SusuPetal

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Anna bloggaajalle lahja | Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

SusuPetal

Päivä

23.06.2009 - 19:08

Isä on lähtenyt töihin, kun minä herään. Äiti nukkuu vielä. Keittiön pöydällä on lappu. Muista syödä aamupalaa ennen kuin lähdet ulos.

Isä on leikannut leipää valmiiksi, otan kaksi palaa, laitan päälle oivariinia ja kipparijuustoa. Maito on loppu. Isä käy varmaan kaupassa, kun tulee töistä.

Leikkipuistossa on vaan vauvoja ja niiden äitejä. Istun keinussa ja odotan, että kaverit heräisi ja tulisi. Kello kaksitoista saadaan soppaa. Minulla on oma lautanen mukana.

Kaverit lähtee kotiin syömään, kun leikkipuisto menee kiinni. Minä keinun vielä vähän aikaa.

Isä ei ole vielä tullut töistä. Äiti nukkuu edelleenkin. Minun tekee mieli kaakaota.

Kategoriat: lapset , elämä on 30 kommenttia Kommentoi

SuviAnniina kirjoitti 23.06.2009 - 19:25

Mulla tuli tästä kirjoituksesta mieleen heti Eppu Nuotion peiton paikka...
Tänään puistossa näin oikeasti suht ison (pienen )pojan yksin keinumassa ja tuli jotenkin surullinen olo.

SusuPetal kirjoitti 23.06.2009 - 20:01

Enpä ole lukenut, SuviAnniina. Kesäpäivät voivat olla pitkiä.

Kari kirjoitti 23.06.2009 - 20:20

Sinulla on taito kertoa lapsen tunnelmista. Minä en tosin niitä juuri enää muista.

SusuPetal kirjoitti 23.06.2009 - 20:31

Minusta tuntuu, että joskus muistan liian hyvin, Kari.

Tuima kirjoitti 23.06.2009 - 20:32

Surullinen mutta hyvin kerrottu tarina. Siinä näkyy lapsen luottamus isään ja isän huolenpito sekä lapsen kyseenalaistamaton hyväksyminen "Äiti nukkuu edelleen."

SusuPetal kirjoitti 23.06.2009 - 20:47

Tuima, onneksi voi luottaa. Isään. Ja miksei äitiinkin.

sirokko kirjoitti 23.06.2009 - 20:57

Nää on aina niin surullisia tapauksia, ja osaat kertoa sen niin lyhyin sanoin mutta koskettavasti.

mm kirjoitti 23.06.2009 - 21:12

Tämä on taas näitä.
Ihastuttavaa tässä on lapsen luottamus siihen, että isä kyllä tietää ja hoitaa kaiken. Ja selvästi isä niin tekee. Saat meidät kaikki uskomaan, että tekee.

Kimmeli kirjoitti 23.06.2009 - 21:38

Voi lasta...
Peiton paikka on hyvä kirja, kuten kaikki Eppu Nuotion kirjat.
Siis, se miten kuvaat lasta, aina, herättää minussa jotain...

SusuPetal kirjoitti 23.06.2009 - 21:54

Sirokko, surullista, mutta ei niin tavatonta.

Kyllä minäkin uskon isään, mm.

Kimmeli, mitähän se herättää?

Kimmeli kirjoitti 23.06.2009 - 22:08

Kysymyksiä...
Lisäksi sen lapsen omassa olossani...

Alastalo kirjoitti 23.06.2009 - 22:35

Voih tuo toiseksi viimeinen lause. Se riipaisi sydäntä ja herätti kysymyksiä.

Tämään lajin kirjoittamisen sä osaat liiankin hyvin.

Kukas sitä lapsuuttaan kaipaisi??? En minä ainakaan.

Krisu kirjoitti 23.06.2009 - 22:36

Vaikka kertomuksen lapsella on vanhempi, johon voi luottaa, on lähtöasetelma silti surullinen. Tuo lapsi on ihan yksin! Mutta tuo kuvasi on aivan mahtava, pelkistetty ja valkoinen ja ihan...mahtavan hieno ja minimalistinen!

arleena kirjoitti 23.06.2009 - 23:03

Surullista. Lapset ovat yllättävän omatoimisia, kun huolehtijaa ei ole.

Kristiina kirjoitti 23.06.2009 - 23:06

Haluaisin tuon pienen syliini, siksi, vain siksi aikaa kunnes isä tulee, tästä tuli kyyneleet silmiin.

Helmipöllö kirjoitti 23.06.2009 - 23:17

On toisenlaisiakin isiä, isiä jotka muistavat, osaavat ja taitavat.

SusuPetal kirjoitti 23.06.2009 - 23:22

Lapsi omassa olossani, Kimmeli, tiedän tuon tunteen.

Alastalo, en minäkään kamalasti kaipaa lapsuuttani. Joitain asioita ehkä.

Kiitos, Krisu, tuli aika valkoinen kuva. Pitkät päivät voivat olla yksinäisiä.

Pakko kai sitä on oppia omatoimiseksi, Arleena.

Isä toivottavasti ottaa syliin ja halaa, Kristiina.

Onneksi on, Helmipöllö.

Polga kirjoitti 24.06.2009 - 02:49

Minä taas en näe tuossa mitään onnetonta - lapsi hakee kasan kirjojaan ja pehmoleluja sekä alkaa lukea... Ehkä jopa ihan tyytyväisenä, kun äiti nukkuu vielä. Saa olla yksin, isä on huolehtinut jne.

Eikä voi kertoa omasta lapsuudesta - ei silloin ollut oivariinia! 0=)

Unelma kirjoitti 24.06.2009 - 09:12

Muutamalla lauseella sinä osaat kuvailla tiivistunnelmaisen hetken. Jostain syystä minäkin aloin muistella jotain päivää lapsuudessani. Erilaista päivää.
Mielenkiintoista oli lukea näitä saamiasi kommentteja. Lukijat kokevat pienen tarina kukin omalla tavallaan.

Elegia kirjoitti 24.06.2009 - 09:38

Itse muistan sen, kun piti olla hiljaa hiljaa hiljaa hiljaa hiljaa hiljaa (kun ne molemmat nukkuivat eikä silloin saanut mennä edes ulos).

Roosa kirjoitti 24.06.2009 - 10:19

Minua huolestuttaa vähän tuo äiti, joka vaan nukkuu.

SusuPetal kirjoitti 24.06.2009 - 12:04

Polga, tämähän on fiktiota, jos olisi ollut flooraa, asia olisi voinut olla toisin :)

Unelma, tarinat vaikuttavat eri tavalla eri ihmisiin, koskettavat eri osia. Se on hienoa.

Äh, tuo kuulostaa pahalta, Elegia.

Minuakin se äiti huolestuttaa, Roosa. Aika paljonkin.

hpy kirjoitti 24.06.2009 - 12:45

Niin jarkevaa... ehka liiankin.

SusuPetal kirjoitti 24.06.2009 - 12:48

Liian itsenäinen liian aikaisin, se on vaivatonta, HPY.

harakka kirjoitti 24.06.2009 - 15:10

Mulle jäi mietityttämään, että miks äiti vaan nukkui?
Mutta onneksi oli kuitenkin isä.
Tuli vähän surullinen olo tästä tarinasta.
Hienosti kirjoitettu.

SusuPetal kirjoitti 24.06.2009 - 15:18

Ehkä äiti oli masentunut, Harakka, väsynyt ainakin.

kahil77 kirjoitti 24.06.2009 - 22:42

Minulle tuli sama mieleen, kuin SuviAnniinalle, Eppu Nuotion Peiton Paikka.
Ehkä se kaakao lohduttaisi?

SusuPetal kirjoitti 24.06.2009 - 23:13

Pitäisi varmaan lukea Tuo Nuotio, kahil77.
Kaakao lohduttaa, ja suklaa.

marjukka kirjoitti 26.06.2009 - 12:08

Miten tärkeää lapselle onkaan turvallinen koti ja rakastavat ja jaksavat vanhemmat. Aivan liian paljon näkee noita tarinasi yksinäisiä lapsia.

SusuPetal kirjoitti 26.06.2009 - 15:19

Onneksi tällä lapsella on luottamus isään, Marjukka.