|
|
|||
|
27.03.2009 - 18:27
Mennään katolle, sinä ehdotat. Pudistan päätäni. Miksi ei? Tule, mennään. Minua pelottaa, vastaan, minä en halua. Sinä hymyilet. Tule vaan, sieltä näkee kauas. Minä en uskalla, minä en uskalla katsoa kauas, sanon ja päästän irti kädestäsi. Minä pelkään tätäkin hetkeä, etkö ymmärrä? Jos tämä hetki täyttää minut kauhulla, miten voisin katsoa kauas? Ymmärräthän? Minä en pysty siihen. Tämä hetki on riittävä, tämä hetki on enin mitä kestän. Jaksan. Sinä et vastaa. Olet jo kiivennyt katolle, kadotan sinut näköpiiristäni, olet poissa. Minä pysyn hetkessä, josta minulla ei ole voimia lähteä. En ole niin kuin sinä, en uskalla nousta, en kiivetä katoille, en katsoa kauas. En tulevaan.
***
Pakinaperjantain 122. haaste on katolla.
Pakinaperjantain ohjeissahan sanotaan "Osallistuakseen ei tarvitse kirjoittaa pakinaa vaan kaikenlaiset omat kirjalliset tuotokset, maalaukset, piirrokset, valokuvat yms teokset ovat tervetulleita."
Osallistukaa!
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
Joo, siltä välillä tuntuu, Marjut.
Totta, Elegia, ensin täytyy pysyä kasassa.
Mimosa, se voi myös pelottaa ja siksi katsoo kauemmas mieluummin.
Reine, vaatii todellakin rohkeutta myöntää, että pelkää, ettei jaksa, ettei pysty, että on pakko jäädä paikoilleen ennen kuin voi jatkaa.
Itseään ei pääse pakoon, ei edes tähtien avulla.
Mutta pakko on katsoa, Marjukka, kun ei pakoonkaan pääse.
Niin ja tästä kirjoituksesta pidin paljon. Kaikessa koruttomuudessaan kantaa ottava.
Kiitos, Marjaisa.
Inkivääri, minuakin vähän hirvittää katolle kiipeäminen...
Totta, Alastalo, toimia täytyy myös, vaikka ei aina huvittaisikaan.
Tekstisi on hyvä kiteytys erilaisista peloista.
Kuva on tehty ensin Pixialla, sitten muokattu Picnicillä, Spektri.
Ehkä joskus voisi myös istua yhdessä siellä matalalla, vain istua.
Yhdessä, vaikkei kauas näkisikään.
Saman halun jakaminen on tärkeää, MK.
Totta, Ally, tämän hetken eläminen vaatii rohkeutta.