|
|
|||
|
19.10.2009 - 10:05
Kului kaksi ja puoli minuuttia. Markkinointiosasto laittoi lähetin esittelemään minulle suunnitelman kirjamessuja varten. Ota tai jätä, ihan sama, luki keltaisessa Post It-lapussa, joka oli lätkäisty aa-nelosen päälle.
Keltaisen lapun henki oli sen suuntainen, että jättäminen olisi tarkoittanut hanskojen heittämistä naulaan ja markkinointiosaston siirtymistä luotettavampien kirjoittajien luokse, joten otin. Laitoin vielä lähetin mukana viestin, että kiitos paljon, todella hauska ja hilpeä idea. Olette mahtavia. Jatkakaa hyvää työtä. Yhtään ei haittaa, vaikka ei ole myyntitiskiä. Ihan hyvä siinä vaatenaulakoiden edessä on seistä kirjakassin kanssa. Enkä tuoliakaan tarvi. Kylttikin on kiva, ei edes kirjoitusvirheitä.
Niinpä nyt sitten minut voi nähdä kirjamessuilla, ehkä torstaina, ehkä perjantaina, ehkä lauantaina, ehkä sunnuntaina. Vaikeaahan se on tietää, minä päivänä sairastun.
Älä turhaan kainostele, vaan tartu hihasta. En minä pure. Mikäli pelkäät kulkevasi tungoksessa kyltin ohitse, laita s-postia ja varmista tautitilanne ja paikallaoloni, jos haluat ostaa kirjojani ja tarjota sen lonkeron.
Kategoriat:
kulttuurista kanssakäymistä
, taikkari
, toinen painos
, valkoiset talot
30 kommenttia
Kommentoi
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Hieno homma!
Hyviä kauppoja toivottelee unnu, joka edelleen on unisiipi.
Messuille en tuu... ihan liian iso juttu minulle.
Saisin etsiä itteäni sen jälkee viikkotolkulla!
Polga, kyllä sen lonkeron voi tarjota ilman messulippuakin.
Hirlii, on se innovatiivinen tuo markkinointiosasto...
-stjtr- arvasin kyllä, ettet pahastu, jos sinulle tarjotaan lonkeroa.
Unnu, minun näkemiseni monen lonkeron jälkeen on kyllä hauska juttu...
Kimmeli, tervetuloa. Totta, messuilla voi eksyä, jos on juonut liian monta lonkeroa.
Penjami, enpä ole koskaan Jyväskylän messuilla käynyt, kiva kuulla, että sielläkin on hyviä naulakovieruspaikkoja!
Kääk, Pisara, mikä kirjoitusvirhe????
Harmi, ettei työnantaja nykyisin kustanna reissuja Hesaan.
No höh, onpas nihkeä työnantaja, Kari.
Joo, ammattilaiset on tosi hyviä ideoimaan :)
Aika haastava juttu tuollanen markkinointitempaus. Ja aattele kun ihmiset tulevat haastamaan kaikenlaista tyhjänpäiväistä, kehuvat kirjoja mutta eivät osta.
Hahhah, Pisara, no, en varmaan tarjoa, ei ole varaa :)
Kääk, Isopeikko, eihän sellainen käy! Että vaan kehu, eikä osta ja tarjoa juomaa.
En ala, jos se on sellaista. Jään kotiin :(
Onneksi olkoon, markkinointi ja esilläolo on aina tarpeen. Kotoa ei sitä kirjailijaakaan löydetä.
Mutta minua hieman huolestuttaa tuo lonkeroiden määrä, joita joudut tai saat juoda. Ettei vain olisi pientä tulvaa myyntitiskillä.
Mutta olen hengessä mukana!
Saattaahan nimittäin hyvinkin olla, että joudun uhrautumaan ja raahautumaan tsadiin jo peräti kolmatta tai neljättä kertaa tänä vuonna (mikä tietää kyllä jo yliannostuksen vuoksi tsadimyrkytystä).
Arleena, turha pelko, näyttää siltä, että kaikki ovat vain hengessä mukana ja saan juoda vettä vessasta...
SuviAnniina, AUTS! Kaameat mätkyt. Huh, laitan postikorttikaupan mainoksen blogiini jossain vaiheessa, että ihmiset voivat tilata joulukortit sinulta.
Harakka, onhan tämä Helsinkin vähän syrjässä, myönnetään:)
Äh, Hirlii, en pidä limuista, kahvia sitten mieluummin.
Tienpäällä, alkaa näyttää siltä, että parkkeeran itseni kotisohvalle, laiskuus iski...
Hmm, ehkä niin, Hamalainen -katsotaan nyt, tuskin taitaa tulla käsiäkään :)
Kommenttiisi blogissani vastaan, että kyseessä ei ole valitettavasti mikään suurseura, vaan meistä erkaantunut poliittisesti suuntautunut erikoisseura ja toinen vielä pienempi ringetteseura. Esim. ringetellä junnujoukkueita 5, meillä 6, jäävuoroja silti heillä 9 ja meillä 3. Tätä ei lasten vanhemmat voi mitenkään ymmärtää!
Ippu, kipaise Siwassa ja ota muutama lonkero ihan itsellesi, niin oudot neurologiset häiriöt häviävät.
Kiitos selvennyksestä, Marjukka.
Nonnii, yksi ilmoittautunut, kiitos Saara!!
Tuu ens keväänä Jyväskylän kirjamessuille, niin tarjoon kaksi! :)
Katsotaan, Iiris.
hdcanis, minä olinkin siellä lauantaina vaan...