|
|
|||
|
03.06.2010 - 09:01
voiko kauniimpaa kuolemaa olla
kuin Jessica Lange
bepopbepopbepop
tulehdus tippakädesssä
bepop
kirjoitan vasemmalla kädellä
hitaasti hitaasti
ad libbaan kipua
annan soolon särkylääkkeille
bepopbepop
basson syke suonissa
verenpaineen rytmi
bepopbepobepop
Bob Fossen koreografia sopii minulle
istua tuolilla hajareisin
leikkaushaavan tribaalikuvio ristiselässä
bepopbepobepop
and all that jazz
*** Runotorstain 169. haaste silkkaa jazzia
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Toipuilehan tribaalisi kanssa (voin tulla värjäämään sen sitten mustalla permanent-tussilla!).
Ehkä myöhemmin kesällä tai syksyllä pääsemme lukemaan sairaalakuvauksia?
Mutta pakko jollain selvitä tämän vaiheen yli, vaikka sitten jazzia veressä ja mielessä.
Hyvä rytmi...
Yhdellä sormella syntyy ainakin runoja. Kiitos kaikille kommenteista. Lisää lääkettä naamaan ja nukkumaan.
Jos ei ihan lääkettä niin hyvää mieltä parantumiseen:
http://www.mtimagine.com/typoblog/?p=955#respond
siellä tuskissa,
tipassa ja jo runoilet..
Lepäile..
Koit kestää... Ja kestäthän sinä.
Jees sika Pitkä on kyllä varsin hyvä näyttelijä.
Sen verran pöhnä olo vielä, että vastaan kaikille yhteisesti eli bepop!
Ja Arille kiitokset kukista, oli ensimmäiset laatuaan tälle toipilaalle!
Nousehan voimiisi sieltä !
Jatsin koskettavaa sykettä ja tuskaa. Surumielellä kohti valoa, se kajastaa jo kuuluu klarinetin iloinen luritus jostain.
Bepop ja bebop kaikille!
Toivottavasti kuntoutumisesi etenee hyvissä merkeissä.
Hitaasti jazzahtaen kuntoutus etenee, Hirlii.
Anna mennä vaan, Leonoora.