SusuPetal

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

SusuPetal

Matkalla jonnekin

17.06.2010 - 18:25

Raavin kynsiäni kiviseen aitaan.

Hengittäminen on vaikeaa. Mielessä väärät ajatukset.

Mies, ei vaan lähes poika, istuu viereeni.

Onko sinulla myydä tupakka?

Tarjoan tupakan. Annan tulen.

Suupielten aistillinen kaari,

Jim Morrisonin hymy. Täyteläiset, runsaat huulet.

Ruskeiden kiharoiden alla silmät vartioivat minua.

Tuli, tulen, tulet. Annan tulen, tule.

Kaunis ilma. Katson taivaalle, aurinko häikäisee.

Niin on. Poika imee tupakkaa, kiihkeä, hätäinen rytmi.

Tunnistan sinut. Tunnen sinut. Vuosien takaa.

Onko sinulla kesäsuunnitelmia?

Pudistan päätäni. Entä sinulla?

Ei.

Pojan kädet vapisevat, sormissa kultaa nikotiinista. Silmissä melankolia.

Käytkö sinä baareissa?

En. Se aika on ohi. Se vain katosi pois. Se jäi jonnekin matkan varrelle.

Poika nousee, koskettaa olkapäästä.

Kosketuksen suru viipyy ihollani. Nostan kauppakassit maasta.

Jätän ajatukset veripisaroiden koristamalle kiviselle aidalle.

Nousen linja-autoon. Jatkan matkaa.

***

Runotorstain 171. haaste matkan varrella

Kategoriat: latvalaho , runot , runotorstai 24 kommenttia Kommentoi

iisi kirjoitti 17.06.2010 - 18:33

Aina voi tavoitella jotain, jota ei voi enää tavoittaa.

Railaterttu kirjoitti 17.06.2010 - 18:38

Surullisen kaunis ja haikea. Tämä tarina toistuu usein, arjessa ja kahviloissa, tämä tarina toistuu usein ajatuksissa. Joskus väärinä ajatuksina, mutta oikeana loppuna. Hieno jälleen, Susu.

anturi kirjoitti 17.06.2010 - 18:47

Onhan elämänkarhean kauniisti kirjoitettu, pakostikin tuosta löytää oikeita, tapahtuneita hetkiä elämässä.
Kiitos kirjallisesta valiohetkestä !

SusuPetal kirjoitti 17.06.2010 - 19:05

Niin voi, Iisi, valitettavasti.

Kiitos, Railaterttu.

Anturi, itse asiassa tämä tapahtui tällä viikolla. Kauppakasseja en nostanut, selkä ei anna vielä kantaa ja pari muutakin kohtaa on muunneltua totuutta.
Muuten totta.

Korppi kirjoitti 17.06.2010 - 19:13

Kaunis kokemus matkanvarrelta.

isopeikko kirjoitti 17.06.2010 - 19:27

melankolia soi näissäkin sanoissa.

SusuPetal kirjoitti 17.06.2010 - 19:35

Eräs kohtaaminen, Korppi.

Isopeikko, melankoliaa koko elämä.

Alastalo kirjoitti 17.06.2010 - 20:25

Haikean kaunis runo. Melankoliaa.

Kuin koknainen eletty elämä.

TeeTee kirjoitti 17.06.2010 - 21:04

Joskus menneisyys tulee jäädäkseen - muttei aina. Toivottavasti ei tarvitse enää nousta linja-autoon. ;D Hieno melankolinen muistelo menneestä.

Oh-show-tah Hoi-ne-ne kirjoitti 17.06.2010 - 21:13

Matkan varrella sattuu

arleena kirjoitti 17.06.2010 - 21:38

Kohtaaminen matkan varrella. Hetki ja taas on kaikkiennallaan ja matka jatkuu.

SusuPetal kirjoitti 17.06.2010 - 22:24

Alastalo, vanhuus on kai melankoliaa :)

Kiitos, TeeTee.

Kyllä vain, kaikenlaista, Harmaasusi.

Juuri niin, Arleena, vain hetken kohtaaminen.

Siipirikko kirjoitti 18.06.2010 - 09:57

Pienoisnäytelmä. Tämän näkee silmissään tai oikeastaan on itse siinä. Tällaiset pienet kohtaamiset jää joskus mieleen pitkäksi aikaa, pysyvästi. 'Kosketuksen suru' - hieno.

Kutuharju kirjoitti 18.06.2010 - 11:13

Todella vahvasti välitetty hetki. Tässä on ikään kuin petollisen tavallinen taso (small talk) ja sitten läpikuultavana mukana myös kaikki, eletty elämä, myös mahdollisuudet ja toiveet. Niin, tässä on paljon sellaista mikä vie eteenpäin, surumielisyydestä huolimatta.

SusuPetal kirjoitti 18.06.2010 - 17:07

Kiitos, Siipirikko.

Kutuharju, small talk kätkee toisinaan alle niin paljon tunteita.

lepis kirjoitti 19.06.2010 - 07:53

Nuoret miehet ovat rohkeita.

SusuPetal kirjoitti 19.06.2010 - 08:12

Nuoruus on rohkeutta, jota vanhempana ei ole, Lepis.

helanes kirjoitti 19.06.2010 - 15:51

"Onko sinulla myydä tupakka?"
Ei suomalainen?

sirokko kirjoitti 19.06.2010 - 16:36

Kun kaksi tuskaa tunnistavat toisensa ja hetken ovat yhtä...
Huikean tiivis tunnelma.

SusuPetal kirjoitti 19.06.2010 - 19:14

Helanes, ihan suomalainen oli.

Sirokko, hyvin sanottu: kaksi tuskaa tunnistaa toisensa. Juuri niin. Kiitos.

harakka kirjoitti 19.06.2010 - 20:53

Molemmat ovat heikkoja, mutta kohtaavat vain hetken.
Olisiko kummallakin opittavaa toiseltaan, jos tutustuisivat paermmin?
Luulisin niin olevan.
Koskettava runo!

SusuPetal kirjoitti 19.06.2010 - 22:24

Kiitos, Harakka. Kohdatessa voi aina oppia jotain.

Ilona kirjoitti 22.06.2010 - 18:11

jotenkin niin arkista, mutta samalla maagista

piti otteessaan ja koskettava

SusuPetal kirjoitti 22.06.2010 - 18:30

Kiitos, Ilona.