Joku on joskus uskotellut että maailma on lopulta hyvä paikka ja että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita...

...sitten sitä kasvaa aikuiseksi ja huomaa että on tullut johdetuksi harhaan.

Saa törmätä omaan vajavaisuuteensa, ihmisten välinpitämättömyyteen (myös omaansa), epäoikeudenmukaisuuteen, "rumien" ihmisten ahneuteen.

Joku osa ihmisistä hyväksyy sen, että elämä on parhaimmillaankin lievästi epämiellyttävää. He tarttuvat kauneuden häivähdyksiin, hellivät niitä sydämessään ja löytävät niistä arvoa elämälleen.

Mutta on niitäkin, jotka sitkeästi uskovat keijukaisiin ja ihmeisiin. Heidän mielestään parempi maailma on ihan lähellä ja vaatii jokaiselta ihmiseltä vain vähän enemmän välittämistä ja epäitsekkyyttä. Heistä elämä on silloin tällöin hyvinkin sietämätöntä.

Sitä toivoisi, että olisi aina terve, että mihinkään ei sattuisi - ei koskaan. En ole elänyt kivun kanssa, olen kuitenkin elänyt kivuliaan ihmisen kanssa. En vaihtaisi osiani hänen kanssaan.

Mahtavan viisasta. Olemassaolomme ydin ilman mitään selittelyn makua. Kaikki kärsimys on turhaa, ei johda mihinkään hyvään ja kannattaa minimoida. Ilman karmallisia tai syntisiä uskomuksia turhuuksien turhuutta, mutta joskus väistämätöntä. Ole itsesi paras ystävä, vaikka sinulla meitä on muitakin!

Ally, jos maailmassa ihmiset olisivat kaikki erakoituneita bloggaajia, maailma olisi hyvä paikka, täynnä yhteisöllisyyttä, välittämistä, keijukaisia ja ihmeitä.

Pantteri, kipu on ikävä kaveri.

Rakastaa itseään, olla armollinen itselleen, Marjaisa. Siinä voima, siinä mahdollisuus rakastaa ja hyväksyä myös muut.
Ilman selityksiä.

Olen kivulias,ymmärrän täysin.

Kärsimys ei jalosta, mutta sentään voimme tehdä sen minkä vain voimme tai kykenemme tekemään lievittääksemme toisen/toisten kärsimystä. On se sitten mitä tahansa, pientä tai suurta - koolla ei ole väliä.

Maalausvehkeet, varit, siveltumet ovat sinulla hyvin kasissa vaikka sinusta tuntuu etta elama paattaa itsestaan.

Niskassani oli pari vuotta takaperin tosi pahat pullistumat ja olin silloin yhtä tuskaa, kun pullistumat painoivat keskushermostoa. Sinä olet nyt samassa jamassa, kipu pitää otteessaan, eikä siinä voi mitään, vaikka kuinka rimpuilisi.
En muulla voi lohduttaa, kuin sillä, että leikkausviivalta palasin ja tässä olen, en terveenä mutta pärjäävänä.

Hoover sai hienon työn!

Elämä - sitä voi vaan toivoa, että se kantaa, takuuta onnesta ei ole. Kipu on niin kuluttavaa ja raskasta, että silloin melkein pitää unohtaa eläminen - ei voi suunnitella mitään kun ei tiedä pystyykö kivulta, ei jaksa mitään kun ei saa nukuttua kunnolla ja koska itse kipu on niin väsyttävää. Kaikki ajatukset suuntautuvat kipuun ja toivoon, että kun heräät se olisi poissa...

"Olen elämän otteessa."
Tuo kirjoittamasi on niin totta, ei tässä elämää voi ottaa hallintaansa. Ei sitten mitenkään. Elämä vie ja me vikistään.

Kipu vie kaikki kaikki voimat,niin henkiset ja fyysiset,kun se on kovaa.Sitä vaan toivoo,että se pian menisi ohi.Olen kärsinyt kivusta,mutta nyt ei niitä pahemmin ole.Tsemppiä ja voimia SusuPetal,toivottavasti kipu hellittää.
Kuva on kaunis!

Sitä se kyllä on, että me olemme elämän otteessa.
Ei voida itse päättää, onko kipuja vai ei.
Vaan on vaan jaksettava kestää kipua, tiedän sen, miltä se tuntuu, se on kamalaa, ja vielä pitää jaksaa elää sen kanssa!

Putilui, sen tietää, kun on kokenut.

Hirlii, toisten kärsimyksen lievittäminen on hyvä asia.

HPY, maalatessa kyllä aina ihmettelen lopputulosta!

Uuna, koetan välttää leikkuulautaa, mutta kait se on edessä, jos ei muu auta.
Ja kyllähän tämä ohi menee. Muut kärsimykset ehkä eivät.

Inkivääri, juuri tuo on niin ärsyttävää. Antaa kivun hallita. Vaikka haluaisi tapella vastaan, pystyy voittamaan vain pieniä taisteluita, ei koko sotaa.

Taru, niin se on, ainakin mielestäni. Ja vikinä on kovaa :)

Yaelian, henkiset ja fyysiset kivut yhdessä on aika tylsä cocktail, mutta sinnitellään.

Harakka, totta, eipä tässä pääse valitsemaan.

Olen niin sanaton kivun edessä. Tuo tylsä cocktailkin kuuluu usein kuvaan.Hallitsematon. Hillitsemätön. Hankala...

Minä olen sitä mieltä, että jatkuva kipu ei jalosta ihmistä. Joku tilapäinen koettelemus niin voi tehdäkin, esim. minulle 18 vuoden velkahelvetti teki hyvää kyllä. Pissaa on paljon vähemmän päässä kuin ilman sitä.

Kipu ja kärsimys lamaannuttaa. Vanha sanonta menee jotenkin näin "kärsimisen kautta saavutat kirkkaamman kruunun". En usko siihen.

Elämän otteessa - tai kivun otteessa. Ei ole hyvä olla.

Ehkä voisi ajatella,että kärsimys jalostaa siinä vaiheessa kun siitä on selvinnyt ja pystyy katsomaan tapahtumia etäisyyden päästä ja oppia siitä jotain. Jatkuva sairaus,kipu,henkinen ja fyysinen ei jalosta ,vaan tuhoaa pikkuhiljaa riuduttaa. Sinä olet selviytyjä,niinkuin kuvan vaaroja uhmaava tyttö(ettäs tiiät,nih)
Pidän muuten kuvasta tosi paljon,hoover on onnekas!

Tuo vierasta omalle osalle, vaikka ehkä osaan kuvitella, kivut hellittääneet ja jääneet Suomeen, vanhetessa aina helpompaa..

mm, eipä siihen ole paljon sanomista.

Äijä, se on totta, että pissaa on vähemmän päässä, mutta pitää aina varoa, ettei katkeroidu.

Arleena, ei hyvä, ei niin.

SuviAnniina, voihan se olla niinkin, mutta on kuitenkin paljon päiviä, jotka olisi valmis vaihtamaan pois.

Suomeen...no ilmankos, Hannele. taisivat tulla luokseni :)

Hieno kuva!

Toivotaan, että kipusi on kuitenkin paranevaa laatua, vaikka nyt ei siltä tunnukaan!

Anskukka, kyllä tämä joskus menee ohi.

Hyvä kuitenkin, että et anna periksi!

Joo, ei sitä kannata antaa periksi, Marjukka.

Olen kuullut sellaisen sanonnan että kärsi niin saat kirkkaamman kruunun, ja pah! Mitäs sillä kruunulla sitten tekee! Fyysisen kivun ja henkisen tuskan kourissa kyllä kruunut lentää huitsin h.....n! Sanonnat koita-kestää ja kyllä-se-siitä joutavat romukoppaan ja roviolle. Elämän otteelle saa raivota ja kapinoida. Saa murjottaa ja pillittää, jos se yhtään itseään helpottaa, kirota ja manata. Itse reilu vuosi sitten annoin itselleni luvan itkeä, nauraa, karjua, iloita, murhettua...ja heitin pillerit roskiin. Mutta kovasta fyysisestä kivusta en tiiä mittään, voin vain mielikuvitella. En voi ottaa osaa, en voi parantaa. Voin vain taas lähettää ison ison pussillisen Kiirepakolaisen taikavoimaa ja ison halauksen sinulle taiteilija.

Kiitos takavoimista, Kiirepakolainen, otan ne heti käyttööni!