|
|
|||
|
13.02.2009 - 18:48
-Moi, ei ollakaan nähty pitkään aikaan! Vau, miten sä oot laihtunut! Miten ihmeessä sä onnistut! -Mä...
-Siis, mulla ei vaan oo itsekuria, ei oo. Mä kadehdin sua! Miten sä oikein oot onnistunut!? -Mä...
-Mulla on niin heikko luonne, kerta kaikkiaan! Mä en osaa kieltää itseltäni mitään! Mun on ihan pakko hemmotella itseäni, ihan pakko. Mutta sää, vau! Siis, upeeta, sä näytät tosi hyvältä! Miten ihmeessä sä onnistut! -Mä...
-Tiedäksä, sitä on ihan pakko syödä jotain hyvää iltaisin, kun tulee kotiin. Duunissa on niin rankkaa, ja ylipäänsä välillä on niin ankeaa, kun ei koskaan tapahdu mitään jännää ja hauskaa. Mä niin kuin syön terapiaksi, ihan totta, se lohduttaa mua. Hiukka suklaata, vähän viiniä ja silleen. Mulla pitäis olla enemmän itsekuria, mutta mä nyt oon tällainen –hiukka hupsu ja täysin kyltymätön! Ja se kyllä näkyy, kato nyt näitä rasvamakkaroita! Ihan kamalat! Miten sä oikein onnistuit? Sulta on lähtenyt varmaan kymmenen kiloa ellei enemmän! -Mä...
-Tiedäksä, elämä vaan on välillä niin rankkaa. Mä olen aina välillä tosi masentunut, siis ihan oikeesti, tosi masentunut, kun elämä on aina tätä samaa arkea ja silleen, ja mä todella kaipaan jotain kivaa, jotain lohtua ja silleen. Mä rakastan suklaata ja kyllä se auttaa mun masennukseen. Oikeastaan mä ihmettelen, että lääkärit määrää kaikkia pillereitä masennukseen, kun ihmiset vois syödä suklaata, mutta kai se sitten on se sokeritaudin vaara. Sulla ei oo kyllä mitään vaaraa, vaikka sä söisit suklaata! Sulla olis tosiaankin varaa olla masentunut ja syödä suklaata, hih. Kuule, oli kiva tavata ja jutella, meidän pitäis todellakin tavata joskus paremmalla ajalla ja mennä yhdessä vaikka syömään! Sullakin olis varmaan aikaa nyt kun te erositte Hanskin kanssa, ja eiks lapsetkin asu Hanskilla, niin että sä oot iltaisin vapaa? Joo, niin me tehdään! Mä soitan sulle ja mennään syömään joku ilta yhdessä! Se on parasta lohtua tähän arkeen, eiks niin? Hyvää ruokaa ja jälkiruoaksi suklaakakkua! Suklaa on mun salainen taikasanani, hih. Nähdään. Soitellaan. Heippa...
***
Pakinaperjantain 116. haaste on taikasana
|
Kirjoittaja
susupetal Lyhyitä tarinoita elämästä. Ei suurta fiktiota. Faktaa. Ehkä. Arkisto
2010 2009 2008 2007 2006 2005 Kategoriat
Käyttöoikeus
![]() Tämän teosteoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimi mainittava-Ei-kaupalliseen käyttöön-Ei jälkiperäisiä teoksia 3.0 -lisenssi. |
||
niin kuin maamies pellolla lyhteen, Lepis:)
Joo, toivotaan, ettei soita, Inkivääri. Ja ainahan sitä voi jättää vastaamatta...
Minä, minä, minä.........
Nappiin osunut pakina.
Joo, minullakin o n o l l u t kavereita, jotka tykkäävät puhua vaan itsestään.
Ei ole enää:)
Joo, aika heikko "mä", Isopeikko -toivottavasti vahvistuu.
Jep, Sirokko, kunhan vaan kuuntelee tai on kuuntelevinaan!
Toivotaan niin, Marjut.
Suklaakielto on aika kamalaa, Lastu, ei onnistui minulta, minulta, minulta:)
Mitenniin en laihdu?????