|
|||
 |
|
||
|
27.01.2010 - 18:51
Neljänkymmenenseitsemän vuoden iässä nainen tajusi, että jos auto ajaisi hänen päälleen, jos hän iskeytyisi katuun ja löisi päänsä, murtaisi jalkansa ja ranteensa, hänen vaatteensa repeytyisivät, peittyisivät vereen, eikä kukaan, eivät silminnäkijät, eivät ohikulkijat, eivät ensihoitajat, eivät sairaanhoitajat eivätkä lääkärit voineet nähdä, olivatko hänen alusvaatteensa puhtaat ja ehjät. Asia ei olisi enää naisen hallinnassa, ei olisi kontrollia, ei tarvittu välttämätöntä, kilttiä ja tunnollista lapsuuden oppien noudattamista: alusvaatteet pitää vaihtaa joka päivä, sillä koskaan ei voi tietää, milloin joutuu onnettomuuteen ja tulee riisutuksi vieraiden toimesta. Puhtaat, ehjät alusvaatteet eivät nöyryytä niiden kantajaa. Oivallus ja mielikuva verisistä vaatteista vähensivät huomattavasti naisen pyykkimäärää ja aina toisinaan hän tunsi häpeämätöntä riemua, lähes rietasta iloa kulkiessaan rispaantuneissa ja hiestyneissä rintaliiveissä, reikäisissä, tahraisissa alushousuissa.
*** Tarinan kuvitus täällä.
|
Kirjoittaja
Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Vuodet vapauttavat ja lisävuodet ovat oikeaa bonusta. ; )
Mitä tulee noihin Karin petin petaamisiin, niin se on pakko!!!! Ei voi lähteä mihinkään, jos peti jää auki! On niin kiva tulla kotiin, kun on sijattu peti :)
Kerran liippasi läheltä, kun jalka murtui ja leikkaussaliin kiidätettiin. No vasta jälkeenpäin mietin mitä oli päällä. Oliko ne paremmat rintsikat ja pitsiä alkkareissa.
Nyt taas tahtoo unohtua. Onneksi ei ole sattunut pahempaa.
Bonukset ovat kivoja, Unelma!
Heh, Kari, tuttu juttu...
Polga, ihana vapautua!
Kimmeli, on se kiva tulla kotiin, kun ei tarvi avata petiä, vaan pääsee suoraan nukkumaan :)
Hirlii, sairaalassa ei ole oikeastaan kukaan.
Marjaisa, rumat koreilee vaatteilla vai miten se meni.
HPY, hyvää yötä!
Arleena, kyllähän se pistää miettimään...
Iski takautuma. Kun juuri ja juuri sai polvipussiset verkkarit jalkaan ennen ambulanssin tuloa, ei haitannut yhtään, ihan sama. Mutta ihan ilman olisi ollut noloa. Kotiinlähtiessä niissä samoissa verkkareissa jo hiukan hävetti, mutta vain hiukan.
Sairaalan mummokalsareissa on se hyvä puoli kyllä, että ei kiristä mistään.
Mukavaa kun täältä jo alkaa sanojakin löytyä.
Että jos nyt kaatuisin...
Koskaan ei ole huolettanut että mitä ne auttajat ajattelisivat kun ei ollut kypärää päässä.
Mutta mielessä kyllä käy, että, entä jos...
Joskus miehellekkin sanoin, jotain rumista alusvaatteista, tai että aja varovasti sitten, kun mulla on kamalat alusvaatteet, niin mies vaan örisi ja sanoi, että se on sitten ihan sama, mitä on päälläsi.
No,, kaippa se sitten onkin ihan sama, revitään ne siellä kuitenkin ja housut leikataan auki sivusta, jos ite olen jo riekaleina kolarista!
Eipä koskaan tullut onnettomuuden uhreja riituttaessa katsottua heidän alkkareitaan "sillä silmällä"
Pakinasi herätti mukavasti mietteitä.
Elegia, noinhan elintoiminnoille tuppaa käymään.
Demetrius, mistä sinä tuollaista olet kuullut!
Inkivääri, prinssit ovat hämäystä... :)
Puhuri, pääasia, että pääsi kotiin!
Yaelian, sinulla on helppoa siis!
Isopeikko, kiperiä kysymyksiä.
Sirokko, vähemmän niitä silkkejä omistan...
Mk, niinpä! Kypärän puute on itsestäänselvyys...
jl, vapautus on ihanaa!
Sokea kana, ole hyvä.
Harakka, voi sun juttuasi!
Ari, no niin, on siis muitakin optettu samalla tavalla!
Aimarii, olet oikeassa, ei niitä alusvaatteita kukaan katso.
Hamalainen, luulen, että aika usein hakusanoilla tuleva pettyy tultuaan blogeihini.
Hyvä niin.
Enska, elämä on välillä niin epäoikeudenmukaista.
Nojaa, Iiris, joskus tällä tavalla.
Vaatteet ei koskaan ole olleet kuin kuori, sisintäni minäkin pelkään.
Sisin se on pelottavin minunkin mielestäni, -stjtr-.