|
|
|||
|
23.02.2010 - 17:31
Kun nainen näki, että ruoho oli vihreämpää aidan toisella puolella, hän avasi veräjän, jätti vanhan lakastuneen nurmikon.
Vihreämpi ruoho oli pehmeää, tiheää. Ruohon runsaus teki naisen onnelliseksi.
Silloin kun ei jaksanut hypätä aitojen yli, kannatti avata veräjä.
*** Kuvitus täällä
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
mm, totta puhut. Kovin vaikeaksi ei kannata tehdä. Mitään.
Unelma, toivon mukaan :)
Hieno kuvitus.
Tätä täytyykin nyt sulatella - Siperia kiittää. Tästäkin ;)
Iän myötä se aidan alitse ryömiminen on käynytkin turhan työlääksi.
Arleena, onneksi on veräjä.
Inkivääri, etsiminen voi palkita.
Tienpäällä, sulattele rauhassa.
Yaelian, tuntuu mukavammalta pehmoinen ruoho jalkojen alla.
Mk, mahahan tarttuu kiinni, jos ylittää ryömiä ali! Tai takapuoli :)
Polka, uudet lasit silmille, niin näet!
HPY, onneksi vanhuus on myös viisautta :)
Elegia, totta. Liian usein ei tätä tapahdu.
Se olisi liian helppoa.
Harakka, viisas ihminen se veräjän keksijä!
Mimosa, helmasynti ainakin minulla.
Joo, veräjä ei ole este....ja ratkaisuja sen kautta kulkemiseen on ainakin kahdenlaisia...jos on myyrä menee veräjän ali ja jos on pöllö, menee veräjän yli...suosittelen myös portin avaamista...ruoho on aika monesti vihreämpää siellä...
Helmipöllö on viisas.
Ari, totta.
Vaikea valinta varmaan, Aimarii.
Hämeenjussi, hyvä idea!