Kysynpä kirjastosta...

Jee, hyvä, Eero!

Ääh, kehun nyt tässä, kun olen liian laiska kirjoittamaan arvostelua. Luin Toisen painoksen vasta tänään - *nolostuu ja punastuu viivyttelyään häveten, ja puolustautuu:* - kun en yleensä lue kirjoja, vaan kirjoitan niitä, se riittää. No joo, mutta siis tykkäsin. Olet upea kirjoittaja, sitä parasta A-ryhmää, jolla on kyky esittää asiat kiehtovasti, napata lukija otteeseensa, ja sitten yllättää hänet - ja kaikkea kantaa arvomaailma, joka auttaa lukijaa ymmärtämään paremmin sekä itseään että muita - siis suvaitsemaan ja rakastamaan. (Enkä ole kännissä, vaikka onkin sekavasti kirjoitettu, vain hurmaantunut lukemastani.)

Kiitos, Taru, minäkään en ole kännissä, vaan hurmaantunut sanoistasi!

Todella ihana kansikuva kirjassasi. Kävin jo illalla katsomassa kirjaasi bodissa ja aijon ostaa sen. Tai olin jo ostamassa, mutta korttini ei taida käydä siellä, käyn vielä tarkistamassa.
Kiinnostaa tuo Bodin käytäntö muutenkin, kun itselläni on sekä novelli- että runokokoelma odottamassa julkaisua.
Onnea kirjallesi!

Leijonainen, klikkaamalla tuota www.tä nimeni vieressä, pääset juttuun, jonka kirjoitin bodilla julkaisemisesta.

No niin, nyt minulle on kirja tulossa. Wau!Halusin tilata Bodilta, että näen miten homma toimii ja kuinka kauan kestää, ennen kuin tulee.
Tuo oli hyvä tuo juttusi Bodilla julkaisemisesta. Olen kyllä lukenut heidänkin sivunsa, mutta oli kiva lukea käyttäjän näkökulmasta.
Kaksi suurta plussaa tuntuu olevan: että on myynnissä viisi vuotta, eikä puolta vuotta kuten muilla ja tuo ettei tarvitse itse varastoida ja sijoittaa rahaa niihin.

Kivaa, Leijonainen, saat lukemista!
Minustakin tuo, ettei itse tarvitse sitoutua ostamaan mitään tiettyä määrää teosta, on todella hyvä.

Sain kirjastosta molemmat kirjat. Laitan palautetta kun olen syventynyt.

Kirjastoista saa kaikkea kivaa, Eero...

Niin saa. Tapaa mielenkiintoisia ihmisiä. Ja löytää SusuPetalin kirjoja.

Aloitin kirjasta Taikkarin mäellä. Luin ja elin samalla omaa nuoruuttani. Minäkin olen istunut jokirannassa, polttanut Coltia ja räkinyt sillalta veteen. Olen pitänyt lakkanailontakkeja, jotka tupakka sai kärtsäämään. Olen liftannut naapurikaupunkiin ilman järkevää syytä. En tiedä mitä on nutikka, mutta kaikenlaisia litkuja tuli teininä juotua, kunhan vain joku täysi-ikäinen haki Alkosta. Ja jos ei hakijaa löytynyt, niin sitten oli ykköskaljaa, aspiriinia ja kofeiinitabletteja. Ja minullakin oli ufoja näkevä kaveri.

Vaikka en koskaan ole ollut Taikkarin mäellä niin silti koen että minäkin olin yksi noista kirjassa kuvatuista tyypeistä. Olin vain samaan aikaan toisaalla. Tai ehkä vähän eri aikana, mutta joka tapauksessa elin ja koin niitä samoja asioita. Kaikki oli jotenkin tuttua ja todellista ja samalla tavalla tragikoomista kuin omakin nuoruuteni. Heräsi valtavasti muistoja.

Toinen painos taas kertoi ehkä yleisemmällä tasolla ihmissuhteista. Vaikka novelleissa kerrotaan humanoideista, roboteista ja enkeleistä, niin ajattelin että kaikki ne ovat loppujen lopuksi kuitenkin ihmisten kuvia. Joskus kohtaa enkeleitä, joskus mennään robotin kanssa sänkyyn. Joskus tavataan humanoideja, jotka antavat mahdollisuuden jättää kaiken ja muuttaa toiselle planeetalle.

Nämä ihmissuhteiden alienit menivät vielä hauskasti nimien puolestakin sekaisin. Oli enkeli nimeltä Lipponen, kun taas Mikael ei ollutkaan enkeli. Todellisuus ja fantasia sekoittuivat tarinoissa jännällä tavalla mutta silti selkeästi.

Jep, blogit ovat hieno juttu -miten me muuten tutustuisimme toisiimme?

Nutikka oli Nordforsin pöytäviini, nyt jo manalle mennyt juoma.

Jälkikäteen nuoruus on tragikoomista, mutta sillä hetkellä vain traagista. On hyvä olla aikuinen, ihan totta.

Hyvä tuo tulkintasi Toisen painoksen alieneista ja muista. Ajattelen samalla tavalla.

Mukavaa, kun kommentoit ja kerroit.