|
|||
 |
|
||
|
06.10.2009 - 21:33
Martti oli tehnyt ratkaisun. Signe tiesi, ettei miehen päätä käännetty. Mikä oli kerran päätetty, se myös piti. Signe ei voinut kuin tyytyä, katsoa vierestä. Mies puki ylleen vain kevyen tuulitakin, laittoi topan tupakkaa taskuun. Miehen käsi oli viileä, Signe puristi lujempaa, olisi halunnut sanoa jotain.
– Minä menen nyt, Martti sanoi, otti rollaattorista tukea ja lähti. – Kiitos kaikesta, Signe.
Signe huokaisi katsoessaan Martin valokuvaa piirongin päällä. Martin kuolemasta oli kaksi vuotta, eikä päivääkään kulunut ilman kaipausta. Joskus Signe mietti, että hänen olisi pitänyt lähteä yhtä aikaa Martin kanssa. He olisivat voineet yhdessä seistä ja odottaa kuljetusta. Sitä Martti ei ollut kuitenkaan halunnut.
– Sinä olet terve, Martti oli sanonut. – Elä vielä vähän aikaa, tulet sitten perästä. Minä laitan siellä kaiken sinulle valmiiksi.
Ehkä Martti oli ollut oikeassa. Signe oli ollut silloin vielä terve, toisin kuin Martti, jonka kävely oli vaikeaa lonkkamurtuman jälkeen. Leikkauksen jälkeen Martti oli laitettu sairaalasta kotiin, luvattu kyydit terveyskeskuksen fysioterapiaan. Niitä kyytejä odotellessa Martti oli saanut keuhkokuumeen, joka pitkittyi, ja kuumeen myötä miehen elämähalu katosi. Martti oli päättänyt tilata viimeisen kyydin.
Signe kaatoi itselleen toisen kupin kahvia. Hän vilkaisi ulos ikkunanverhojen lomitse. Naapuritalon pyörätuolityttö istui edelleen ulko-oven edessä. Taksi oli tuonut tytön jo puoli tuntia sitten. Räntää satoi, tyttö oli muuttumassa valkoiseksi. Signe oli puhunut viime vuonna tytön äidin kanssa, ihmetellyt, miksi tyttö istui pihalla sateessa, kylmässä ja tuulessa.
– Kuskien pitäisi avata ulko-ovi ja viedä rappukäytävään, tytön äiti oli selittänyt. – Tytöllä on kotiavain, ja hän pääsee kotiin koulun jälkeen, jos pääsee rappukäytävään.
Joka päivä tyttö istui ulko-oven edessä. Joskus joku ohikulkija avasi tytölle ulko-oven, joskus hän sai odottaa, kunnes äiti tuli töistä.
Signe pudotti ikkunaverhon paikoilleen. Hän olisi halunnut mennä tytön avuksi, mutta pihan ylittäminen ei onnistunut. Katkennut verisuoni päässä haittasi edelleen, teki jalat huteriksi ja heitti pitkin pituutta varoittamatta.
Ehkä minun pitää tehdä niin kuin Martti teki, Signe ajatteli. Ei tästä tule enää mitään. Tämän terveemmäksi en enää tule, ja Marttikin jo odottaa minua. Johan minä olen täällä ollut.
Signe otti lapun, jolle kotipalvelun työntekijä oli raapustanut puhelinnumerot. Hetken Signe mietti, kumpi olisi helpompaa, jäätyä kuoliaaksi vai nääntyä nälkään, teki sitten päätöksensä.
– Kalmio-ateriapalvelu, miten voin auttaa?
***
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Celia, ymmärrän, että olet iloinen vanhustesi puolesta, niin minäkin olen.
Reine, siitä vaan printtamaan ja jakamaan lehtisiä :) Eikun oikeasti, nämä jutut toimivat parhaiten kai täällä blogissa, luulisin.
En tiedä, pelastuuko, Isopeikko, tuskinpa. Tuo vain harventaa ikääntyneitä ikäluokkia, eivätkä ole sitten kuormittamassa sosiaali- ja terveyspalveluja.
Ja maailma on nuorien ja rohkeiden.
Yaelian, kyllähän se hiljaiseksi vetää. Linkit oli laitettava, jotta ei kukaan syyttäisi liioittelemisesta.
jl, aihe ihan tyrkytti itsensä tarinaksi, joka on totta.
Ajankohtainen pakina.
Ai niin, ei saa huutaa, mutta kun mikään asia ei parane pelkällä ... Reine haluaisi jakaa tämän manifestinä. Minä taas haluaisin tämän jutun joka päivälehden etusivulle.
Bravo, Susu!
Ja ongelmat tietenkin aina jonkin muun tahon vika.
Jossain välissä on vain hämärtynyt ettei kyse ole pelkistä numeroista vaan ihan oikeista ihmisistä.
Kuljetuspalvelusta taas onkin liikaa(kin) omassa lokissani. BTW, kilpailutus pitäisi olla nyt käyty, en ole vaan kuullut mitään tuloksista. Ainakaan entinen kiva aamukuski ei enää ole ajossa *snif*. Oli kohtelias, mukava, hauska ja kertoi aina kaikki Palmian jutut - ehkä hän ei saanut jatkoja, koska oli käsittääkseni niitä ainoita pienyrittäjiä mukana kilpailutuksessa....
Signe sitten teki valintansa.
Lepis, joskus elämä vaan on niin naurettavaa.
Arleena, byrokratia ja käytännöt tukahduttavat hyvin.
Roosa, huuda vaan, minäkin huudan.
Mk, no näinhän on, muutama vaivainen prosentti vähän aikaa, sitten kaikki rullaa taas...mitä sinä aikana tapahtuu, ennen kuin rullaa...totta, ei ihmisiä, vaan numeroita.
Joo, Polga, oli tämä pakko kirjoittaa. Ajattelin, että olisin laittanut linkit kuljetuksista sinuun blogiisi, mutta tein sitten tällaisen ratkaisun.
Marjut, niin Signe päätyi ratkaisuun.
Hyvä aihe. Toivottavasti tämäkin ei jää vain parin päivän keskusteluun. Nykymaailmassa uudet aiheet syöksyvät päälle.
Sita ennen pitaisi kaikille vanhuksille ostaa tietokone, opettaa heille sen kaytto jne jne.
EN MUUTA HELSINKIIN!
Ajatuksia herättävä ja hieno kirjoitus aiheesta!
Famu, pahoin pelkään, että uudet kohuaiheet odottavat jo nurkan takana. Eivät asiat jaksa kauan kiinnostaa. Aina pitää olla uusia sensaatioita, muuten ei nykyihminen havahdu.
Surullista. Kuvottavaakin.
Joo, samaan kiinnitin huomiota, HPY. Jep, ei tänne kannata muuttaa. Olisikohan Turussa asiat paremmin?
Niin, Uuna, voihan olla, että perintöä kärkkyvä jälkipolvi tilaa noita palveluja tarpeeksi ajoissa...
ps. kirjoituksesi taas nappiin - asia taustalla liiankin tuttu: ongelmat tiedostettu mutta mitaan ei tunnuta saavan aikaiseksi.
Ketka ne olivatkaan vastuuhenkilot naista asioista?
Ettei vaan olisi aikuisiassa olevia naishenkiloita joiden kuvittelisi omaavan empatiaa niin paljon, etta panostaisivat tyossaan muutokseen kaikki voimavaransa.
Ai niin. Olenpa tyhma. Ei ketaan voi vahempaa kiinnostaa! Sehan se on se laulu tana paivana. Kas kun unohtui...
Säästöt ei säästä ketään, eikä mitään, Hamalainen.
Polga, olisikohan tuossa markkinarakoa -Lopetuspalvelu- jos vaikka omat hommat alkaisi tympiä ja tekisi mieli suunnata uudelle uralle?
BLOGitse, luulen, että nuo aikuisiässä olevat naiset kärsivät systeemin toimimattomuudesta, tekevät varmaan sen, mikä on tehtävissä. Ainakin toivon niin, ja pahoin pelkään, että jatkuvassa myllerryksessä ei enää ole voimavaroja paljon jäljellä panostaa alati muuttuviin käytäntöihin.
Rahat, resurssit ja huono tietotekniikka ovat ne, jotka uupuvat. Kuka sitten istuu rahakirstun päällä?
Hienosti taas tartuit vakavaan asiaan, kun vielä puolustelevat että enimmäkseen toimii - eihän se auta sitä ihmistä, joka jää ilman ruokaa! Kaikilla ei ole omaisia, mutta monella on, heitä vähän hätyyttelisin taas.
tarkoitin ko. naisilla tai miehilla, ihmisilla, resuista ja rahoista paattavia.
Jos johto ei hoida kunnolla tehtaviaan ei varsinaista duunia tekevat ihmiset voi tietenkaan hoitaa hommiaan.
Resut ja rahat tulee ylhaalta eli ylimpaan johtoon on katsominen kun rahakirstusta puhutaan.
Palmialla mennöö vähä huonosti, kun ei onnaa ruoka eikä kyyti.
Mutta Eduskunnassahan olis hienoja ruokaloita kaksin kappalein, ja pahuksen hyvä sapuska.
Miten olis, jos tilapäisratkaisuna kutsuisivat ko.vanhukset vaikka sinne syömään.
Vaikka ihan virka-autoilla?
Ja anteeksi viel se tirskahdus...
Kalmio tuli ihan väännöksenä tuosta Palmiasta, Inkivääri. Joo, kyllä varmaan omaiset tekevät mitä pystyvät, mutta kaikilla ei ole lapsia, tai lapset asuvat toisella paikkakunnalla. Ei ole helppo yhtälö.
Polga, vakkariräyhääjä:) Minuakin pelottaa, että kaikki sysätään kolmannelle sektorille. Yksityinen palvelu maksaa aina enemmän, suurella osalla eläkeläisistä ei ole sellaisia rahoja.
BLOGitse, päättäjät istumaan märissä vaipoissa koteihinsa ilman ruokaa :)
Arja-Anneli, ihan hyvä idea. Parempi mennä kuitenkin nopeasti sinne Eduskunnan ruokalaan ennen kuin saadaan selville, että sieltäkin on kavallettu rahaa ja tiski tyhjenee.
Sirokko, Suomi on luvattu systeemien kehittämisen maa -käytännöt ovat sitten eri juttu.
Jame, niin oli tarkoituskin revetä.
Kyllä sun kirjoituksesi pitäisi julkaista päivän lehden etusivulla ja suurellakin vielä!
No joo, Harakka, eipä taida sellaista lehteä olla, joka julkaisisi. Ja ovathan nämä jutut siellä jo -uutisina.
Niin kuin useat muutkin sinun kirjoituksesi.
Hyytävää tekstiä!!!
Yöjutut ovat hyytäviä, Alastalo. Niin kuin päiväjututkin.
Tämä on totuus ja ymmärrän hyvin, miksi ihmiset tekevät omia ratkaisujaan, kun eivät itse jaksa, eikä apua tule.
Joskus ratkaisu on helppo tehdä, Aimarii.
Ps. Aihe-ehdotus kirjoitukseksi (jos sallit ehdottaa): sikainfluenssarokotus, meidän perheessä kieltäydyttiin siitä.
Vanhusten yhteisasuminen voisi olla yksi mahdollisuus, Kristiina, ei mikään palvelutalo, vaan perinteinen kommuuni, miksei eri-ikäisiäkin.
Hmm, minulla ei ole oikein mitään mielipidettä sikainfluenssarokotteesta...!
Ok, kiitos.