|
|
|||
|
17.09.2009 - 10:50
Kas kuusen juurella oksien alla
on oma kolo kodittomalla.
Sen hampaat ne aamuisin loukkua lyö,
kun kohmeisin sormin makkaraa syö.
On seininä pressua, pahvia katto,
ja kasseista tehty on muovinen matto.
On pikkuruikkuinen viltti tää,
se laihasti öisin lämmittää.
Kun talvi tuiskuu ja pakkanen paukkaa,
niin ihmiset ohitse kolon nyt laukkaa.
He näkevät mihin he uskovat:
on kuusessa tähdet niin kimaltavat.
Vaan kauan ei tähtiä jaksa muistaa,
taas matka ihmisen eteenpäin luistaa.
On pakko päästä kuluttamaan,
kas, shoppailu tunteet turruttaa.
Ja kuusonen tuutii, jo tulla saa ilta.
Jo äänet vaikenee myös ostarilta.
On kuusen alla niin jäätävää,
kenties ei koditon herääkään.
*** Runotorstain 140. haaste on sitaatti Richard Fordin kirjasta Itsenäisyyspäivä (suom. Sirkka Alanko, Tammi 1996): "Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja."
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Laulan muuten oravalaulua jokaikinen ilta tyttärelleni ;-)
Toisaalta runosi rytmi ja taitavat riimit kertovat siitä, että se syntyi tuosta vaan. En tarkoita väheksyvästi vaan arvostavasti. Hyvässä flowssa syntyy hyvää.
Surullinen asia, mutta kiehtovasti kirjoitettu!
Elämä on.
Hyvä vastaus haasteeseen.
Mutta aika surullinen..
Josta tulikin mieleen, että Hörhö on saamassa OIKEAN ASUNNON =b
Vera Mumia, enpä tunne tuota Karjalaisen laulua, pitääkin katsoa, löytyykö se youtubesta.
Kiitos, Napaulina.
Unelma, joskus pullotus onnistuu.
Una, on se.
SuviAnniina, tuo think globally, act locally on niin yksinkertainen ohje, että ihmettelee, miksi sen toteuttaminen on niin vaikeaa.
Muista sitten alkuperäinen sanoitus, kun laulat lapsellesi!
Kiitos, Leen@, jotenkin nämä sanat alkoivat vaan rullata tähän säveleeseen.
Uuna, jouduin poikkeuksellisesti heräämään tänään jo kuuden jälkeen, jolloin katsoin haasteen. Lähdin liikenteeseen, menin bussilla mennen tulle ja tämä runo syntyi bussissa. Kotiin päästyäni kirjoitin sen muistivihosta.
Aika harvinainen tapaus, en minä usein busseissa kirjoittele.
Kiitos, Sini.
Harmaasusi, näin on, askeleet saavat uutta vauhtia kuusien kohdalla.
Seamroq, ei tämä oikein taipunut hilpeäksi tällä kertaa.
Polga, upea juttu!!!!!
Yaelia, todellakin -kaksi maailmaa, jotka eivät edes tiedä toistensa olemassaoloa.
Ellu, kiitos.
Tiekkö, mä lauloin tän täällä, ja ihan hyvin Oravanpesä sävelellä meni koko kirjoituksesi.
Surullinen oli kyllä, mutta hieno vastaus hasteeseen.
Harakka, arvaa, lauloinko minä tätä tehdessä! Pitihän se saada sopimaan, heh, hullun hommaa välillä tämä :)
Todestapa hyvinkin, Hirlii.
Eeva, ehkä vähän isommille lapsille...
Kiitos, Ilona.
Olisihan se hieman erilainen joululaulu, Inkivääri.
Tirlittan, voihan se olla niin, että toinen melodia sopisi paremmin, mutta toisaalta tällainen keinuva, hellä ja tuttu melodia ajaa myös asiansa.
Pisara, juuri niin.
Osaisipa säveltää, vaan kun ei, Tirlitttan.
Arleena, ei todellakaan totta ohikulkijoille.
jl, meni matka kyllä joutuisasti!
Kuulostamatta omahyväiseltä tahi hurskaalta.
.....että enhän MINÄ toki noin käyttäydy...mukamas.
No, et tietenkään, Arja-Anneli!
Mimosa, vai hitti :)
Näin sitä herätetään ihmisiä ajattelemaan!!!
Onhan siinä sellaista ristiriitaa, Alastalo :)
Hiukan viluttaa, erikeeper.
Onhan se aika ankea herääminen, Maarit.
Joo, Helanes, eikä vahingossa :)
Se, että tunnistin pohjalta heti vanhan tutun oravalaulun, teki tämän hauskaksi mutta kirjottamasi aihe oli karua todellisuutta.
Tragikoomista, Laps Suomen, niin kuin elämäkin välillä.
Sitähän se on, Aino.
Kiitos, Tuima!
Kiitos, Oopee.