelen.

Uskot hauraaseen kuoreen.

Kategoriat: latvalaho , runot 20 kommenttia Kommentoi

Eljas kirjoitti 16.07.2010 - 13:36

Aivan kuin olisit tuossa juuri tavoittanut minut....

Polga kirjoitti 16.07.2010 - 13:47

Julman herkkää!

Unelma kirjoitti 16.07.2010 - 13:55

Yritän kulkea varoen, etten särkisi mitään haurasta.

Millan kirjoitti 16.07.2010 - 14:36

Sen kuorenhan kaikki mieluummin näkevät. Eivät jaksa särkyneen kipua ja ahistusta. Tuota runoasi lukiessa tunne oli niin tuttu ja riipaiseva, että ihan sisuskaluista vihlaisi.

kiirepakolainen kirjoitti 16.07.2010 - 18:35

Toivoisin voivani rikkoa tuon hauraan kuoren ja päästää kivun ja ahdistuksen ulos maalatun auringon alta. Joku kommentoi julman herkkää, yhdyn siihen koko kuoreni voimalla!

Ari kirjoitti 16.07.2010 - 18:45

Olen sanaton..

Zilga kirjoitti 16.07.2010 - 19:25

Aika usein piilotamme kuorensisustan "auringon" alle.

arleena kirjoitti 16.07.2010 - 19:40

Vain hauras kuori peittää masennuksen, surun, tuskan ja ahdistuksen. Näin meillä kaikilla, peitämme itsemme muilta.

Demetrius kirjoitti 16.07.2010 - 19:59

Kuin kananmuna, jos vähän kopauttaa jää jäljelle vain sotkua. Tämä kosketti.

Crane kirjoitti 16.07.2010 - 21:08

taidan itsekin syyllistyä näkemättömään näkemiseen...siitäkin huolimatta, että piitoutuminen kananmunankuoren alle on koettua... sait taas pohtimaan, kosketit! kiitos, susu!

Ippu kirjoitti 16.07.2010 - 21:58

Niin, me kiidämme ja elämme hypomaniassa, ja silti surkuttelemme vajaatoimintaa. On niin paljon mitä pitäisi saada, nyt ja heti, eikä kaiken kiireen ja kuorien keskellä tule huomanneeksi mitä saa. Vaikka auringon.

hanne kirjoitti 16.07.2010 - 22:43

Niin voimaks,
koskettava,
upeita kielikuvia runona..
mutta tarinana herkkä, surullinen..

Mk kirjoitti 17.07.2010 - 00:45

On paljon helpompaa uskoa kuin epäillä.
On paljon helpompaa seurata askeleita kuin nostaa katse, pysähtyä, pysähdyttää - ja katsoa tarkkaan.

SusuPetal kirjoitti 17.07.2010 - 10:03

Eljas, meitä on monta.

Polga, elämä on toisinaan julmaa, aina herkkää.

Kiitos, Unelma.

Millan, helpompi nähdä kuori kuin kuulla ja katsoa. Helpompi luulla.

Kiirepakolainen, joskus se kuori on tarpeellinen, jotta jaksaisi.

Ari, miksi?

Zilga, totta. Joskus on pakkokin.

Arleena, peitämme jopa itsemme itseltämme.

Demetrius, juuri niin. Kamalaa sotkua.

Crane, kiitos itsellesi.

Ippu, tuokin on totta.

Hanne, eilen oli tämän runon aika.

Mik, ja on paljon helpompaa luulla olevansa oikeassa, uskoa näkemäänsä.

sirokko kirjoitti 17.07.2010 - 18:27

Joskus jotkut onnistuvat piiloutumaan niin kirkkaan auringon taakse että vallan sokaistuu, ei näe kuorta saatikka sen läpi vaikka kuinka tarkkana katsoisi.

BLOGitse kirjoitti 17.07.2010 - 19:33

Vaikka kuori olisi kuinka hauras sen alta voi loytya uskomatonta voimaa ja osaamista...
KIITOS, kiitos kaunis aamuisesta muistutuksesta blogissani!

harakka kirjoitti 17.07.2010 - 20:53

Niin koskettavaa ja haurasta kerrontaa...

SusuPetal kirjoitti 17.07.2010 - 21:40

Sirokko, totta tuokin, katsookohan silloin narsistia?

BLOGitse, kiitos itsellesi uusista blogeistasi.

Harakka, haurasta kyllä.

aimarii kirjoitti 19.07.2010 - 10:19

Miten usein kuori peittää paljon, hauraskin kuori kätkee tehokkaasti.
Vaikuttavaa tekstiä.

SusuPetal kirjoitti 19.07.2010 - 10:45

Aimarii, totta, peittävän kuoren ei tarvitse olla paksu.