|
|||
 |
|
||
|
04.05.2010 - 21:42
Kiinnitän hiuksiini keltaisen auringonkukan, hohde sokaisee vastaantulijat. Olen aurinkoinen ihminen.
Kasvoille liimaan hymyn, kauneinta luumunpunaa, suupielet ystävälliset.
Silmäni piilotan naamion taakse, tuikkivat helmet aukoissa. Myötätuntoinen katse.
Sormeni koristan pehmeillä sormuksilla, pumpulia kosketuksessani.
Kaulallani kyynelistä tehdyt helmet, niillä sidon särkyneet sydämet, muiden ihmisten. Korvissani kuulevat korvakorut, olen ihana ihminen, kuuntelen. Kuulen.
Kannan laukkua, johon mahtuu koko maailma, sen surut, sen lohdutus. Harteilleni heitän ymmärryksen huivin, hapsuina näkymättömät langat, kudottu empatiasta, sympatiasta ja kaikesta siitä, millä olen koristellut itseni. Koristellut muita varten. Peittänyt itseni. Itseltäni.
Mustat kenkäni raskaat, askeleet vajoavat, asvaltti murtuu, putoan. Jäljelle jää vain paperista tehty yksinäinen auringonkukka.
*** Teematiistain 14. haaste
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Koskettava runo.
Siivenalut riittävät suojelemaan omaa itseä niin kauan, että se voimistuu. Muista ihmisistä ei ole väliä, heitä varten ei tarvitse suojautua, mutta saa jos haluaa.
Pysäyttävä kirjoitus.
Nyt on vähän vaikeata saada kirjaimia siihen järjestykseen kun haluasisi.
Luin ja vaikutuin.
......
Sirokko, liialla ei kannata itseään verhoilla, ei sitä jaksa.
Kiirepakolainen, kiitos halauksesta.
Arleena, joskus on pakko paeta.
TeeTee, kiitos haastesanasta, se oli inspiroiva.
Inkivääri, joskus on pakko jaksaa, vaikka ei haluaisi olla marttyyri. Ei vaan ole muita mahdollisuuksia.
Uuna, minäkin toivon, että ne olisivat siivet. Lentäisin pois.
Marjukka, niinhän se on. Mutta jos haluaisi heikko hetkellä, jolloin vaaditaan vahvuutta?
Kaanon, kiitos.
Anonyymi, niin oli. Surullista.
Joo, ei ihme, Pantteri.
Kiitos, Krisu.
Jälkiviisaus on helppoa, Anskukka.
Siellähän me, Ari.
Mutta huomasin saman, kuin Uuna oli huomannut, sullahan on enkelin siivet!
Harakka, kiitos.
Vanhaa sananlaskua mukaellen: Ilo pintaan, vaikka syvän märkänis!
Auringonpaistetta!
Miiwi, ihminen katoaa itseltään kovin helposti.
Kissapelakuu, iloi on joskus niin kamalan syvällä, että sitä on vaikeaa saada pintaan.
Tosi ja taru sekoittuu usein teksteissäni, se on vähän hankala juttu. Pitäisi varmaan olla selkeämpi, se olisi lukijallekin helpompaa, Inkivääri.
KooTee, taitaa olla Susun arkiasu ihan :)
Tuulento, uskon myös, että kenkien raskaus tuntuu vain itselle, muut eivät sitä huomaa.