No voi pojat! Tuosta ei kosto parane, oikein pohjanmaan kautta. Runo kulkee hienosti, laittaisin vielä ekan säkeistön vikalle riville "lupauksesi". Ai mutta taisit laskea keskimmäisen uun yhdeksi tavuksi, anteeks ei mitään.

Kosto on joskus kovin vakavaa

toka vika säkeistö on parasta runossasi

Pisara, tämä on aika harkittu ja hyvin toteutettu kosto. Joo, jos laskee tavallani, niin se ii ei mahdu...

On se, Eem.

Hups, niin minustakin, Ilona :)

Vau mika kosto.

Olihan se, HPY.

Sinua täytyykin varoa. Tai en tiedä. Tuo voisi voittaa saappaat jalassa kuoleman. :))

Hieno ja hauska runo.

Olipa kosto;-)

Heh, siitäs sait:) Hienot on molemmat, sekä kuva että tekstit.

Tuo hautakiven teksti, onko sille sallittua nauraa?

Olipa hurja kosto.

Välillä oikein sujuvaa riimittelyä :) Onkohan maailma oikeasti tuollainen?

Se parhaiten nauraa, joka toiselle kuoppaa
kaivaa ;o)

Alastalo, kyllähän tänä voittaa saappaat jalassa kaatumisen...jep, kannattaa varoa minua.

Yaelian, niin oli!

Inkivääri, kiitos.

Piatta, sille pitää nauraa.

Unelma, oli hurja nainen...

Isopeikko, ei todellakaan ole minun maailmani tuollainen. Olen täys lälly.

Hane, niin nauraa :)

Pitkästä aikaa täällä ja tämäpä runonen vallan hassu oli, kun vei kosto korston alle mullan.
Noin paljon ihminen tarvitsee maata, jonka alla saa maata ja Tavihan siitä lauloi, sen muistat sä varmaan, mä arvaan.

Syksyä mukavaista Sulle. ;-)

Muistan Tavin laulun, Pekka.

Joo, kosto vei korston mullan alle...hui!

Hurja runo kostosta.
Uskottavalta se kuulostaa. Kosto taisdi olla suloista.

Kärsiköhän se ees?

(en tiärä, ei omakohtaista kokemusta onnettomasta rakkaudesta)

Ihanat riimit!!! Todella vauhdikas ja raju kosto - kamelin selkä katkesi.

Saisko tuohon mahtumaan vielä johonkin: Zibatitseijaa?

Äärimmäinen teko.

Arleena, kyllä kosto taisi olla suloinen!

Roosa, hyvä kysymys...!

Hyvä vaan, ettei ole kokemusta, Hannele!

Polga, putket ulottuu taivaisiin :)

Elegia, aika vauhdikas mimmin runossa, kova ratsastaja...

Harmaasus, nyt lyö tyhjää.

Aimarii, kuva on mielestäni hillityn lakoninen :)

Hämeenjussi, niin jatkuva uskottomuus on :)

tienpäällä, kalsarit oli nilkoissa.

Tuli semmoinen "lälläslää, siitäs sait"- olo. Varsinkin kun kyse oli miehestä...

Onnenpuu, voisihan mieskin kostaa...

Pysäyttävä tuo teksti hautakivessä.
Runosi on hurja ja säälimätön!

Erikeeper, onhan se aika paljon puhuva tuo kivi, samoin runo.

Minä yhdistin tämän mielessäni myös ajankohtaisiin uutisiin - ihan vain fiktiivisesti, eihän sillä totuudella kai ole (ainakaan vielä) mediassa mässäilty. Aikamoinen kosto.

Kai se nyt ehti nauttia tarpeeksi.. tarkotan sitä naista, kurjaa jos mies ennenaikasesti kilahti...

jl, kyllähän aina voi kytköksiä löytyä faktoihin.

Heh, Sirokko, toivotaan niin :)) Hassu!

Olisi varmaan kannattanut katsella tätä daamia tarkemmin silmiin ja pitää paremmin hyvänä.

Tuli mieleen pätkä "Sinun arkkusi oli kevyt kantaa hyvien tekojen painosta, ja ilolla sen hautaan laskin. Itse sen peitin, omin käsin mullat heitin, pään päälle kiven asetin."

Kylläpä olikin virkistävä runo!
Eihän nykyään runoissa ole edes loppusointuja.
Tai tolkkua muutenkaan - tässä oli vieläpä kunnon juoni.

Olipas kunnon kosto, tuosta se ei enää parane!

Tuima, niin olisi kannattanut katsoa, ja varoa...

Mudzahir, mielenkiintoinen pätkä!

Mk, aina välillä pitää kokeilla loppusointuja, joskus ne sopivat runoihin. Jep, juoni pitää runossakin olla.

Rauni, ei parane, ei!

Ei kannattaa pettää tätä naista, pääsee madonruuaksi ;)

Olen aina kuvitellut, että kosto olisi paras kylmänä, mutta hei... kuuma kosto voi tosiaan olla nautinnollinen.

Eipä kannata, Hirlii!

Joo, ihan turhan paljon hehkutettu tuota kylmää kostoa, Hoover...

Kuuma kosto, kuuma tunnelma.

Huuman kuumaa, Hilbert.

Vielä tuosta runojen loppusointuisuudesta : 50-luvulla loppusointurunoilijat leimattiin toivottoman takapajuisiksi. Ei aivan suotta : loppusointuun hirttäytyneet runoilijat alkoivat olla toivottoman ennustettavia. Syynä varmaan se, että kaikki suomenkielen järkevät loppusointumuunnelmat oli jo käytetty.

Ilpo Tiihonen on sellainen runoilija, joka osaa yhdistää moderniin runoon loppu-, alku- ja sisäsoinnut ja saada runon elämään. Suosittelen ämkoolle. Itse tykkään eniten 90-luvun kokoelmasta, nimeltään jokin "Bronx" tai "Boxer" tai jotain vastaavaa (ei löydy kirjahyllystäni mutta kyllä kaikista hyvinvarustetuista kirjastoista). Lempirunoni on ehdottomasti "Dorkalan portilla", jossa muistinvaraisesti runoilija juo hulluinhuoneen portilla myrkynvihreää mentolilikööriä ja kattoo "jumalten keinussa" istuvia potilaita. Jumalten keinussa "jotkut kai liikaa vauhtia sai."

Lisäys edelliseen : kirjoittaja oli Juha "Mudzahir" Tuomikoski.

Pidän Tiihosesta, Mudzahir, mutta en ole aikoihin häntä lukenut, Pitääkin taas ottaa luvun alle.

Wau ! Tàmä on kyllä täydellin kosto !!

Aika herkullinen, Marjut :)