Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
14.06.2010 - 21:35

 

Kirurgin veitsi ei leikkaa pois masennusta. Kipu poistuu. Tuska jää. Ahdistus kiittää tilasta, täyttää kivulta vapaaksi jääneet kolot raskaalla tyhjyydellään.
 
Linja-auton ikkunasta näen violetin lupiinipellon. Kuva piirtyy mieleeni. Kankaan ääressä sekoitan punaista ja sinistä. Saan aikaan ruskeaa. En jaksa edes itkeä.
 
Lapsuuden kesä tuoksui kuumalta pietaryrtiltä. En ole tuntenut sitä tuoksua enää moneen kesään. Kesät ovat kadonneet, elän talvesta talveen. Mieleni tuntee vain yhden vuodenajan, sen pahimman, jolloin kaikki on kuollutta. En tarvitse sellaista muistutusta. Tiedän, miltä tuntuu olla kuollut.
 
Ruskeat lupiinit kankaalla nuokkuvat janoissaan. Annan niille vettä. Niiden kuivunut ruskea muuttuu mudaksi. Täplitän keltaisella pieniä aurinkoja antamaan valoa lupiineille. Valoni on voimaton. Edes varjoja se ei pysty luomaan.
 
Linja-autonkuljettaja viheltää kaartaessaan pysäkille.

 

 

Unelma kirjoitti 14.06.2010 - 22:04
Iloitsen pienistä keltaisista auringoista. Osaisinpa minäkin viheltää, mutta ei, eriparia huulet.: )
sirokko kirjoitti 14.06.2010 - 22:59
Kivuttomuudesta ei tosiaan ole suurta iloa jos sen korvaa ahdistus. Keltaiset auringot yrittävät parhaansa.
Millan kirjoitti 14.06.2010 - 23:04
Ahdistuksella on ajoittain taipumus täyttää kaikki käytettävissä oleva tila. Se on valitettavan tuttu ilmiö täälläkin....mutta jospa joskus helpottaisi..Sitä odotellessa toivottelen lisää pieniä aurinkoja sinnepäin.
Putilui kirjoitti 15.06.2010 - 06:25
Eipähän se yksin riitä vaikka kuski olisi maestro vihellyksessä.
Anskukka kirjoitti 15.06.2010 - 07:02
En löydä sanoja, halaan vaan.
Maarit kirjoitti 15.06.2010 - 07:45
Kyllä...masennus työntää tieltään, jopa kesän ilot. Minun lapsuuden kesässä tuoksui niitetty heinä, joka nostettiin seipäille. Silloin kuitenkin oli elämää, vaikka joutuikin tekemään töitä. Aisti ylimääräisenä olon, muttei halunnut uskoa.
Hannele kirjoitti 15.06.2010 - 08:01
lupineista tykkään, masennus ei kivaa
hanne kirjoitti 15.06.2010 - 08:03
voin vain aavistaa ahdistuksesi..
lähetän valoa ja lohtua sinulle,
halaten..
Yaelian kirjoitti 15.06.2010 - 08:49
Ehkä kesä kuitenkin pilkistää edes joskus välillä ja värikkäät lupiinitkin,toivon. Tsemppiä!
Miiwi kirjoitti 15.06.2010 - 09:17
Näin eilen ihanan värisen vaaleanpunertavan lupiinin tien varrella, se antoi minulle iloa. Lupiini jäi vielä pientareelle ja ilon lähetän sinulle tuulen mukana.
Taru kirjoitti 15.06.2010 - 10:31
Iso lupiinimeri tien vieressä on vaikuttava näky, olkootkin sitten vieraskasvi ja monelle epätoivottu alkuperäislajien uhka.
Villejä lupiineja...se biisi tulee aina lupiineista mieleen. Lupiininvärisiä muistoja.
Lähettäisin heti kimpun pietaryrttejä pöydällesi...
hpy kirjoitti 15.06.2010 - 10:50
Toivotan siveltimeesi sinista, punaista, valkoista, vihreata, keltaista, oikeita lupiinivareja.
harakka kirjoitti 15.06.2010 - 16:22
Se on totta, masennusta ei lääkäritkään pysty pois leikkaamaan.
Siihen auttaa vain aika.
Mutta mäkin teen kukkamaallani kasvavista valkoisista , keltaisista, violeteista kukista sulle kauniin kimpun ja lähetän sen tuulen mukana sulle, tee niistä uudet värit tauluusi!
Alastalo kirjoitti 15.06.2010 - 18:01
Mutta sulla on paljon blogiystäviä! Me kaikki.
Me kaikki lähetämme paljon keltaisia lämpimiä aurinkoja sulle!
Hirlii kirjoitti 15.06.2010 - 18:42
Me kaikki ollaan olemassa ja lähetetään aurinko kutittamaan varpaitasi, silittämään poskeasi.
isopeikko kirjoitti 15.06.2010 - 19:30
Peikkokin tykkää voikukkasista, ne on niin aurinkoisia :)
arleena kirjoitti 15.06.2010 - 21:22
Lupiinit kukkivat nyt tienvierillä. Minä kaikesta huolimatta tykkään niistä, vaikka ne kuulemma leviävät liikaa.
Sairaalakäynnin jälkeen iskee usein masennus. Mutta huomenna on kaikki paremmin. Kivut poissa ja aurinkoa on luvattu.
Ari kirjoitti 16.06.2010 - 15:28
No nyt heräät varmasti kun ostin sun kirjasi :D
Ari kirjoitti 16.06.2010 - 15:29
Hih,hannelle uudet hienot sivut :D
SusuPetal kirjoitti 16.06.2010 - 17:23

Kiitos kaikille kommenteistanne. Kiitos, että olette olemassa.

Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja
susupetal

Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä.














 

 

 SusuPetal by Hoover, klik kuvaa