|
|
|||
|
12.10.2009 - 03:46
– Mä en todellakaan tiedä mitä tekis. Mikko sanoi, ettei se halua mitään muuta.
– Mutta eihän se käy. Se ei vaan…
– Käy. Niin mä tiedän. Mutta tavallaanhan se, ettei se käy, sotii meidän periaatteita vastaan. Mehän päätettiin jo ennen kuin lapset syntyi, ettei me pakoteta niitä rooleihin. Ne saa olla mitä ne haluaa.
– No, niinhän me päätettiin, mutta…
– Ja kun Aino-Orvokki halusi sen autoradan, me ostettiin sille se.
– Se nyt oli ihan eri asia.
– Niinku sinäkin halusit leikkiä niillä kilpa-autoilla.
– Niin säkin.
– Nojoo, mutta mitä me tehdään Mikon kanssa? Mikko sanoi, että se on niin surullinen, kun Milla-Marjaanallakin on, eikä sillä ole omaa.
– Ne on kyllä hyviä kavereita, Mikko ja Milla-Marjaana.
– Eihän Mikko leiki kenenkään muun kanssa tarhassa.
– Niin, mutta ihan totta, mitä muut lapset sanoo, jos me ostetaan sille se? Kaikki tämänkin pihan lapset?
– En mä tiedä. Ehkä ne ei sano mitään. Ehkä niistä sellainen vauvanukke on kiva.
– Pojistakin kiva? Mä en ihan usko tohon. Ja vielä nukenvaunut!
– Mikko sanoi, ettei se toivo mitään muuta synttäriksi kuin ne. Vauvan ja vaunut.
– Jos me mentäis vaikka risteilylle? Vietetään siellä Mikon synttäreitä. Se olis niinku sen lahja. Olis pallomeri ja cokis ja jätskii ja ranskiksia.
– Miks tää on niin vaikeeta? Lasten kanssa. Mä vihaan kuluttamista ja luonnon saastuttamista ja risteilyt on typeriä, mutta…okei, mennään. Jos se unohtais sen nuken ja vaunut.
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Todella hyvä kirjoitus!
Mikollekin kannattaisi nukkensa antaa, kyllä poika aikanaan oppii miesten tavoille :)
Turha tuota on hötkyillä etukäteen.
Oisvat ostaneet Mikolle nuken ja vaunut. Ei se tee miehenalulle yhtään huonoa opetella vähän etukäteen.
Sisko nukku piänenä likkana leikkipyssy tyynyn alla, ja silti se on silti ihan naisellinen kolmen lapsen äiti.
Se vaan tykkäs leikkiä muilla ku nukeilla....
Ja veli tykkäs ompelukoneella hurruttamisesta.
Ja mä.... noooh. Mä oon vähä tämmönen :)
Lapsena nukkeja ja nyt pyssyjä...
Antaa kaikkien kukkien kukkia...
Unis, ei ole helppoa olla vanhempi, jolla on periaatteita...
Polga, kyllä kokemusta tulee lisää ja yleensähän kokemus kasvattaa, ainakin johonkin suuntaan.
Kari, minäkin tiedän tuollaisia perheitä. Ja tiedän myös perheitä, joissa pojille on ostettu autot ja pyssyt, mutta poika on ollut kiinnostunut ihan muista leluista.
Pääasia, että lapset leikkivät, Unelma, se on tärkeintä.
Arja-Anneli, yksi tykkään yhdestä, toinen toisesta. Olisi kivaa, jos jokainen voisi toteuttaa itseään.
Ja olla onnellinen, nukkien ja pyssyjen kanssa :)
BLOGitse, luulen, että vanhemmat pohtivat ankarasti, minkälainen on ympäristön paine, jos Mikko työntää nukenrattaita.
Iiris, joo, ne varavauvanuket tuppaavat lentämään lattialle aika helposti.
SuviAnniina, parempi ostaa lapselle bratzit ja muut siinä iässä, kun haluavat, ettei tarvi sitten 5-kymppisenä mennä terapiaan etsimään sitä sisäistä lastaan, joka on jäänyt vaille.
Ihanaa, HPY!
Mietin tässä kuule seksuaalista häirintää, kun katsoin viikko sitten Uutisvuotoa ja nuori nainen, jolla oli paita rintojen asti auki ihmetteli, kun miehet tuijottavat hänen kaula-aukkoaan (täytyy tunnustaa, että tuijotin minäkin ja olen erittäin hetero - oliko se häirintää? No ei varmaan telkkariin sentään8). Hän on toimittaja ja oli joutunut asiasta huomauttamaan haastateltavalleen - eli siis työtehtävissäkin hänellä on samanmoinen paita oletettavasti?
Olemmeko nähneet miehiä toimisto- tai toimittajan työssä, hississä työpaikalla, paita auki puoleen väliin, rintakarvat tai -karvattomuus välkkyen? Mitäs jos näkisimme - pysyisikö katseemme tiukasti muualla?
Itse leikin jousipyssyillä ja olin niin intiaani, että. Omilla pojilla on ollut niin pehmolelut kuin jopa paperinukkeja. Pyssyä en heille ostanut ja mikä ilo vanhimmalla pojalla, kun sedältä sai korkkipyssyn lahjaksi.
Monilapsisissa perheissä lapset voivat leikkia aivan vapaasti sekaisin tyttöjen ja poikien leikkejä, jos huvittaa.
Jotenkin luulisi, Inkivääri, että töissä pukeutuu asianmukaisesti -harvassa työssä voi käyttää tuollaisia vaatteita kuin kuvailit. Järjen käyttö on sallittu.
Kyllä minäkin tissejä katsoisin, jos ovat tyrkyllä.
Kiitos tunnustuksesta.
Roosa, nämä vanhemmat varmaan näkivät sielunsa silmillä, kuinka poika ulkoiluttaa nukkea ulkona, muiden poikien pelatessa jalkapalloa...
Joo, Arleena, järki mukaan, ja antaa lasten leikkiä.
B varmaan arvostaisi tekoasi, jos julkaisisit sen kuvan, Polga...
En minäkään halunnut pojalleni leikkiaseita hankkia, vaan mielikuvitusta käyttäin hänellä oli joku sohlo pyssyn virkaa tekemässä ja iltaisin nalle kainalossa.
Aikuisena hän metsästää!
Kiinnostava kirjoitus.
Aimarii, lelutarjontaa on todella paljon. Siinä vanhemmat saavat pitää päänsä kylmänä, etteivät huku.
Sieltä se kasvatus alkaa, Famu!
Siksi meillä poika on myös saanut nukkensa, oli kiva sitten leikkiä siskon kanssa kotia.
Marjut, punainen linja-auto kuulostaa upealta.
Ei se unohda :)
Kyllä lapset leikkii monesti eri leluilla, mutta kun aikuiseksi tulevat, niin melkein kaikkihan sitten alkaakin leikkiä sitä yhtä ja samaa leikkiä, tytön ja pojan metsästystä.
Mä ite olen pienenä monesti leikkinyt autoilla.Eikä mustakaan nyt erikoisen kieroon kasvanut tullut!
He:-D
Ei unohdakaan, Isopeikko :)
Harakka, ei sitä kieroon kasva, vaikka leikkiikin autoilla :)
Kyllä minä luulen, että tätä voi soveltaen toteuttaa nykyajassakin, Demetrius...
Leikitään joskus yhdessä, Lepis!
Miksi, hyvä kysymys, Sirokko. Ehkä poikien pitää olla vahvoja, vaikka jestas, hoivaaminen vasta vaatiikin vahvuutta.