|
|||
 |
|
||
|
08.07.2010 - 00:01
Tammikuun pimeydessä kylmällä parvekkeella
mokkatakki harteillani, paljaat varpaat.
Sisälläni raskasta tyhjyyttä.
Ymmärsin.
On hetkiä, on ikuisuuksia, jolloin ei enää jaksa.
Ei voi. Ei halua. Ei näe mitään muuta mahdollisuutta.
Tahto tehdä maailmasta parempi paikka.
Halu päästä eroon itsestä.
Tyhjyys täynnä raskautta.
Tyhjän kanssa ei voi elää. Tyhjän takia ei kannata elää.
Ymmärsin.
***
Katin kuolemasta tulee tänään kuluneeksi kaksi vuotta. Video on tehty kaksi vuotta sitten. Täällä aikaisemminkin esitetty.
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Ajattele, Anuradha, jo kaksi vuotta. Vasta kaksi vuotta.
Niin suloinen..
"kaikki tytöt tanssivat auringossa...
rumia ei olekkaan..
En tiedä Katin tarinaa..
Kyynel vierähti...
elämä on arvaamatonta..
Isopeikko, tuulessa on voima.
Kiirepakolainen, ei puutu, ei.
Hanne, kiitos.
HPY, on hyvä muistaa.
Kristiina, voimia sinulle tänä päivänä.
Jaksamista Susu!
Niinpä, JO kaksi vuotta. Ja kuitenkin VASTA kaksi vuotta. :/
Muisto onneksi elää. :)
Runo huokuu loppua kaikelle ja kaikesta, raskas ja ahdistava tunne.
Ja ymmärtää ettei niin saata enää elää.
Voimia sulle Susu, hänellä on hyvä olla nyt!
Ari, varmaan on parempi olo.
Anskukka, itsekin pidän edelleen tuosta videosta.
Irwis, niin elää.
Tuima, samaa mieltä.
Arleena, mielestäni runossa on myös muuta, ehkä itselle, ymmärrystä, hyväksymistä.
Mk, ei niin pysty elämään.
Harakka, hyvä hänen on olla.
jl, kiitos.