|
|||
 |
|
||
|
04.07.2009 - 12:57
Isoäiti tuoksui juhannusruusuilta. Tai ehkä minä muistan väärin. Isoäidin huone oli pieni, pihalla kasvoi juhannusruusuja, punaisia, lämpimiä, koko katu oli reunustettu hehkuvilla kukilla. Tuoksusta tiesi kenen luokse oli tulossa. Isoäidin jääkaapin päällä oli huuliharppu, mutta se oli toisessa talossa, siellä en tuntenut ruusujen tuoksua. Isoäiti muutti uuteen asuntoon, sanoin hyvästit ruusuille, enkä vielä tiennyt, että ruusujen tilalle saisin pietaryrttien keltaisen makean tuoksun. Isoäiti pyyhkäisi pölyt huuliharpusta, puhalsi pari kertaa, alkoi soittaa. Tunsin laulun, isoäiti soitti aina samaa kappaletta, mutta vieläkään en muista sen laulun sanoja. Muistan ruusujen tuoksun, pietaryrttien pehmeyden sormenpäissä.
|
Kirjoittaja
 susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
 
Käyttöoikeus
 Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi.  
SusuPetal by Hoover, klik kuvaa
|
||
Tuoksumuisti on ihmeen vahva, Uuna.
Kari, oliko se lehmänlantakin hyvä tuoksu kysyy kaupunkilainen???
Ok, uskotaan, Kari. Minulle ihan vieras tuoksu lapsuudesta.
Varsinkin merimiesvalssit ovat keinuvan kutsuvia, Isopeikko.
Totta, Marjukka.
Olivat nukkuneet pois ennen syntymääni. Mutta voin kuvitella että toinen tuoksui hienoille parfyymeille ja toinen niille luonnon ruusuille :)
Ei mitään hajua, mutta aavistuksia kuitenkin, Lepis.
Tuoksumuistoissa takaisin lapsuuteen, Kimmeli.
Nytkin vielä oikein haistan jostain kirjasta, mikä ädiltä on mulle tullut.
Nuuhkin oikein sitä hajua, ja samalla äitiäni ja häntä!
Hän on jotenkin niin lähelä mua, kun muistan tuoksun!
Hei Harakka, juuri kävinkin blogissasi.
Tuoksut ovat tärkeitä!
Välillä muistot tulevat flasbackin lailla, juuri joku tuoksu, ääni laukaisee padon ja muistaa, Satu.
Minun mummuni tuoksuivat "mummuilta" ja loppuaikana kuselta.
Kusi lienee haju, joka jossain vaiheessa tulee mukaan kuvaa, SuviAnniina, surullista, mutta sellaista elämä on.
Sellaistahan se kirjoittaminen välillä on, Kutis, turhaa analysointia. Kun vaan muistaisi.
Tuo mieleen ihmisiä
joita ei enää ole.
Meidän mummu
haisi naftaliiniltä ja
lampaan villoilta,
ihana Mummu!
Hei Ubbu, pitkästä aikaa! Mummut on ihania.
Totta, Arleena, vain kevyt sipaisu riittää.
Minun isoäitini tuoksui vastaleivotulle pullalle. Ja mummo puhtaalle pyykille :o)
Mimosa, hyväntuoksuisia mummoja sinullakin!