|
|||
 |
|
||
|
17.03.2010 - 10:54
Öljyvärit kerjäävät minua osaamaan. Kesytä minut, pyytää punainen. Hallitse minua, vaatii mariinin sininen. En jaksa olla vastuussa. En opettaa värejä tavoilleni. Haluan paeta, olla vapaa.
Tartun rasvaiseen liituun. Valkoinen kulkee valkoisella paperilla, synnytän näkymättömiä viivoja, pintoja, joita silmä ei havaitse, mutta sormet tuntevat. Liukasta, pehmeää. Akvarellipaperin siunattu rosoisuus ihoani vasten.
Kastan siveltimen veteen, täytän oravankarvan vesivärillä, pudotan läiskän paperille. Väri kulkee omia teitään, en pysty hallitsemaan sitä, saan vain seurata sen kulkua. En ole vastuussa, minun ei tarvitse osata, ei tietää. Värit päättävät puolestani.
Olen vapaa, hetken kauempana väsymyksestäni.
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Tämä maalaus on koskettavuudessaan yksi parhaista töistäsi, mitä olen nähnyt.
Syvää mykkää surua ja tuskaa on tässä kuvassa.
Kuvaat voimakkaita tunteita. Kasvot ovat taideteos, niiden sisälle kätkeytyy suunnaton tuska ja ahdistus.
SuviAnniina, jatkuva väsymys on tuskaa.
Tuuluska, kiitos.
Anskukka, kokeile. Se on mielenkiintoista.
Anonyymi, totta, tuo tapahtuu kirjoittaessakin.
Millan, eipä taida jättää mitään epäselväksi.
Inkivääri, kiitos.
Unelma, uskon, että lankojen kanssa on sama juttu. Langat kulkevat omia silmukoitaan -eri langoista, eri väreistä, tulee erilainen lopputulos.
Aimarii, kokeile liituja ja vesivärejä, uskon, että ihastut.
BLOGitse, kiitos.
HPY, tämä olo ei ole vuodenajoista kiinni.
Piirrä ja maalaa se tuska pois!
Syntyykin varmaan paljon mielenkiintoisia kuvia, taideteoksia!
Harakka, saat uskoa, että maalaan! Melkein yhtä paljon kuin virkkaan :)
Arleena, käsi tietää paremmin kuin ajatukset.
Yaelian, nuuski värejä, jospa se inspis heräisi.
Hieno aamun kuva!
Vesivärin ja liidun upea liitto. Osaisipa?
Isopeikko, kiitos.
Kaanon, miksi et osaisi?
Mietin ainakin puolituntia mitä sanoisin:
En önskan
Av hela vår soliga värld
önskar jag blott en trädgårdssoffa
där en katt solar sig...
Där skulle jag sitta
med ett brev i barmen,
ett enda litet brev.
Så ser min dröm ut...
Edith Södergran
Tukholman murre ei ole parasta osaamistani...
Kovasti kiinnostaisi se valkoiset ja talkkarin mäellä.
Muuten pitänyt monesti kertoa, että kävin syömässä aikoinaan ensimmäiset Ranskalaiset torin kulmassa olevalla Teräksen kahviossa toisessa kerroksessa. Ei tilattu muuta kuin ranskalaiset, myyjä opi tuntemaan minut ja meidän porukan muutaman viikon kuluttua. Se oli sitä aikuistumista!
mikä määrä luovuutta!
Oli muuten aika "hurja" noin aamutuimaan...
Kiitos, Ari, runosta.
Crane, kiitos.
Sirokko, kiitos.
Timbe, kiva kun tulit kylään.
Zilga, näin on. Ei ole vääriä värejä.
Tuonne ei toinen pääse, mutta vieressä voi olla.
mm, vieressä on usein ihan riittävää.
Nähdään lauantaina, viimeistään, HPY.
Vahva teos! Saa katsojansa hämilleen. Tässä on tunnelataus läsnä vahvana. Tulee mieleen muutama tunnettukin maalaus. Muunmuassa "Huuto".
Paranet koko ajan maalarina. Ja kyllästyttää sanoa, että tässä paras teoksesi. Mutta tämä on paras tähän astisista mitä olet tänne näytille laittanut.
Itse harkitsen juuri öljyvärejä.... ;)
Lepis, samoja asioita olen pohtinut, pohdin edelleen. Annetaan vapaudelle tilaa, värien viedä.
Alastalo, öljyvörit kuivuvat niin hitaasti! Miten olisi akryylivärit? Itse pidän niistä enemmän.
Tiedä häntä mutta jäi vain semmoinen mielikuva että öljyt olisivat mulle sopivammat ja minähän olen tunnetusti muutenkin hidas. Ei mulla ole minnekkään kiirettä. :))
Joo, on varmaan temperamenttikysymys, minä olen kamalan hätäinen, siksi akryylit sopivat minulle paremmin. Kesän tullen saa öljyväritkin kuivattua nopeammin, kun menee ulos kankaan kanssa.
No, välineistä viis, pääasia, että maalaa!